KESKUSTELU

Vai joukhaisia ? Höh ?
Samat sanat ufoista.

No kyllähä se ufo, on kun ei tiedetä mikä se on

Tosin, linnuiksihan ne jo tunnistit, joten kyseessä sitten UFB (Unidentified Flying Bird)

Laulujoutsenen ääni on kuin trumpetin törähdys. Kyhmyjoutsen on mykkä, eikä niitä esiinny Aslakin kotikonnuilla, joten kyseessä ei ole joutsen.

Tuosta naukaisevasta äänestä voisi päätellä, että kyseessä on kuitenkin hiirihaukka. Mitkä muut haukat naukuvat? Kuuntelen illalla Laulavaa lintukirjaani koska en nyt muista ulkoa naukuvia haukkoja.

No joo uhvo se sitte oli, niin tai paremminki puoliufo.
Linnuiksihan mie ne tutkin, niin että siltäosin se ei ole ufoa .
Mutta se yks kaveri meinas että noli tunturipöllöjä, niitä valkosia.
Nekki non kuulemma harvinaisija lintuja, se maka selittäs että mie en niitä tuntenu. Jaa että pöllö liuvvaamassa niinko haukka korkejalla ?
Onko niillä tummat siipien nokat ? Niin meinaan alapuolelta ?
En mie tiijjä ku en ikuna ole tunturipöllöä nähny, en vaikka olen Norjanki
tunturija kolunnu. Mutta sen lapinpöllön olen monesti nähny, son huhkajan
kokonen väärti. Samanlaiset korvakki sillä on ku huuhkaimella.
Son vanha tuttu se.

Tunturipöllökoiras on valkoinen, naaras on valkoisen/ruskean kirjava. Siipien kärjet eivät ole mustat.

Piekana päästää surumielisiä naukuvia piäääääää-huutoja, http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/elaimetpedot.html#piekana

Lueskelin aamulla lintukirjaa. Haukoista tosiaan sinisuohaukka- ja arosuohaukkakoiraat ovat valkoisia ja niillä on siivenkärjet mustat. Muutkin tuntomerkit sopisivat - Ääntelynä koiraiden soidinhuuto piuuu ja kaartelu lennossa. Ihmettelen kyllä, miksi kolme koiraspuolista olisivat soitimella yhdessä.

Arosuohaukka on kuitenkin harvinainen Suomessa. Lintukirjani (Suomen ja Pohjolan linnut/ 1996 painos) kertoi, että ainoastaan Kiihtelysvaarassa on tavattu pesivä pariskunta, ja vuosi oli 1933.

Mitä jää laulujoutsenen äänestä jäljelle, jos se lentää korkealla?

Tunturipöllökään ei tunnu mahottomalta. Vaan mitä se tai laulujkoutsenkaan olisivat tehneet korkealla.

Vaan mistä tulevat Aslakilla ne mustat siivenkärjet? Näkikö hän vai juuri sen kohdan kuvitteliko? Tai jos se olikin musta lintu, vaikka korppi, mutta se oli maannut lumessa, tai se oli harakka, tai jopa närhi? Tai jokin vesilintu päinvastoin oli liannut siipnesä jossakin rapakossa? Vaiko jokin tikka?

Ja sitten on mahdollista, entä Aslakin lintukuva oli pelkkä ufo, vaikka ihan leijuva pilvenpala, mutta ääni kuului jostakin muualta. Silloin tullaan lähelle sitä, että se sittenkin oli tikka.

Kun ääni kuuluu mutta nähty on pelkkä kuvitelma, silloin ei bongari Jaakko Laaksokaan voi autta.

Jos nähty oli vain ufo, tällöinhän on myös mahdollista, että ääni oli
jonkin nelijalkaisen ääni. Tai kaukaa jopa jonkin ihmisen koneen.

Muistanpa minäkin talvipakkasten aikaan ihmetelleeni pirtissä vaimeasti kuuluvaa kuin tuulen tai kaukaisen koneen ääntä. Lähdettyä ulos vettä vähentämään se osoittautui naapurin koiraksi muutaman sadan metrin päässä. Sitä touhuaan se teki pakkasessa aamuyöstä sitten useanakin yönä pari tuntia aina yhteen menoon.

En tiijjä, miten se Arosuohaukka, mitä se täällä ?
Niin tai eihän se mahoton ole, lämpimien virtausten matkassako liuvvaavat niin sitä mennee pitkäki matka että vilahtaa.
Sehän se asian tekkeeki niin hankalaksi että , näölthän ja käytökselthän olit ko haukat . Mutta se väritys , vitivalkonen lintu ja tummat siivenkärjet.
Yhtä-äkkiä ajateltuna ei sovi mihinkhän.

Sitte se ilmavirassa korkeuven ottaminen, no joskus muukki ku haukat sitä tekevät , niinko kurjetkki . (Mutta kurkien pitkät koparat olis näkynhet.) Nekki kaartelevat ottaen korkeutta , ja ku kylliksi korkealle pääsevät lähtevät liitämhän. Tosi monet haukakki niin tekevät, ja kotkat. Mie olen kerran nähny ku kaksi kotkaa alko kaartelemhan , juuri ennen nousevaa ukonilmaa. Nousthin sen lähestyvän ukkosen ilman yläpuolelle. Mie tulin niin utelijhaksi että ootin ko ukkonen meni ohi, niin
kokokki laskeuvuthin alas. Konstit on monet jos ei kastua halua.

Mie en sitte tiijjä miten lokit nousevakko net kaartelemalla yläilmhoin ?
Täällä niitä lokkeja ei kovin paljoa ole, mitä ny lentävät nuille tekojärville. Mutta ei ne vielä vähhän aikhan ole sinne menossa.
Joukhainenki lentää muuttomatkalla joskus tosi korkeallaki, mutta se
kortto viuhtoo kokoajan siivilhäns , sitä mie en ole monestikhan nähny liitämässä ( liuvvaamassa). Mutta nuo linnut otethin korkeutta juuri liuvvaamalla ilmavirrassa.

Niin Tikka ? Jaa palokärki on musta, ja pää punanen, johtuu siittä ku hakkaa päätäns puuhun jatkuvasti , punottaa se tietenki vähemmästäki.
Mutta että valkkonen Tikka ? Ei ainakhan minua vasthan ole vielä räpytelly, mutta ei nykyaikana mikhän mahottomuus.
On se maailma senverran muuttunu, non ilmakki sateliiteilla sotkenhet ja
kaikenmaailman singaaleilla. Son nykysin sitä raijjaa soppiiko ees
linnut sekhan, niin paljon son törkyvä ilmassa; sano Väärtiki.

Kyllä lokit nousevat kaartelemaan yläilmoihin ja ne lentävät aurassa.
Jospa kysessä oli lokki, tässä esim. merilokki.


ja kalalokki

Noilla tuntomerkeillä ei oikein määritys osuisi kuin petolinnuista sini- tai arosuohaukkakoiraaseen. Jälkimmäinen on paljon harvinaisempi etenkin pohjoisessa (tosin viime keväänä oli Kuusamossa muistaakseni nuori lintu). Sikälikin hyvin epätodennäköistä, että lintuja oli kolme ja kaikki samaa lajia (?). Pääasialliset erot löytyvät rakenteesta: sinnarilla leveämmät ja pyöreäkärkisemmät siivet ja viisi "harittajaa" eli ulointa harittavaa käsisulkaa. Arosuolla taasen siivet ovat kapeammat ja kärjet terävämmät ja lokkimaiset. Harittajia on siiven kapeudesta johtuen vain neljä ja mustaa on kärjissä vähemmän. Poutasäällä etenkin lumesta heijastaen nämä linnut näyttävät altapäin aivan kauniin valkeilta (aivan kuten lokitkin). Sinisuohaukkakoiras on siniharmaa ja ehkä kaunein petolintumme, arosuohaukka on päältä pikkuisen vaaleampi. Ai niin, myös ruskosuohaukkakoiras vaalenee alapuolelta sitä mukaa kun vanhenee, mutta sekin on aika pirun harvinainen lapissa ja kaukana sisämaassa.

Käyttäytyminen sinänsä sopii kyllä suohaukkoihinkin, etenkin muutolla. Hiirihaukalla on myös vaalea värimuunnos, jonka vaaleus vaihtelee aika tavalla. Puhtaimman valkeata kutsutaan ns. "börringen" hiirihaukaksi. Niitäkään tuskin tapaa kolmea kerralla. Hiirihaukka (ja piekana) ovat typäkämpiä ja lyhytpyrstöisempiä kuin suohaukat, mutta tuohan ei lappalaiselle taida olla mikään uutinen ensinkään.

Pari hyvää osoitetta kuville on http://www.lintukuva.fi ja http://www.tarsiger.com. Ensimmäinen on pääasiassa kotimaisille lajeille ja jälkimmäisessä on myös paljon muita. Ainakin ensin mainitussa oli kuva myös hiirihaukan vaaleasta muodosta. Tämän hetken paras maastomäärityskirja (myös hyvin kohtuuhintainen ja helposti saatavilla) lienee Mullarney, Svensson, Zetterström: Euroopan ja Välimeren alueen linnut.

Olipa hyviä nuo kuvat , kiitos Bibi.
Selves se ainaki se , että Sinisuohaukka se ei ollu, ei niillä ollu siipien kärkisulat nuin harottavat ku sinisuohaukalla.

Mutta Ruskosuohaukka Kuva 300 on hyvin lähellä.
Samoinku Arosuohaukka Kuva 210.
Jompi kumpi, muut linnut ei oikein sopinhet, niin se valkea hiirihaukka?
Tiijjä olisko niin valkeaa muotoa olemassa ?Ja eikö se niilläki harita ne
siipisulat vähäsen piikaa ?
Saattaahan se kirkas aurinkoki tehhä net valkosemmiksi ku mitä ne toellisuuvessa ovat.
Mutta minusta vaikutta että Rusko tai Arosuohaukka se olis ollu kyshessä.
No selvis tuoki , ei ne ainakhan mithän ulkoavaruuven ufoja olhet.

Bibin asiantuntevaa vastausta oli ilo lukea. Linkit tallensin samantien suosikkeihini.

Nyt sitte lintujen muutto on täyvessä vauhissa.
Joutsenia on lennelly ja pulmukaisija suurina parvina.
Varekset on tulhet, toki niitä muutama on talvehtinukki täällä.
Pikkulintuja oli iso tokka, mutta en kerinny nähhä tarkemmin.
Mie kävin pilkilläki taasen, no vanha tuttu kuukkeli tuli koivun oksalle istunhan. Sieltä tillisteli ja vihelteli : saany jo kala ,saanyt jo kala.
No sain han mie , harrin. Heti perkkasin ja kuukkeli tuli käestä hakemhan makupalat , harrin suolet ja rasvalallukan.
Sain kaikkijhans 14 harria ja yhen tammukan .
Kuukkelille oli töitä, se kanto innoishens kaikki suolet , ja säilö ne
tiheän kuusen oksille. No saipa evästä pitkäksi aikaa.

Kotimatkalla kurvasin yhen männikön kautta , metto oli jo vetäny siipeä.
Käpytikkaki lenteli. Vielä kiersi isojen hetheitten kautta .
Ei ollu kethän kotona , mutta lumella oli tosi isot räpyläjalan jäljet.
Ja hethestä lähtevän ojan varelle oli saukko ottanu vauhtia , ja liukunu
ja vauhtia ja huilannu melkein metrin.
Nyt ei taivhalla liuvannu outoja lintuja. Oli taivas pilvessä ja vettä vihmo.
Lumiki meni ihan sosheksi, kelkka uppos melkein pohjia myöjen.
Pakko oli tulla valmhille jäljelle , ja sitämyöjen körötellä kotia, paistamhan vereksiä harreja. Tammukan suolasin, oli senverran iso.