KESKUSTELU

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?o ... a&Itemid=4

Pääkaupunkiseudullahan se toki paremmin tiedetäänkin, kun on oltu jatkuvasti petojen kanssa tekemisissä.

Eikö ne kaupunkilaiset kuitenki heti tappanhet nurkiltans sen city- karhunki?
Mie senthän raivasin pöheikköä omassa palstassa, hissuksens koko kesän. No en tosissani ottanu, seku kuljailin ja elin luonnosa. Koko ajan asu karhu samassa paikassa, joka aamu se teki uusia jälkiä, paskoi ja söi mustikoita.
Eikä se käyny miellesäkhän että se pitäs tappaa.
Mutta annappako lontustaa kaupunkiin, heti pääsee hengestään. Miksi maka ? Annettas pirun olla ja asuva , niinko
anto Aslakkiki pevolle rauhan , ja se anto rauhan minulle.
Taatusti näki ukon joka aamu , korkealla seiso etujalat mäthän päällä,ja katteli Aslakin asennon suunthan.
Siittä soli minun nähny selvästi, alle 50 metrin päästä, välissä
3-4metrisrä taimikkova, mätäs sattu paikhan josta oli suora näkyvyys Aslakin istumapaikalle, vanhan kannon nokhan.

Kaks naamasija non kaupunkilaiset, vaajittas lissää susija , muttei omille nurkille.

Minäkin haluaisin lisää vihaisia ääri-islamilaisia terroristeja, paljon lisää. En tosin omille nurkilleni, vaan sinne Suomi-neitosen alas valahtaneeseen persläpeen.

Itse en tosin ole sutta koskaan luonnossa nähnyt, mutta tuttuja on itärajalla ja nämä poromiehet käyvät talvisin susimetsällä - ovat ilmeisesti jonkinasteinen riesa sudet kyseisen ammatin harjoittajille.

Tämähän se on tuttu dilemma. Kaupungeissa ollaan vihreimpiä - kauimpana luonnosta. Kaupunkilaiset ovat innokkaimpia luonnonsuojelijoita - heitä se koskettaa vähiten. Heillä ei ole elinkeino vaarassa, kun he eivät elä luonnosta tai luonnonvara-aloista. Heidän ei tarvitse mennä töihin joka päivä metsään, pellolle, villien tai kesytettyjen luntokappaleiden kanssa, toivoa suotuisia säitä ja pelätä luonnon vitsauksia; myrskyjä, tuholaisia, hallaa, helteitä, sateita, rikkaruohoja. Kaupunkilaisten näkemys luonnosta on jotain ihan muuta kuin luonnossa ja luonnosta elävien.

Kun susi tappaa kymmeneksen lammaskatraasta, se on isännälle katastrofi. Cityluonnonsuojelijan mielestä susi vain totuttaa laijnomaista käytöstään ja ihminen on tunkenut sen asuinsijoille ja pannut sen ahtaalle, sutta pitäisi suojella ja lampaat vapauttaa vankeudestaan. Sitten cityluonnonsuojelija menee Prismaan ja ostaa pakastimesta uusiseelantialisen lammaspaistin pääsiäisen juhlintaansa varten. Arvatenkin, jos gallup koskisi uuden seelannin suurpetokantaa, vastaukset olisivat kovin toisenlaisia.

Minä se jaksan edelleen uskoa, että jonkinlainen kompromissiratkaisu olisi mahdollinen: elinkelpoisen kokoinen susikanta yhdistettynä ihmisasutukseen. Tämänhetkinen susikantahan on reilut parisataa yksilöä, eli eipä niitä kyllä montaa per neliökilometri ole. Olen sillä kannalla että lisää mahtuisi, vaikkei kenties kovin paljoa. Kolmen-neljänsadan paikkeilla kanta olisi jo vakaampi eikä yhtä altis nopeille heilahteluille ja sisäsiitokselle kuin nykyinen.

Totta kai nykyisestäkin kannasta on lampaiden ja porojen kasvattajille vahinkoa. Poroja on susilta hankalaa suojella, ne kun kulkevat vapaina missä mielivät. Siksihän poronhoitoalueella saakin tappaa uhanalaisia petoeläimiä, ja vähissä ne siellä ovatkin. Lapissa on tosin myös liikaa poroja. Lampaiden kohdalla tilallisille voitaisiin valtion puolesta aivan hyvin kustantaa kunnon sudenpitävät aidat ja kenties vielä kookas paimenkoira vartijaksi. Ja valtiohan joka tapauksessa korvaa susivahingot, vai mitä?

Ja koska joku kuitenkin kohta sanoo sen, en ole pääkaupunkiseudulta. Olen asunut suurimman osan elämääni maaseudulla kunnassa, jossa susia ja karhuja on. Eräänä yönä toissakesänä tapasin villin susiparin ihan livenäkin. Upea kokemus oli, tosin ei varmaan sille joka omisti viereisen laitumen lampaat.

Ja tämä puolestaan on tuttu sepite.

Luonnossa tuskin elää enää yksikään suomalainen, luonnosta elävät kaikki. Luonnonsuojelijoita on kaupungissa siinä missä maaseudullakin. Jatkuvasti on esillä erilaisia kansanliikkeitä jonkin metsäalueen rauhoittamisen puolesta, uraanikaivoksen perustamista vastaan - milloin mistäkin. Yhteistä näille liikkeille on ollut, että ne ovat syntyneet periferiassa, maaseudulla. Toki kaupunkilaisilla on omat fooruminsa ja tapansa toimia, mutta suhteutettuna asukaslukuihin luonnonsuojelu on yliedustettuna juurikin maaseudulla, ei kaupungeissa.

Koshin esille tuoma yleinen pyrkimys asennemonopolin luomiseen maaseutua koskien on pelkkää propagandaa, joka sopivasti palvelee myös luonnonvaroja hyödyntävien kaupunkilaisyritysten etuja. Luonnonvaroihin kun pääsee helpoiten käsiksi maaseudulla.

Maaseudun luonnonsuojeluvastaisuuden myytti on luotu konsensus-Suomeen samalla tavalla kuin muka-myönteinen yleinen mielipide maahanmuuttoa kohtaan: asioista ei puhuta, vaan purraan hammasta ja kärsitään mitä on tullakseen. Ja kun oman paikkakunnan luonto on kerran saatettu surkeaan kuntoon, niin mitäs sitä sitten muuta kuin yritetään edes pitää rahoista kiinni. Kun ei muutakaan enää ole. Sellainen asenne monilla on.

Sutta toki monet vihaavat, koska se on uhka elinkeinolle. Oma iso osansa vihaan on kuitenkin entisaikojen kristinuskolla ja käännyttämisillä. Luontoa palvovat suomalaiset käännytettiin muinoin väkivalloin luontoa vastaan. Perinne elää yhä, mm. petovihan muodossa. Monet entiset pyhät paikat kantavat nykyisin paholaisen nimeä.

Maaseudun käsite on muuten oikeastaan vanhentunut. Koko Suomi on käytännössä yhtenäiskulttuurissa elävää urbaania aluetta, joka toimii laajakaistojen, autojen ja teollisuuden (myös teollisen maatalouden) voimin.

P.S. Vihreillä ja luonnonsuojelulla on nykyisin kovin vähän yhteistä.

Tarkennetaanpa nyt sen verran, että havainto petoihin suhtautumisesta perustuu kyselytutkimuskeen eikä ole sepitettä. Niin mieluisaa kuin sinulle ehkä olisikin kiistää suhtautumiserot luontoon asuinympäristön ja alueen perusteella, valitettavasti eroja silti on.



On huomattavasti eroja siinä, miten asuinympäristössä luonto vaikuttaa, mitenkä paljon luonnosta riippuvainen kunkin elinkeino ja toimeentulo on, ja mitnekä nämä korreloivat myöskin asumispaikan suhteen. Väitteesi on täyttä liioittelua, ettäkö kaikki olisivat tismalleen samalla viivalla ja samanarvoisia. Nokia ja muu IT-ala ei riipu luonnosta vähimmässäkään määrin. Ei juuri raskas koneteollisuuskaan. Ne ovat silti kansantaloudellisesti merkittäviä toimialoja. Vastaavasti isommassa kaupungissa ainut yhteys luonnonvoimiin on siinä joutuuko talviaamuna skrabaamaan auton lasit vai laittamaan sadevaatteet ylle. Poikkeuksellisina päivinä ehkä jopa harjaamaan lumet katolta. Ruoan tai palkan saantiin ei luonnolla ole mitään vaikutusta. Jos marketin hyllyillä joskus harvoin onkin tyhjä kolo, yleensä syynä on logistiikkavirhe tai työtaistelutoimi. Mutta vaihtoehtoisia tuotteita on silti aina saatavilla tuhansien tuotteiden valikoimassa.



Määrällisesti kenties, mutta kategorioissa usein perin erilaisia. Kuten usein kyselytutkimutsen jakaumissa nähdään.



Kukaan ei kiistä, etteikö ihminenaktivoituisi miloin minkäki asian puolesta, kun se tulee riittävän lähelle hänen omaa napaansa. Se onkin eri asia, paljonko uraanikaivoskansanliikkeillä on tekemistä luonnonsuojelun kanssa ja paljonko siinä on vain perisuomalaista änkyrämentaliteettia ja kateutta. Toki liito-oravanpaskakauppa menestyy tasaisen varmasti kaikissa maakunnissa aina kun jonkun maille tai henkisesti itselleen omimilleen maille ollaan jotain rakentamassa, sitä en epäile.



Mielikuvilla ratsasteluahan se Vihreiden ekologisointi enimmäksene on, sitä en kiistäkään. Mutta koko politiikka perustuu mielikuviin. Niin myös suhtautuminen luonnonsuojeluun ja susipopulaatiogallupeihin vastailu.

Susien suojelu ei kuitenkaan ole yhtä kuin luonnonsuojelu. Luonnonsuojelijoissa on paljon irrationaalisia lappusilmiä, aivan oikein, mutta niin on näennäispragmaattisissa kaikenvihaajissakin.

Yleinen ympäristökielteisyys ja -viha, josta on tullut pienen mutta äänekkään piirin kollektiivinen pelastusrengas, on pahimmillaan pelkkää katkeruutta ja itsetuhoa. Ilmiön voi toisaalta johtaa uskonnollisiin tarpeisiin. Tietäen Itä- ja Pohjois-Suomen psyykkiset eroavuudet länteen nähden, en pitäisi yleistä (luonto)vihamielisyyttä millään lailla positiivisena ilmiönä.

En myöskään lähtisi arvioimaan rationaalisuuden lähtökohtia galluppien perusteella.

Paras kompromissi tuohon susi kantaan on: 2kpl eläintarhaan ja muille "nukutus".

Na eise täällä ainakhan kukhan luontova vihhaa, eikä petoja
tarttis välttämättä sukupuuthon tappaa.

Mutta eise poromiehen lompsa riitä kovin suurhen hukkatokan ylläpithon, valtijosta ei siinä suhthessa ole mihinkhän, non
politikot kupanhet sen tyhjäksi.

Niin että hommase tietenki jatkuu entisilhäns, killase
luonto itte sutens hoitaa, joskus ne muuttavat toisille palkisillekki.

Emmä me huuvva paparazseille jos sujen jäljet uotamma,
saattaahan se yönaikana vaihtaa palkistaki, ja kuka sitä
kaikenmaailman hukkija jaksaa vuotella ?

Näin on. Luonnonsuojelu on epämääräinen ja yleinen kattokäsite jonka alle eri tahot ja toimijat sölyttävät tilanteen mukaan paljon kaikenlaista. Aktivismia, politiikkaa, lainsäädäntöä, kulutustottumuksia, elämäntapoja, ideologioita ja asenteita. Tätä koetinkin aiemmissa viesteissäni kuvata. Kyllä susien suojelu eittämättä on osa luonnonsuojelua siltikin. Ja yksi aika hyvä esimerkkitapaus.

Kuhmoon mahtuu lisää susia. Ja Suomussalmelle.

Voisikos joku pyydystää tusinan verran susia, pitää niitä hetki nälässä ja vähän ärsyttääkkin mokomia. Sitten vain valomerkin aikaan loppuviikosta päästäisi tämän lauman arkadianmäellä vapaaksi ja katsoisi sitten miten paikallisväestö suhtautuu asiaan.

Aivan loistava idea, kannatan tätä! Eipä itseänikään haittaisi jäädä syödyksi, voisinpahan tehdä pienen kontribuution susille. Vahvempi pärjää, ja jos ei satu olemaan kivääriä mukana niin minkäs teet. "Fiksumpana" luulisi ihmisten ymmärtävän sen verran luonnon päälle ja kunnioittavan myös näitä vähän epämiellyttävämpiä eläimiä, mutta juurikin nämä lappusilmäiset luonnonvihaajat aiheuttavat itselleni kylmiä väreitä. Ei sillä, että vihreät olisivat yleisesti ottaen jotenkin fiksumpia, mutta mitä nyt tuota kasvisruokapäiväkeskustelua olen seurannut, ei tunnu olevan ihmiskunnalla kaikki muumit laaksossa.. Sääliksi käy.

Itse en syö poronlihaa juurikaan tämän kyseenalaisen uhanalaisten eläinten tappamisen takia. Metsästyspiireissä kulkeneelta ystävältäni olen kuullut myös sellaista, että korppi ammutaan (rauhoitettuja nekin), jos sellainen nähdään.

Suomessa on parisataa sutta. En tietenkään tiedä varmasti, mutta niiden aiheuttama uhka porofarmeille tuntuu liioittelulta. Ilveksiäkin tapetaan, vaikka niiden aiheuttamat vahingot eivät, ainakaan kuulemieni asioiden perusteella, ole suunnattoman suuria. Saatan olla hyvinkin tietämätön, mutta saa valistaa, tietenkin lähdeluetteloiden kera

Antaa vain susikannan kasvaa. Alkaapahan ihmisuhrejakin sitten tulla, kun susi tottuu ihmisen vaarattomuuteen. Helpompihan se on marjastaja syödä kuin vikkelä poro. Tekisi mieli sanoa, että toivottavasti suden syömä marjasta olisi edes vihreä. Edellinen virke ei sitten ollut todellinen kantani. Toivottavasti sudet eivät tapa yhtään ihmistä.