KESKUSTELU

Helsingin Sanomissa oli tänään mielenkiintoinen juttu ihmisen suolistoloisista. Jutun mukaan loinen on luonnollinen osa ihmisen ruuansulatusta, ja loisen poistaminen on haitallista. Ihminen on sopeutunut yhteiselämään suolistoloisien kanssa satojentuhansien vuosien ajan.

Suolistoloisia käytetään joidenkin tautien hoidossa, sillä mato suolessa rauhoittaa ylikierroksille kiihtyneen immuunireaktio.

Siis ens kesänä kalat raakana?

Siinäpä ratkaisu kaikkiin ylipaino-ogelmiin, LAPAMATO!

Hyvä idea. Suomalaista sushia järvikaloista, lahnat ovat oivallisia lapamadon lähteitä.

Kävisköhän kuhat? Niitä nousee kivasti Laajalahdesta toukokuisin.

Eliökunnassa on paljon esimerkkejä siitä, miten riesaan ensin totutaan, sitten sitä ilman ei enää tulla toimeen. Hapen sanotaan olevan yksi tällainen. Ei siis tunnu ihan uskomattomalta, että kun suolisto tottuu elämään lapamadon kanssa, se kaipaa sitä yksin jäätyään. Savossa ja Karjalassa lapamatoa pidettiin ihmisen sisuksien luonnollisena osana, ja Sakari Pälsikin kirjoitti "omasta kiltistä lapamadosta".

Muuten, lapamadon saa parhaiten mateesta, hauesta, tai ahvenesta. Lahnassa sitä ei ole. Lahnan loinen on hihnamato, joka ei tartu ihmisiin.

Allergian hoidossa loiset ainakin toimivat.

Kauanko kalaa pitää suolata, jotta loiset kuolevat? Kevyt 4 tunnin sokeri-suola-limettigraavaus ei taida riittää jos aikoo sellaisenaan syödä?

Kertoisitko lisää? Mitä alergioita tarkoitat?

Allergiat yleensä. Tai ainakin hengitystie allergiat. Näin tästä kerran dokumentin, jossa kerrottiin kun Etelä-Amerikassa testattiin lapsilla: ensin tutkittiin ja todettiin että kaikilla naperoilla on jotain loisia suolistossa. Kartoitettiin allergiat ja astmat, joita oli hyvin vähän. Sitten lapsilta häädettiin loiset ja jonkun (olikohan vuoden) ajan päästä mitattiin uudelleen. Allergiat ja astma olivat lisääntyneet dramaattisesti. Lisäksi ohjelmassa esiintyi loistutkija, joka itse kärsi hyvin pahasta heinänuhasta, mutta istutettuaan itseensä suolistomadon hän saattoi haistella kukkasia vaivatta.

Pääolettamus oli muistaakseni, että loinen pitää ihmisen immuunijärjestelmän koko ajan sopivasti skarppina niin ettei se ehdi keskittyä harmittomiin pölyihin ja ottaa niistä pulttia.

Toivossa on hyvä elää ja Rauhassa kuolla, sanoi - kukas muu kuin - lapamato!

Muistatko minkä madon istutti?
Eli voimmeko vetää tästä sen johtopäätöksen, jos on allergioita niin hanki madot?

Ei kerkii allergiat jylläämän, kun raapii koko ajan kihumatosta persettä.

Auttaiskohan satiaiset?

Mitä tuo sitten aikaansaa pitemmän päälle? En ihmettelisi, jos seuraukset olisivat jotain paljon allergioita ikävämpää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ennen vanhaan loisia vastaan taistellessa 50 vuotta oli pitkä ikä ja 20 %:n lapsikuolleisuus itsestäänselvyys. Jos pitää valita noista tai allergiasta, valinta ei ole vaikea - mitenkään allegian kiusaa vähättelemättä.

Joku vuosi sitten töllöstä tuli dokumentti olikohan englantilaisesta naisesta, jolla oli krooninen paksusuolentulehdus, jota hoidettiin loismadoilla. Eivät tainneet olla mitään lapamatoja vaan muutaman sentin pituisia öttiäsiä, jotka kuolivat itsestään pois, jos ei otettu uutta satsia. Idea tuossa oli se, että immuunipuolustus sai sen verran puuhaa noista loisista, että jättivät itse suolen rauhaan.

Miksi, tai onko Lapamato kuollut jo sukupuuttoon? Voiko sen isäntäeläimenä olla jokin muu, kuin ihminen? En ole kuullut Lapamatoisesta ihmisestä, kuin elokuvassa. Minä en ainakaan Lapamatoa jaksa elättää, vaikka parantaisi psorinkin. Inhottaa koko ajatus, että sellainen vöngertelisi sisuksissa.