KESKUSTELU

Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... fi&clan=fi

Uusi arvio — joka kymmenes Suomen eliölaji edelleen uhanalainen
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 378&lan=FI

Nisäkkäiden uhanalaisuudessa ei suuria muutoksia
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 883&lan=FI

Uhanalaisten lintujen määrä kasvussa
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 884&lan=FI

Hyviä ja huonoja uutisia kovakuoriaisten maailmasta
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 885&lan=FI

Putkilokasvit uhanalaistuvat – suojelu tuottaa myös tulosta
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 890&lan=FI

Jäkälien uhanalaistuminen on kiihtynyt
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 892&lan=FI

Julkaisutilaisuuden puheenvuorot nähtävissä 2.12 alkaen:
http://194.79.19.108/webcasts/ymparisto ... kimus2010/

Luonnonsuojeluliitto vaatii uhanalaisten suojelun tehostamista
http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/l ... t-01122010

BirdLife huolissaan erityisesti suo- ja kosteikkolintujen uhanalaistumisesta
http://birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml#01122010

Tuossa alla kursiivilla alkukappale tiivistelmästä.

Tiivistelmä

Julkaisussa esitellään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) lajien alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit, jotka perustuvat lajien havaittuun, arvioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaatioiden pienenemiseen, levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoon, pieneen ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät.

Tulkitsen (enkä luultavasti ole ainoa) koko julkaisun arvioksi. Valitettavasti arvioin sen luotettavuuden heikoksi.

Kyse näyttää olevan luonnonsuojeluun vihkiytyneen porukan yhteenveto muutamista huitaistuista selvityksistä, ls-puolen tyypillisistä ennakkoasenteista ja vihjailuista. Tiedotuvälineistä osa on mennyt halpaan ja ls-vouhot hurmioon.

Että joka kymmenes on uhanalainen, Elkää nyt viittikö.

Kauniille paperille ja nettiin voi ls-asioista vääntää ihan mitä vain. Väitteiden tai arvioiden todistaminen onkin sitten eri juttu. Suomesta ei löydy sellaista tutkijaporukkaa, joka lähtisi tyhjästä ja asenteista vetäistyjä tietoja tarkistamaan. Siihen vaaditaan - paitsi tietoa - myös kohtuuton määrä rahaa (ja sitä ei tipu ainakaan ympäristöministeriöstä).

Kylläpä sitä nyt ollaan nokkelia. Totta kai se on arvio. Sen takia sen nimi on uhanalaisuusarvio eikä vaikka uhanalaisuusfakta.

Minä tunnen näitä uhanalaisuusarvioita tekeviä ihmisiä, ja tiedän kuinka valtava työmäärä ja uskomaton asiantuntemus niiden "huitaistujen selvitysten" takana on. En ikinä pystyisi sellaiseen panostukseen kuin vaikkapa se kaveri, joka on käyttänyt koko uransa semiakvaattisten sääskien uhanalaisuuden selvittämiseen mitättömällä rahoituksella, reilusti köyhyysrajan alapuolella. Nämä ihmiset ovat kovan luokan asiantuntijoita, niin helppo kuin tietämättömän onkin halveksia.

Tiedän myös, että uhanalaisuusarviot ovat varovaisia arvioita: arviota ei tehdä kuin sellaisista lajeista, jotka tunnetaan tarpeeksi hyvin arvion tekemiseksi. Niissä taas on voimakas painotus yleisiin lajeihin varsin ilmiselvistä syistä.

Any way, miksi ihmeessä joka kymmenes täällä esiintyvistä eliöistä ei voisi olla uhanalainen? Elämme sentään maassa, jossa luonnontilaista metsää on jäljellä kymmenisen prosenttia pinta-alasta (Etelä-Suomessa pari prosenttia), jonka suo-, keto- ja niittybiotooppien määrä on romahtanut murto-osaan entisestä ja joka sijaitsee maailman saastuneimman meren rannalla. Olisin tyytyväinen, että luku on näinkin pieni.

Se, että jokin laji on Suomessa uhanalainen, ei tietenkään tarkoita että se olisi maailmanlaajuisesti uhanalainen. Itärajan takana on vielä suuria, luonnontilaisia metsäalueita, jotka ylläpitävät meidänkin kansallispuistojemme monimuotoisuutta. Kansallispuistot kun tuppaavat olemaan niin pieniä laikkuja, etteivät ne riitä ylläpitämään elinkelpoisia populaatioita. Puistojen lajiston monimuotoisuus kasvaakin sitä mukaa, mitä lähemmäksi itärajaa mennään.

Valitan. Varmasti työmäärä on ollut suuri, mutta se ei luotettavuutta paranna, jos arvion painottajana on laatijoiden idealismi ja julkisuudessa arvio esitetään taattuna tietona.

Sitä en kiellä, että voipi olla ainoa (ja siis pätevin) saatavilla oleva arvio aiheesta. Kaiken lisäksi arvio, jota on lähes mahdotonta kiistää koska muita tekijöitä ei juuri ole.

On myös immeisiä, jotka uskovat, että luonto on elävä ja muuttuva. Esim. metsien vanheneminen, karjatalouden muutokset, jne köyhdyttävät lajistoa tilapäisesti. Ei pusikoissa ja satavuotiaan metsän alla juuri lajisto kukoista. Mitä nyt metsäpalot, myrskyt ja avo- ja harvennushakkuut hiukan lajistoa monipuolistavat.

Ennenkin tapahtui yhtä sun toista. Ihminen ei esimerkiksi pystynyt mitenkään tappamaan mammuttia sukupuuttoon (ja muita isomuksia sen puoleen). Pois kuolivat kumminkin. Arvelevat, että Suomessa kasvoi joskus lehtikuusi luontaisesti. Mikä lie hävitti. Valkoselkätikallakin on siivet, minkä ls-väki kylläkin kieltää.

Toki voidaan palkata tuplamäärä asiantuntijoita tekemään kaksi erillistä arviota ja katsoa, tukevatko tulokset toisiaan. Näiden arvioiden luotettavuuden kasvattaminen on totta kai aina erinomainen idea. Nykyisetkin arvioijat ovat alipalkattuja ja ylityöllistettyjä, joten epäilenpä ettei toista settiä ole tulossa. Näillä siis mennään.


Totta kai luonto on muuttuva. Se ei silti tarkoita, että sen monimuotoisuutta pitää ihan ehdoin tahdoin köyhdyttää ja selitellä sitten vain, että kyllä niitä uusia lajiutuu tilalle muutamassa miljoonassa vuodessa. Tässä puhutaan kuitenkin maailmanlaajuisesta ilmiöstä, eikä siitä että mökkitontin takapihalta katoaa pari lajia.

Suomalaisissa metsissä on eri sukkessiovaiheissa ja erilaisessa maastossa eri lajisto. Se lienee monimuotoisin rehevissä vanhoissa metsissä, mutta mikään vaihe yksinään ei kykene koko lajistoa elättämään. Tällä hetkellä nuoret, hoidetut, yksipuoliset havumetsät ovat rajusti yliedustettuina koko maan alueella. Onko se nyt sitten ihme, että niiden lähes kokonaan puuttuvien sukkessiovaiheiden ja metsätyyppien lajisto on uhanalaista?


Mammuteista onkin taidettu taittaa peistä pariin otteeseen aiemminkin. Jos eivät todisteet kelpaa, voit toki olla mitä mieltä haluat. Vakuuttavin selitys jääkauden megafaunan katoamiselle on kuitenkin nopean ilmastonmuutoksen ja uuden, tehokkaan saalistajan yhtäaikainen ilmaantuminen.

Lehtikuusi on mantereisen ja lämpimämmän ilmaston kasvisuku. Sitä lienee kasvanut täällä lämpökausien huippujen aikana. Mutta miten se mihinkään liittyy? Luonnonsuojeluajatuksen idea on, että yritetään pysäyttää tai edes rajoittaa ihmisen aiheuttamaa lajiston köyhtymistä. Ei museoida luontoa sellaiseksi kuin se nyt on, niin kuin te kriitikot tunnutte asian usein ymmärtävän. Muutoksia tapahtuu ja lajeja katoaa luonnostaankin, eikä kaikki ihmisvaikutus ole "pahaa". Sen sijaan ihmisen aiheuttama alkuperäisen luonnon katoaminen ja lajiston köyhtyminen on maailmanlaajuinen, nopeasti kiihtyvä ilmiö, jonka hillitsemiseen on monta hyvää syytä. Hoidetaan me oma tonttimme ja toivotaan, että muutkin valtiot hoitavat omansa.

Luonnonsuojeluliiton seminaari aiheesta sekä tiedote tulevalle eduskuntakaudelle
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/mon ... index_html

RKTL:n tiedote uhanalaisista
http://www.rktl.fi/tiedotteet/meriharju ... imaan.html
http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/u ... taelaimet/
http://mmm.multiedition.fi/sarvi/sarvet ... nlid=20426

Luonnonsuojeluliitto piti omat uhanalaisuus seminaarinsa 9.12. Pidetyt esitykset pdf-muodossa ovat luettavissa sivuilta:

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/mon ... index_html

Mihin tuo väite perustuu?

Ja mitähän tuo kysymys paljastaa kysyjästä.

Satavuotiaan metsän alla voi olla ihan monipuolinen kenttä- ja pensaskerros. Riippuu metsän rakenteesta. Jos on puhdas täyspeittoinen kuusikko, niin silloin voi olla toki aika yksipuolinen (ainakin sen näköinen) kenttäkerros.
Pusikon määritelmä on vähän epämääräinen joten en sano siitä mitään.


Joka tapauksessa luonnontilaisissa metsissä usein on mäntyä ja lehtipuitakin kuusen lisäksi, jolloin valoa pääsee kenttäkerrokseen. Ja pienet aukot ja soistumat luovat vaihtelua vähentämällä paikallisesti varjostusta.

Että kysyjä tuntee aiheen laaja-alaisemmin kuin vastaaja.

Vastaajan vastauksesta voidaan päätellä, että vastaaja ei kykene keskustelemaan otsikon mukaisesta aiheesta, eikä perustelemaan tai todistamaan sanojaan, vaan haluaa puutteistaan johtuen viedä keskustelun ad hominemiin asiallisuuden sijasta.

Tästä johtuen vastaaja pysyttelee kysyjän estolistalla edelleen.

Oletkin antanut vakuuttavia näyttöjä laaja-alaisesta luonnon tuntemuksestasi ja kirjoittelutaidoistasi.

Viisautesi on ylitsevuotava. Olen ylpeä, että saan olla estolistallasi.

Siitä huolimatta: "Ei pusikoissa ja satavuotiaan metsän alla juuri lajisto kukoista."

Enhän minä sellaista ole väittänyt. Olen vain todennut tietäväni näistä asioista rutkasti enemmän kuin sinä.



Tiede-palstan etikettiin kuuluu jollain tavalla perustella ja todistaa väitteensä. Laitoin sinut estolistalle niihin aikoihin kun ilmoitit, että se käytäntö ei koske sinua. Siksipä oletkin luuseri, jonka sanat eivät keskustelussa paina. Tuhlaan sinuun aikaani vain äärimmäisen harvoin, kun maailmassa ei sillä hetkellä yksinkertaisesti ole mitään muuta tekemistä. Kuten just nyt. Mutta nyt pitää raapia kankkua, eli mielekkäämpää tekemistä löytyi, eli lopetan.

Tähän loppukihinään sopii kysymys: miten uhanalainen eläin on pihalla ruokaa mankuva lentokyvytön varis?