KESKUSTELU

Tuli mieleen lukiessa Dendrologian Seuran julkaisuista yksittäisten puiden ikiä ja kokoja, että onko kukaan kuullut koskaan puhuttavan Suomen vanhimmasta metsästä, ja missähän se sijaitsisi? Metsällä tarkoitan vähintään puolen hehtaarin kokoista aluetta.

Meillapain tuollaisia kutsutaan pusikoiksi. Muuten ei mitaan viisasta sanottavaa tahan kymysykseen.

Vanhimmasta en tiedä, mutta suurimmat kuutiomäärät puuta/hehtaari ovat yli 800 - alkuperäisillä Suomi-lajeilla. Lehtikuusella voi päästä yli 1000.

Nalle Puhissa niitä kutsutaan metsiksi.

Jossain Lapissa, ehkä Urho Kekkosen kansallispuistossa on lähes 1000v metsää. Keski-Suomesta Pyhä-Häkistä löytyy noin 500-vuotiasta. Toki yksittäisiä puita, lähinnä tammia, on etelämpänäkin, mutta metsinä löytynee ainoastaan mäntyä.

Kaippa vanhimmat nykymetsät löytyvät tuolta kaakon suunnalta. Jääkauden jää vetäytyi pikkuhiljaa pohjoisluoteeseen... tarkkaa paikkaa on varmaan hyvin vaikea kohdentaa.

Ennen jääkausia olleet metsät ovat sitten asia erikseen, mutta joku metsäarkeologiasta perillä oleva voisi meitä valaista.

Riippuu vähän siitä miten metsän ikä määritellään. UK-puiston itäreunoilla, Lemmenjoen kansallispuistossa ja Inarinjärven itälaidalla on todella vanhoja puita mutta seassa on sitten nuorempiakin yksilöitä, myrskyihin kaatuneiden vanhusten muodostamiin aukkoihin syntyneitä. Valtapuiden keski-ikä voi noilla seuduin mennä päälle 400 vuoden, ehkä joku 500-vuotias metsä alkaa olla ääritapaus.

Pohjoisen havumetsän kuuluisi palaa aika ajoin - tai ainakin semmoiseen kiertoon se on hyvin sopeutunutta. Kilpikaarna on hyvä lämmöneriste ja oksien karsiutuminen suojaa tuhoisalta latvapalolta. Luonnonoloissa paloväli lienee joku 100-500 vuotta ja paksukaarnaisimmat yksilöt selviävät monista kuloista hengissä. Kuuset kestävät tulta heikommin mutta jokin yksittäinen suosaareke voi olla ns. kulorefugiona säilynyt hyvinkin pitkään. Tämmöinen alue on voinut periaatteessa olla samannäköisenä metsänä hyvin kauan vaikka puuyksilöt ovat koko ajan vaihtuneet - vanhat lahonneet pois ja uusia tullut tilalle.

Just.

Olen käynyt metsäpläntillä, jota tutkija väitti vanhimmaksi tiedossa olevaksi. Perusteli nimenomaan, että ei löytynyt palojälkiä (siis maastakaan) eli teoriassa ikää jääkaudesta lähtien.

Siitä on kauan ja en pirullakaan muista tutkijan nimeä, ikäarviota ja paikkaakaan en enää löytäisi. Oli joko Kolarissa tai Kittilässä. Ehkä Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin tutkimusasemalla joku tietää.

Ei metsän säännöllinen palaminen ole mitenkään itsestäänselvää. Metsä voi olla paikassa, johon tulipalot eivät leviä, eivätkä salamat iske.

Ei tietenkään, minkä Bitjuus ja totesikin. Mainitsi muutaman paikankin kuten suosaareke tai vastaava.

Jossaki Pomokairassa , jonku ison vuoman keskellä jossaki mettäsaarekhessa , sieltä löytyy varmasti melekosen vanahaa mettää.
Postoaavallaki on semmosia useamman hehtaarin kokosija saarekheita, va,va vanhaa mettää.

Tosin kuusikko ei ikinä pääse samhan ikhän ko aihkimännyt.
Mutta Pomokairassa on tunturipäissä muutamia männikköpilkkojaki, ja siellä kasvaa oikeita ikiaihkeja. Luulisin että vanhimmat nuista ovat jonkuverran yli 600 vuotijhaita.
Niin että tuolta saattaa löytyä mettää jonka puitten keski-ikä ylittää kaikkien muitten mettien puitten keski-ijän.
Toki Inarin järven itälaijalla ,ja Lokan altaan itäpuolella on vanhojaki mettiä.
Lokan itäpuolen kairoja olen joskus kolunnut, mutta ei siellä Pomokairan ikäennätyksiä rikota, Inarin järven itäpuolisija kairoja en niin tunne, mitä ny teitäpitkin olen ohi menny.

Jäi tuo vanha metsä vaivaamaan, että palataan aiheeseen.

Bitjuus taisi jo mainita, että jotkut käyttävät metsäpaloa ikäisyyden määrittelyssä, toiset puustoa jne.

Mielestäni metsäpalo on hiukan huono määrite. Suomi oli 8 000 v sitten pelkkää metsää. Jos sieltä joku läntti kärähti ei se tuntunut paljon missään. Tosin joskus taisi palaa koko Suomen metsät.

Paloalue oikeastaan kuuluu metsään, Amerikoissa on kuulemma puita, jotka ihan odottavat, että voi kun pääsisi syttymään. Siemen kun irtoaa vasta metsäpalossa.

Puutkin ovat vähän huonoja. Mänty kestää kuloa aika hyvin ja vanhin löydetty taisi huidella tuossa 800 vuoden iässä. Siihen mahtuu monta kuloa.

Pelto ei enää taida olla metsää. Niitäkin on kyllä metsittynyt uudestaan aika paljon ja aika lyhyt on monen pellon historia peltona. Niin lyhyt, että metsän kannalta on kyseessä vain silmänräpäys.

Oikeastaan on niin, että jääkauden jälkeen on metsässä aina oltu ja tullaan olemaan vastakin.

Palataanpas käsitteistöön "vanha metsä". Metsä on ekotooppi ja sillä on monta ilmiasua ... sen puusto voi myös tuhoutua, mutta silti sitä voidaan kutsua metsäksi. Eli vanhimman metsän löytämiselle pitää antaa säännöt:

1) Missä on puustoltaan keskimäärin vanhimpia puita sisältävä metsä - a) luonnonmukaisena; b) ihmisen toiminnan tuloksena;

2) Missä on metsä, mikä on pisimpään ollut yhtäjaksoisesti metsää ekotooppina (siis muodostunut jääkauden jälkeen metsäksi) - a) riippumatta puuston määrästä; b) pysynyt yhtäjaksoisesti puustoisena (m3/ha).

3) Missä on metsä ekotooppina, missä ihmisen vaikutus on ollut merkityksetöntä pisimpään tästä päivästä laskettuna.

Metlasta varmaankin voisi löytyä inventointitietoa aiheesta.

No se on hiukan makuasia kuten sekin mikä on metsää.

Metsätilastollisessa vuosikirjassa on kuva ikäluokkajakaumasta. Etelä-Suomessa yli 100 vuotiaiden metsien määrä osuu johonkin 10 - 15 %:n osuuteen pinta-alasta. Pohjois-Suomesta löytyy yli 14i+ vuotiaita metsiä noin 17 % pinta-alasta (syy ls-alueet?).

Noissa on metsän ikä sama kuin puuston ikä, että sekin on makuasia onko kyse metsä iästä.

Se on sitten eri asia, että ei se metsä mihinkään katoa, vaikka puita joskus poistuukin. Useimmissa paikoissa se on ollut siinä siitä pitäen kun ensimmäiset puut jääkauden jälkeen paikalle tulivat.