KESKUSTELU

Köyhään maaperään lisätty puuhiili parantaa huomattavasti ravinteiden ja kosteuden sitoutumista maahan, sekä helpottaa kasvuston ja pieneliöstön muodostumista. Kun prosessi on päässyt käyntiin, maaperästä tulee itseään uudistava. Lannoitteiden tarve vähenee huomattavasti, ja myös ravinteiden valuminen hukkaan vesistöihin ja pohjavesiin vähenee merkittävästi. Maahan sidottu puuhiili myös pysyy siellä, eikä karkaa sieltä mihinkään.

Amazonin viidakkoseudulta löytyy vuosituhansia vanhoja alueita joissa maaperää on parannettu intiaanien toimesta puuhiilellä, luilla ja lannalla:
http://en.wikipedia.org/wiki/Terra_preta

Kyseinen maa on edelleen hedelmällistä ja tuottoisaa.

Olisiko tässä ratkaisu myös Suomen vesistöjen rehevöitymisongelmiin, sekä köyhän metsänpohjan tuoton parantamiseen? Esimerkiksi metsien hakkuutähteitä voitaisiin hyödyntää muuttamalla ne puuhiileksi maanparannukseen.

Myös tuolla Brasilian viidakkoalueilla on ollut ongelmana juurikin tuo: viidakot kasketaan pelloksi, ja sitten maaperä nopeasti köyhtyy, sillä maa ei sido ravinteita. Kannattaisiko puut pelkän pystyyn polttamisen (jolloin hiili kartaa ilmakehään) sijaan miiluttaa puuhiileksi ja sekoittaa maaperään, ja vasta sitten ryhtyä viljelemään maata? Ainakin äkkiseltään kuviteltuna vaikuttaisi pitkällä tähtäimellä huomattavasti paremmalta keinolta.

Törmäsin tähän ajatukseen ensimmäistä kertaa Risto Isomäen kirjassa "34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen" - mutta olen nähnyt samaisen ajatuksen esitettynä täällä foorumillakin silloin tällöin, mutta se on jäänyt hieman vähäiselle huomiolle.

Onko Suomessa käynnissä yhtään kokeita tai hankkeita tämän menetelmän testaamiseksi?

Todennäköisesti kyllä, mutta pitemmällä tähtäimellä nämä puuhiilipellotkin ovat alttiina eroosiolle. Sademetsäalueen voimakkaat sateet huuhtovat hiilenkin mukanaan, jos kasvillisuus poistetaan sitä suojaamasta. Amazonin muinaisten asukkaiden salaisuus onkin ollut se, että kaikkia puita ei ole kaadettu.

Amazonin alueella on saatu hyviä tuloksia perinteisellä viljelymenetelmällä, jossa metsästä raivataan vain aluskasvillisuus. Suuret puut - ainakin suurin osa niistä - jätetään pystyyn, jolloin ne suojaavat maata sateilta ja tuottavat maan pintakerrokseen jatkuvasti uusia ravinteita varistamillaan lehdillä. Näiden alle sitten istutetaan viljelykasvit. Tietenkään satoa ei voi korjata leikkuupuimurilla, mutta eipä sellaisia muutenkaan tropiikissa ole.

Ehkä näiden tekniikoiden yhdistelmällä saataisiin huippusatoja pitkään?

Kukapa nykyaikana jaksaa jossakin sademetsissä perinteisillä menetelmillä mitään tehdä? Ei mahda miesten palkka olla kovin häävi? Milloin viimeksi esim. Suomessa on poltettu kaskea? Sen vielä ymmärrän, että jos jossakin Suomessa tuollaisia menetelmiä käytettäisiin. Suomessa on elintasokin korkeampi ja todennäköisesti miehillä on kunnon eväät ja varusteet, kun metsään menevät. Jos pitäisi valita, että minne lähtisin perinteisiin metsurihommiin, Lappiin tai Amazonille, niin valintani olisi hyvin selvä.

Risto Isomäen kirjoitukset voi pistää tavattaessa lukematta kierrätyspönttöön. Pääsee näin toimien lukija ja luonto vähemmällä.

Itse asiassa on paljastunut että maa-alueet joita on vuosisatoja sitten kaskettu niin että puuhiiltä on jäänyt maaperään, ovat edelleen hedelmällisempiä kuin ympäröivät metsäalueet. Ajanjakso on niin pitkä, että se enää ei selity tuhkasta maahan jääneillä ravinteilla (ovat jo köyhtyneet pois), vaan nimenomaan puuhiilen maaperää pysyvästi parantavalla vaikutuksella. Puuhiili muodostaa 'puskurin' kosteudelle ja ravinteille. Alkuvaiheessa se imee sitä paljon joten se täytyy 'ladata' lannoksella, mutta sen jälkeen ravinteiden ja kosteuden hukka maaperästä tasaantuu huomattavasti.

Puuhiilen valmistus ja sekoittaminen maaperään ihan teollisella tasolla voisi parantaa metsiemme tuottavuutta huomattavasti. Ei sitä kaskeamalla tehtäisi, vaan miiluttamalla metsä- ja sahateollisuuden jätteestä puuhiiltä, ja kyntämällä se maaperään avohakkuualueilla (huom: maallikon spekulaatiota).


No kerrohan mikä tuossa puuhiilijutussa sitten mättää?

Toisaalta... puut itse myös lisäävät sademäärää (haihduttamalla kosteutta), joten eikö puiden kaataminen samalla myös vähennä sademäärää?

Entä tuo varsinainen huuhtoutuminen - jos puut vain lisäävät veden kiertoa (ts. sade on paikallista, puiden maasta imemä vesi sataa takaisin, ja imetään uudelleen puihin ennen kuin se virtaa syvemmälle) - lisääkö se tosiaan myös ravinteiden huuhtoutumista?

Varmasti olet oikeassa, mutta haluan vain kysyä.

Lisääväthän ne, mutta laajemmalla alueella kuin kymmenien tai satojen hehtaarien mittakaavassa. Jos puuta hakataan niin paljon, että sateet vähenevät merkittävästi, saadaan sanoa hyvästit koko sademetsäluonnolle - näin ainakin arvelisin. Asiantuntija en toki ole sen paremmin sademetsäilmastoissa kuin maanviljelyksessäkään, vaikka ekologiaa olenkin opiskellut.

Sitä en kiistäkään, etteikö se voisi parantaa, kuten en myöskään Mei Longin valikoiva hakkuu -menetelmää. Ainoastaan epäilen, että se ei olisi taloudellisesti kannattavaa raahata Amazonille puuhiiltä lannotteeksi. Toisaalta kaskeamisen en usko enää riittävän nykyaikaisella kysynnällä.

Niin, lyhytnäköisesti heidänkin on kannattavampaa raahata massiivinen puuaineksensa muihin maihin puutavaraksi kuin käyttää se itse.

Siis oikeasti, missattiinko tässä jotain? Heillä on sademetsiä, hyvänen aika. Miksi puuhiiltä pitäisi raahata Amazonille muista maista?

Tätä tekniikkaa kannattaisi soveltaa kaikissa maissa joissa viidakkoa raivataan pelloiksi. Sen sijaan että kaikki vaan poltetaan pystyyn, aines pitäisi mieluummin miiluttaa puuhiileksi ja sekoittaa maaperään. Se voisi vähentää metsäkatoa pitkällä tähtäimellä, sillä metsistä raivatut pellot eivät köyhtyisi, ts ei olisi niin paljon tarvetta jättää köyhtynyttä maata ja raivata uutta viidakkoa pelloksi.

Menetelmän englanninkielinen nimitys on biochar. http://www.biochar-international.org/

Puuhiilen lisäämisellä peltoihin on monia hyviä vaikutuksia, joista tärkeimmät ovat:
- Maaperän tuottavuuden kasvu
- Hiilidioksidin poisto ilmakehästä

Maailman tila 2009:n mukaan lisäämällä 10 prosenttiin maailman viljelyalasta puuhiilta kompensoitaisiin melkein kaikki fossiilisista polttoaineista tulevat CO2-päästöt. Menetelmä on siis erittäin tärkeä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Mietityttää vain, että jos puuhiilen lisääminen parantaa maaperän tuottavuutta runsaasti, niin miksei tämä biochar-viljely ole jo levinnyt kaikkialle maailmaan?

Tarkoitin siis, että miksi biochar-viljely on niin marginaalista? IBI:n henkilöstön sijoittumisella ei ole väliä.

Ehkä siksi että se on niin marginaalista. Todelliset näytöt puuttuvat ja juuri kukaan ei tiedä aiheesta mitään.

Näytöt mistä? Kerro vähän tarkemmin.

Tässä olis muuten hyvä esittelyvideo aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=1-hSl59E ... re=related