Neutroni kirjoitti:
Telep kirjoitti:
Olen 20 vuotias. Eikä kyllä ole aikomustakaan alkaa miksikään urheilijaksi, kunhan olen kiinnostunut yleensä ikääntymiseen liittyvistä asioista ja siitä mikä on ihmisen todellinen potentiaali missäkin iässä.
Kolmekymppisenä ikääntyminen alkaa näyttää ensimmäiset merkkinsä, ellei tosiaan harrasta jotain urheilua tai vastaavaa, jossa se näkyy jo aiemmin. Sanovat, että nelikymppiseksi menee kuulemma ihan hyvin, mutta sitten sen alkaa huomata, että vanhuus ei tule yksin.
Mutta kai se on niinkin, että ikä tekee suorituskykyyn 10 % ja asenne 90 %, jos sailyy terveenä. Sen, joka ihmettelee että missä iässä ei enää kannata alkaa urheilla tai tehdä mitä tahansa, urheilu-ura (tai muu menestys) on tuhottu jo synnyinhetkellä. Ne joilla on tarvittava intohimo, aloittavat homman jo kakarana, vaikka väkisin.
Näkee usein 20+ jengiä, jotka toteaa "En voi enää opiskella." tai "Ei tässä iässä enää jaksa urheilla, mutta nuorempana."

Sosiaalinen paine sanelee säännöt hyvin pitkälti. Lapsuudesta muistan kuinka isä aina sanoi "Minä sinun iässä vein lehmät laitumelle." Olin 9v tai "Kunhan vähän kasvat niin lopetat leikkimisen noilla tietokonepeleillä" "Mene amikseen niin pääset pian töihin".

Tietty leikkimielisyyshän on kaiken alku josta saa motivaatiota ja luovuutta asioihin. Rutiininomainen asenne syö luovuuden.
Erityisesti Suomessa on paine aikuistua, eikä aikuisella saa olla lapsenomaista intoa mihinkään tai se on vähintääkin paheksuttavaa. Tehkää ihmiset juuri sitä miltä tuntuu olette sitten 20 tai 40v. Uskomatonta lukea kuinka puolvuotiaan äiti yrittää väkisin laittaa vauvan nukkumaan omaan sänkyyn eikä halua imettää "Kun on jo liian iso lapsi." Näin niinkuin esimerkkinä. Ei saisi suhtautua kaikkeen niin väkinäisesti.