KESKUSTELU

Tää kybernetiikkatutkijaha Kevin Warwick asens aivoihinsa koneen, joka toimi kaikuluotaimena, Kahden viikon päänsäryn jälkeen sen aivot alko oppimaan koneen signaalin ja se sai kaikuluotaimen. Tiede 10/2007.

Eli muutako sopivaa kameraa ostamaan ja vähän virittelyä nii kyl se siitä. On nii turvallista vedellä johtoja aivoihinsa.

Täällä onkin jo selvitetty, ettei uusia värejä löydy ihmissilmiin infrapunan puolelta. Eikä niitä löydy ultravioletistakaan. Tähän on syynä diffraktio.

Ihmissilmään tarvittaisiin lisää aistinsoluja havaitsevalle pinta-alayksikölle, jotta diffraktio ei sotkisi koko näköaistimusta, jos aiottaisiin lyhyempiä aallonpituuksia omin silmin katsoa.

Tuon mukaan pienempi solumäärä riittäisi, jos solukkoa pommitettaisiin hitaammalla nopeudella, ts paksumman lasiaisnesteen läpi?

Monet eläimet näkevät kaikenlaisia muita värejä eli ei tässä välttämättä ole fysiikasta kyse, vaan pelkästään siitä, mitä kukin tarvitsee eli evoluutiosta. Kyllä varmaan mykiöt ja lasiaiset ja aistinsolut voisivat kehittyä ottamaan vastaan vaikka mitä aallonpituuksia, jos siitä olisi hyötyä. Viimeisimmässä Tähdet ja Avaruus- lehdessä oli juttu juuri tästä värien näkemisestä. En sitä kunnolla lukenut, mutta mieleen jäi, että infrapunaa ei ole kätevää aistia, koska sitä tulee kaikista lähteistä eli silloin ei todellakaan näkisi kunnolla mitään. Tuosta diffraktiosta en kyllä mitään mainintaa huomannut.

Lämpöaistilla tuntee lämmön eli samalla infrapunasäteilyn. Se ei tosin tule väriaistimuksena. Periaatteessahan olisi mahdollista asentaa aivoihin kamera/antenni havaitsemaan kaikkia aallonpituuksia gammasta radioaaltoihin.