KESKUSTELU

Tokihan elukat voivat olla hyvinkin fiksuja, niiden älykkyys vaan voi toisinaan olla sellaista ettei ihminen sitä ymmärrä. Toisinaan taas sitten voi elikko lyödä ihmisenkin ällikältä. Olin vanhemman nartun kanssa joskus pihalla ja oli lihapullia rasiallinen siinä joita koira sitten tuli kuolaamaan, tokaisin vitsillä että yhtään ei tipu ennenkuin käyt paskalla. Katsoi minua, juoksi lujaa kolmen metrin päähän pusikkoon, paskansi ja juoksi takaisin sen näkösenä että joko saan ne lihapullat. Siitäpä eteenpäin on saanu sitten aina namin kun käy paskalla. Oli nimittäin aikaisemmin tuskaista kun piti kävellä aamulenkillä ikuisuuden paskapaikkaa hakien, kun mikään ei tuntunut kelpaavan ja itsellä oli kiire töihin. Nykyisin ei ole sellaista ongelmaa, käydään lenkki ja koira käy paskalla aina samassa paikassa ilman että pitäisi hakea kilometritolkulla oikeaa paikaa... kesti vaan koiralla aikansa neuvotella sopimus, kun ei osaa puhua, jota tällainen tyhmempiki ihminen tajuaisi

Nuorempi narttu taasen keksi jossain vaiheessa, että hänetkin pitää nostaa autoon kun kerta vanhempikin nostetaan (alkaa jo peräpää olla senverran jäykkä ettei vanhempi jaksa aina itse hypätä vaan nostaa etutassut hollille ja odottaa että nostetaan perssiistä kyytiin). Yritti tämä nuorempi sitten muutaman kerran itsekkin sitä, että nostaa etutassut sisälle ja jää toiveikkaana odottelemaan että milloin hissi alkaa toimimaan ja kun lähinnä huvittuneena katselen niin jää pettyneenä tuijottamaan että häntä syrjitään. Sitten kun taputtaa pyllylle että alappa hypätä kyytiin, niin hyppää kyllä kyytiin ja huokailee niin lujaa että varmasti kuulen sen

Koirien suhteen olen sen huomannut, että jos jakaa vastikkeetta nameja, niin pitää antaa kaikille tasapuolisesti ettei tule riitaa. Ja namit pitää antaa siinä järjestyksessä, että kuka on vanhin samoin kuin huomionosoitukset, jos sattuvat olemaan kaikki samassa laumassa pihalla.

Urokselle opetin vaiheessa komentosanaa, jonka kuultuaan sen tulee kiinnittää täysin huomionsa minuun ja unohtaa kaikki muu ympärillä. Sen verran itsepäinen vekkuli, että pari kuukautta sai nameja syöttää urakalla ennenkuin jäi päähän ja alkoi toimimaan niinkuin pitää. Tosin voihan olla, että tahalleen hidasteli oppimisessa että saisi enemmän nameja, sen verran perso kaveri koirankekseille. Vanhempi narttu oppi komentosanan parilla kerralla katsomalla mitä teen uroksen kanssa. Olen pistänyt merkille, että nuilla on jotenkin erilaista tuo oppiminen ja älykkyys. Vanhempi narttu on kovin mustavalkoinen ja asiat joko ovat tai eivät ole, uros taasen on vähän enemmän oman tiensä kulkija. Nuorempi narttu taasen on jotain siltä väliltä, kova oppimaan ja oikein motivoituna todella älykäs mutta sille on tullut tuota uroksen vikaa että jos ei satu joskus huvittamaan niin sitten vaan on ja möllöttää.

Uroksella on oma tapansa ilmaista, jos esimerkiksi pallon hakeminen ei kiinnosta vaikka se silti sen tekeekin kun kerta namin aina palkaksi saa. Se hakee palloa ja tuo sitten takaisin namia vastaan ja siinä vaiheessa kun alkaa kyllästyttää niin käy kusella puskan juureen ennekuin tuo pallon minulle takaisin. Oiva tapa kertoa, että voitasko tehdä jotain muuta välillä. Pari kertaa ensimmäisen kusellakäynnin jälkeen vielä kuitenkin hakee pallon, mutta muistaa joka kerta käydä uudestaan kusella jos en hoksannut heti ensimmäisestä että nyt ei enää huvita. Kolmatta kertaa ensimmäisen kusireissun jälkeen se ei enää palloa hae, vaan lähtee nuuskimaan omiaan ja miettii varmaan että olenpa tyhmä kun en tajua että nyt ei huvita enää.