KESKUSTELU

Tuli tässä eräällä automatkalla mieleeni, että mitenköhän autoliikenne vaikuttaa eläinten vaistomaiseen käyttäytymiseen? Eli lähinnä meinaan tässä, että oppivatkohan nuo elukat ikinä luonnostaan olemaan juoksematta
autojen alle. Siis saavat jonkin evoluution kautta kehittyneen pelkorefleksin autoteitä tai autoja vastaan. Vähän niinkuin lintu, joka ei ollut koskaan nähnyt petolinuta, peläistyi kuitenkin testeissä jo pelkkää varjoa. Ja jos sellainen tulisi, ei siitä varmaankaan meikäpoika ehdi hyötymään. Että sen verran aikaa varmaan siinä menee !!?!

Kyllä se evoluutio tosiaan vaatii hieman enemmän aikaa kuin sen ihmisiän (vähintään tuhansia vuosia). Toki eläimistä suurin osa välttää luonnostaan ihmisasutusta ja isoja teitä, mutta onhan sitten niitäkin jotka tottuvat ihmisen läheisyyteen vaan eivät ihmisen koneisiin.

Mutta jos olettaa että ihmisiä ja autoja olisi vielä monta tuhatta vuotta planeetalla niin kaipa jotkut oppisivat pysymään loitolla. Ongelmia tosin tuottaa sekin, että esim. hirvi ei havaitse liikkuvaa kohdetta, jos sen nopeus on yli 40km/h. Noin muistelisin autokoulusta.

Tuonkaltainen evoluutio taitaa vaan viedä senverran aikaa että autot on vanhentunutta teknologiaa jo aikapäiviä sitten. Siihen en ota kantaa onko ne korvattu teleportaatiolla vai ovatko kaikki kuskit kuolleet, tarpeettomia kuitenkin.

Kyllä ainakin hirvet oppivat varomaan autoja. Erään todella vilkkaasti liikennöidyn tienvarren vakiohirvet ruokailevat tienpenkalla kiinnittämättä oikeastaan mitään huomiota ohikulkevaan todella vilkkaaseen työmatkaliikenteeseen (varmasti 500 autoa päivän aikana molempiin suuntiin). Hirviä on kaikenlisäksi paljon, suurinpaan näkemääni laumaan kuului 7 aikuista hirveä ja 3 vasaa.
Tie ei kuitenkaan ole hirvikolareiden lukumäärän top 20 listalla, kuten sen ilman muuta pitäisi olla.

Ainoat hirvikolarit tapahtuvat oikeastaan metsästyskauden aikana ja sen jälkeen, jolloin uudet/vieraat hirvet ovat tulleet kaadettujen tilalle.

Autoilijat osaavat ottaa hirvet huomioon ja päinvastoin.

"Kyllä ainakin hirvet oppivat varomaan autoja", kirjoitti Phony.

Olet siinä mielessä väärässä, parahin Phony, että hirvien kyky "varoa" autoja tai "pelätä" niitä ovat kovasti eri asia! Hirvet eivät varmaankaan pelkää autoja, mutta teitä ylittäessään niiden älyllinen kyky arvioida lähestyvien autojen nopeuksia ei selvästikään riitä, ja tästä johtuvat hirvikolarit.
Evolutiivisessa mielessä autot ovat ilmestyneet eläinten maailmaan vasta ihan äsken, joten tuskinpa vielä löytyy eläinlajia, joka olisi "oppinut" varomaan autoja sanan varsinaisessa merkityksessä.

PS: Mistä tuntee onnellisen moottoripyöräilijän?
Hänellä on hyttysiä hampaanvälit täynnä!

Minä veikkaan kyllä ne hirvikolarit johtuvat siitä autoilijasta eivätkä hirvestä. Harvemmin hirvi kuolee ja auto menee lommoille kun hirvi törmää autoon. Auton törmätessä hirveen näin voi käydäkin. Lisäksi huomautan siitä että ihmisiäkin jää autojen alle. Onko silloinkin kyse jalankulkijan/pyöräilijän älyllisen kyvyn rajoituksista?

Ei tuo varmaan toimi, sen verran pitkään on autoja ja hirviä ollut. Ja vielä ne saatanat ryntäilevät autojen alle.

Sorsilla tuo opittu käytös näyttää periytyvän, ei tietenkään geneettisesti. Muutaman vuoden aikana huomasin mökin sorsien käyttäytymisessä suurta muutosta. Ensimmäiset sorsat joita syötin, olivat melkoisen arkoja. Seuraavana vuonna tultiin jo paljon lähemmäksi, parhaimmillan leipäpala napattiin jo kädestä. Neljän vuoden kuluttua oltiin jo siinä tilanteessa, että sorsat kiipesivät syliin, kun olin laiturilla istuskelemassa.

Tämä kaikki perustui luultavasti siihen, että edelliskesän poikueesta joku tuli aina takaisin samoille sijoille, ja opetti esimerkillään poikasille että tuossapa on kiva ruoka-automaatti. Ilmeisesti hirvillä ei sama homma toimi.

"Lisäksi huomautan siitä että ihmisiäkin jää autojen alle. Onko silloinkin kyse jalankulkijan/pyöräilijän älyllisen kyvyn rajoituksista?"

Ihminen voi toki jäädä auton yliajamaksi kuten hirvikin, mutta syy tapahtumaan on varmasti erilainen. Aina on kysymys onnettomuudesta, mutta hirvi ylittää tien riippumatta siitä, lähestyykö auto sitä vai ei.
Vain aivan pienet lapset saattavat juosta auton eteen kuten hirvet; mistään muista "älyllisen kyvyn rajoituksista" ei ole kysymys, kuin kyvystä huomioida nopeuksia ym. useita samanaikaisia tapahtumia.

Televisiossa näytettiin joku vuosi sitten liikenneonnettomuuksia. Siellä eräs aikuinen, ilmeisesti täysin selvinpäin oleva vieläpä. Juoksi kaupungissa punaisia päin ja auto törmäsi häneen kovalla vauhdilla. En usko että tuo olisi erityisen harvinainen tapahtuma.

[quote="Gravity"][quote="Tarkkailija"]Vain aivan pienet lapset saattavat juosta auton eteen kuten hirvet[/quote]
Televisiossa näytettiin joku vuosi sitten liikenneonnettomuuksia. Siellä eräs aikuinen, ilmeisesti täysin selvinpäin oleva vieläpä. Juoksi kaupungissa punaisia päin ja auto törmäsi häneen kovalla vauhdilla. En usko että tuo olisi erityisen harvinainen tapahtuma.[/quote]

Kyllä kait aikuinenkin, esim. poliisia karkuun juokseva varas, saattaa holtittomasti juosta suoraan auton alle. Mutta jos verrataan sitä, että hirvikolareita sattuu Suomessa viitisen tuhatta vuodessa, eli toistakymmentä tapausta joka ikinen päivä (läheltä piti-tilanteita on kymmenin tuhansin), saadaan käsitys siitä, millainen käytös on hirvelle luonteenomaista ihmiseen verrattuna.

Minulla on näköjään aukkoja tietotaidon hallinnassa, kun tuossa edellisessä viestissäni "lainaa"-toiminto meni päin prinkkalaa"

Etenkin kun et osaa käyttää tuota "Muokkaa" nappulaa viestisi oikeassa yläkulmassa korjataksesi asian, vaan kirjoitat sen sijaan viestin kertoaksesi siitä. Sitä esikatseluakin kannattaa käyttää.

Minulla on asiasta pitkäaikainen päinvastainen kokemus. Hirvi oppii katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen tien ylittämistä. Pääsin jo mainitsemassani paikassa tutkiskelemaan hivien käyttäytymistä kaikkina vuodenaikoina ja kaikkina vuorokaudenaikoina, siten ettei hirvillä ollut minusta mitään tietoa.

Tie oli suora noin kilometrin matkalta ja molemmin puolin tietä oli noin 10 metriä avointa maastoa, jossa kasvoi hirvien rakastamaa nuorta näreikköä (alle metrin korkuista). Hirvet kävivät lähes päivittäin ruokailemassa paikalla. Hirvet kyllä tiesivät, missä kohdin tie oli eivätkä ehdoin tahdoin tunkeneet sille, jos auto oli lähestymässä, muuten ne kyllä talsivat sillä.

Yhtään hirvikolaria en tieosuudella nähnyt. Siihen tosin on syynä myös se, että autoilijat osasivat varoa ko. paikkaa, en minä asiaa ihan pelkästään hirvien ansioksi pistä.

Havaintoni koskevat vain ja ainoastaan tuota yhtä paikkaa, muuten kyllä myönnän, että vauhdissa ollessaan hirvi tulee auton eteen mistään mitään välittämättä.

Evoluutiosta en sano mitään, oppimisesta kyllä.

elukoidenkin keskuudessa näemmä tapahtuu kulttuurievoluutiota

Kyllä varikset ainakin autoja varoo. Olen monesti ihmetellyt miksei niitä näy raatoina teiden varsilla. Monesti ne loikkivat syrjään vasta viime hetkekellä, vaikka auto lähestyy sataa. Käyttäytyvät röyhkeästi, niinkuin omistaisivat koko maantien. Muutenkin on luonteeltaan ilkeä lintu, vaikka sanotaan etteivät eläimet sellaisia tunteita voi tuntea. Minulla oli pienenä varis elättinä, Vertti ja sekin oli tosi ilkeä, hyökkäili ilkeyttään sellaisten ihmisten kimppuun kun uskalsi, mm. mummovainaani ja yritti nokkia silmiä. Kukat se nokki kuistilta palasiksi. Menetti sitten henkensäkin ilkeytensä vuoksi. Oli hyökännyt isäni kimppuun, niin se oli lyönyt Verttiä kepillä ja oli kuollut.

Minulle valehdeltiin sen lähteneen muitten varisten matkaan.