KESKUSTELU

Katsoin dokumenttia hirmuliskoista ja siitä syntyi muutama kysymys ja teoria sukupuutosta.

Minulle tuli mieleen erittäin suuri ristiriita evoluution kehityksestä ja dinosauruksien koosta. Luonto pyrkii aina löytämään kehityksen kautta tehokkaimman ja parhaimman muodon selviytymisen kannalta. Eikö ole outoa, että siihen aikaan suurin mahdollinen maaeläin oli jopa 56-62 metriä pitkä (Sauropodi). Eläimen liikkuminen muistutti jossain määrin nykyisen suurimman eläimen liikkumista. Pienemmät hirmuliskot, jotka olivat huomattavasti isompia kuin nykyajan maaeläimet liikkuivat ketterästi kuin kengurut? Jotenkin tämä viittaisi siihen, että vetovoima on ollut huomattavasti pienempää miljoonia vuosia sitten kuin se on nyt.

Ei ole epäilystäkään siitä, että suuri asteroidi ei olisi iskeytynyt maahan. Olisiko kuitenkin mahdollista, että asteroidi olisi vaikuttanut meidän magneettikenttään ja muuttanut elämisen mahdottomaksi maaeläimille? Maaeläimien fyysinen rakenne oli muovautunut heikomman vetovoiman ansiosta suhteettoman suureksi näin maallikon järjellä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liitukauden_joukkosukupuutto

Magneettikenttä ei liity mitenkään vetovoimaan, eli gravitaatioon. Myöskään asteroidin osumalla ei voi olla minkäänlaista vaikutusta kumpaankaan asiaan. Se että nykyään norsu sattuu olemaan painavin maaeläin, ei tarkoita sitä, etteikö painavampi voi olla mahdollinen. Mammutti oli norsua isompi ja dinosauruksiin verrattuna mammutti eli nykyaikana.

Kiitos magneettikentän täsmennyksestä. Totta turiset.
Isompi on aina mahdollinen, mutta miksi eliöt kauttaaltaan olivat isompia? Voisi kuvitella, että asialla oli jokin yhteinen nimittäjä? Kuvitellaan, että tuolla jossain on maan kaltainen planeetta ja vetovoima on 2 x voimakkaampi. Olisin kovin hämmentynyt, jos sen maailman kaikki ötökät olisivat isompia kuin täällä.

Nyt pitäisi ulkoa muistaa paljon asioita. Täällä on kyllä paremminkin aiheeseen paneutuneita ihmisiä, mutta yritetään.

Maapallon vetovoima on ollut muodostumisen jälkeen aina sama. Erilainen vetovoima toki vaikuttaisi jollain isommalla tai pienemmällä planeetalla, mutta puhutaan nyt meidän pallosta.

Ruoka on esimerkiksi yksi vaikuttava tekijä. Iso eläin tarvii päivässä valtavan määrän ruokaa ja varsinkin iso kasvissyöjä joutuu syömään suurinpiirtein koko hereilläoloaikansa. Ainakin melkein. Moni asia vaikuttaa kasvillisuuden määrään. Tämä on yksi asia, mikä mahdollistaa suuret eläimet. Kun sitten saalis on isokokoinen, niin saalistajakin voi olla isokokoinen. Evoluutiossa tapahtuu paljon vastaavaa saaliin ja saalistajan välistä vuorovaikutusta ihan nykyäänkin. Suuri koko ei ole ainoa asia, mutta tietysti näyttävin.

Sukupuuttoaaltojahan on ollut monta, eikä vain yksi. Viimeisten dinosaurusten katoaminen on se tunnetuin, mutta ei ainoa. En nyt kerkeä kaivaa viitteitä, mutta kirjasto on hyvä paikka. Sieltä löytyy paljon hyviä kirjoja aiheesta.

Kyllä dinosaurusten aikaan taisi olla aivan kaikenkokoisia elikoita, kuten nykyäänkin on, mutta jokin kyllä mahdollisti nykyistä suuremmat elikot. Oli se sitten ilmakehän erilainen koostumus, korkeammat lämpötilat tai lajien välinen ekologiset suhteet - minä en tiedä.
Maapallon vuorokausi oli kyllä muistaakseni himpun verran lyhyempi tuolloin, joten vallitsihan silloin lähempänä päiväntasaajan seutua hitusen pienempi putoamiskiihtyvyys. Enemmän painoarvoa antaisin dinosaurusten rakenteelle: Jos ne olivat vaihtolämpöisiä, niin jo se tuo eroa nykyiseen pääosin nisäkkäistä muodostuvaan megafaunaan. Niiden verenkierto- ja hengityselimistö saattoivat olla kovinkin erilaiset ja tehokkaammat/tehottomammat. Ehkä niiden lihakset olivat kovin erilaiset rakenteeltaan. En osaa tästäkään heittää mutua enempää.
Väittäisin kuitenkin, etteivät mokomat olleet kokoonsa nähden yhtään sen ketterämpiä kuin nykyisetkään elikot. Esimerkiksi deinonychus tuskin oli pantteria ketterämpi ja suuri sauropodi oli varmasti mieletön köntys vaikkapa paljon pienempään sarvikuonoon nähden.

Happipitoisuuden on arveltu olevan hirmuliskojen koon syy. Silloin oli metrisiä sudenkorentoja ja vaikka mitä olentoja.

Onhan dinojen jälkeen ollut isojakin nisäkkäitä. Indricotherium (30-25 miljoonaa vuotta sitten) oli kaikkien aikojen isoin maanisäkäs, lajin koiraat olivat 4,5 metriä pitkiä ja painoivat 15 tonnia.

Deinotherium (20-2 miljoonaa vuotta sitten) oli kaikkien aikojen isoin norsueläin ja lajin koiraat olivat 4 metriä korkeita ja painoivat lähes 10 tonnia.

"Elämä Indricotheriumin kokoluokassa ei ollut aina yksinkertaista. Koska Indricotherium oli tasalämpöinen, sen ruumis tuotti jatkuvasti lämpöä ja kuumassa ilmastossa sen oli vaikea pysytellä viileänä. Sen vuoksi Indricotherium saattoi lekotella päivät varjossa ja liikkua öisin. Ylikuumentumisen riskin vuoksi nisäkkäiden on käytännössä mahdotonta kasvaa Indricotheriumia suuremmaksi."

(Esihistoriallinen eläinmaailma (The Complete Guide to Prehistoric Life), Tim Haines ja Paul Chambers 2005, BBC World Limited 2005, Gummerus Kustannus Oy, 2007)

Juurinkin tämä. AInakin suurin osa ainesitosta aiheesta jota olen lukenut, selittää suuren koon ilmaston erilaisuudella. Suurempi happipitoisuus mahdollistaa suuren kehon pitämisen edelleen "taloudellisena". Lisäksi kyllä siihenkin aikaan oli pikkueläimiä, kuten vaikkapa ensimmäiset nisäkkäät

Ja kun sitten ilmasto muuttui, tuli isoille pojille ongelmia. Kuten Rabies sanoo, on tämänkin jälkeen ollut suuria lajeja, mutta etenkin nisäkkäillä on aika tiukat rajat vastassa koon kasvamisen kanssa.

Kyllä nuo fyysiset suhteet, esim,, massiivisten eläinten jalkojen rakenne on ihan verrannollista nykyisiin eläimiin, fossiileista arvioiden.

Massan nousuhan vaatii jalkojen vastaavasti kasvavan, esim, norsulla niiden osuus ruumiinrakenteesta on huomattava.
Oikeastaan suurimmien eläinten ruumiinkokoa rajoittaakin tuo raajojen koon kasvun rajat, siis muunmuassa.