KESKUSTELU

Bahá'u'lláh ilmaisi bahá’i-uskon 1860-1890 välisenä aikana, mutta se muotoutui nykyiseen malliinsa 1900-luvun alkupuolella. Se on ensimmäinen maailmanuskonto, jossa johtajuuden perimisjärjestys on kirjallisesti vahvistettu ja lahkoistuminen siten estetty, jotta ykseys säilyisi.

`Abdu'l-Bahásta Bahá'u'lláhin pojasta tuli hänen jälkeensä ensin uskon keskushahmo tai -voima, ja hänen jälkeensä tuli Shoghi Effendi uskon suojelijaksi ja keskusvoimaksi v. 1921.

'Abdu'l-Bahá teki kaksivuotisen tiedotusmatkan Pohjois-Amerikan mantereelle v.1912 ja
Shoghi Effendin toimesta Bahá'í Kansainvälinen Yhteisö saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisen aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Nykyään se on pysyvästi edustettuna muun muassa Unicefissa ja ECOSOC:ssa ei-poliittisena järjestönä.
Kaiken kaikkiaan Shoghi Effendi oli hyvin huolestunut maailmantilanteesta ja kumuloituvasta katastrofivaarasta, joka huipentui toiseen maailmansotaan ja vastapainoksi bahá’it ryhtyivät rakentamaan hänen johdollaan uutta, koko planeetan kattavaa hallintojärjestelmää ja sivilisaatiota.

Shoghi Effendin jälkeen bahá’i-hallinto siirtyi ensin Kansainväliselle Bahá'í Neuvostolle ja lopullisesti Yleismaailmalliselle oikeusneuvostolle vuonna 1963.


Kyllä vain, on se hämmästyttävää, miten sitkeästi ihmiskunta on vastustanut jokaista muutosta, mikä kehittäisi sitä ja levittäisi hyvinvointia ja myös osallistumismahdollisuuksia kaikille. On kuin kaikki uusi joutuisi vahvistumaan ”tulikasteen” kautta.


Värähtelytaajuudet ovat minulle ”hepreaa”, vaikka olenkin jo tottunut kuulemaan niitä sinulta , mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Myönnytyksenä sanon, että ehkä jotkut meistä ovat herkempiä joillekin asioille ja jotkut toiset joillekin muille, jotta kokonaisuus kehittyisi monipuolisesti kaikilta osiltaan ja yhtä aikaa.


Kuten alkuvastauksestani huomasit, niin teemme yhteistyötä YK:n kanssa http://www.bic.org/ Ja seuraavassa osoite liittyen ihmiskunnan hyvinvointiin: http://www.globalprosperity.org/initial ... tions.html ja ekonomiaan http://search.bahai.org/main/?query=Economy&x=7&y=7

Kofi Annan tunsi hyvin bahái-periaatteet ja yritti toimia kaikin tavoin niiden edistämiseksi, mutta kansojen omaneduntavoittelu on toistaiseksi vielä niillä niin verissä, että vie oman aikansa opetella näkemään ihmiskunta yhtenä ekonomisena kokonaisuutena. Yksi tavoitteistamme on yksi valuutta ja opettelemme käytännön tasolla uudenlaista talousjärjestelmää.


Hyvää ajattelua.
Tarvitsemme koko planeetan kattavan hallintojärjestelmän, jonka kautta kykenemme ottamaan vastuun kaikesta globaalin tason toiminnasta. Kollektiivinen hallinto ei tarkoita kollektiivista identiteettiä.

Meij long

Jo 1800 luvun loppupuolella useat evoluutiotutkijat totesivat, että
"Ihminen on maan lapsi."
Tätä lausetta voihan ihan hyvin laajentaa esim: Tuntemamme ellollinen on maan oloissa syntynyt sen vallitsevien olojen muovaamana , eikä olisi voinut syntyä tai muotoutua pääosiltaan toisin .

Lainaus
"Objektiiviset luonnonlait ovat muovanneet elollisen sellaiseksi
kuin ne havaitsemme."

Maan olosuhteet synnyttivät tuntemamme elämän, se ei olisi voinut syntyä vastoin luonnonlakien toimintaa, eikä vastoin olosuhteitten vaikutusta. " Ja sillä siisti" !

Jos joku evoluutioteoria jättää syyt, ja vaikutukset huomioimatta
se on suurin virhe mitä se voipi tehdä.
Eihän murhantutkijakaan keskity pelkästään tutkimaan sitä, miten tikari tunkeutui uhrin kudoksiin. Miten se tuhosi määrättyjä hermoja , ja katkoi verisuonia.
Onneksi maailmalla ei ajatella asioita mejän "mettäperäläisten" tapaan.

Elämä kehittyi tarkoituksen mukaisuuden periaatten alaisena, vaikka eräs tutkija koittaakin räpytellä vastaan kirjoittamalla:
" Tarkoituksenmukaisuus on aina suhteellista, ja käy toisissa muuttuneissa oloissa epätarkoituksenmukaisuudeksi."

Osittain tuoki ukko on oikeassa. Sen tojistaa se ,että evoluutio
ei koskaan ole suosiollinen hyväonnisille ,elikkä hyvin olosuhteisiin sopeutuneille, ne pakkaavat tuhointumaan aina ensimmäisten joukossa, jos olosuhteet muuttuvat radikaalisti.

Tosin tuohonkin on poikkeuksia. Nummulistit ja rudistitien
hampaalliset simpukat lisääntyivät ja kuolivat sukupuuttoon samalla aikakauvella. Pääjalkaiset kuolivat sukupuuttoon vain osittain , kun taasen näitten eliöitten muinaisimman haaran suorat sukulaiset elävät tänäkin päivänä.

Replitiat katosivat maapallolta, yläliitukauden vaihtuessa paleogeeniseen kauteen. Mutta niitten sukulaiset käärmeet, varaanit, liskot ja krokotiilit ei yritäkhän kuolla pois ?

Minun mielestä evoluutioteoriat ovat pintapuolisesti tapahtuneeseen kehitykseen suhtautuvia , jos ne eivät huomioi
tapahtuneeseen kehitykseen johtaneita syitä.
Eli vielä kerran evoluutioteoria ei voi ymmärtää evoluutiota kokonaisuudessaan jos se jättää tärkeimmän seikan huomioimatta , elikkä evoluution kulkuun vaikuttaneet syyt.

Kaikkea havaittavaa evoluutiota ei voi selittää, sattumalla eikä luonnonvalinnalla. Myöskin ympäristön olosuhteet monine tekijöineen vaikuttavat elollisen kehitykseen ja syntyprosesseihin.

Ympäristö joka vaikuttaa elolliseen maapallolla , onkin sitten yllättävän laaja käsite.
Tämän "ympäristövaikutuksen säde", ulottuu kauas jopa
aurinkokuntamme rajojen taakse.
Eikä tuota seikkaa pitäisi jättää huomioimatta, ja jos jätetään huomioimatta ollaan tasolla ,," niin vain asiat olit silloin".

http://www.youtube.com/watch?v=jc20YhulksA

Muokattu 1 kerta Aslak

Kaksoispilari: jos uskonnot kehittyvät ja korruptoituvat, milloin tulee bahá i -uskon vuoro?
Mitä heidän jälkeensä on odotettavissa?

Äly siis syntyi kaikesta materiaalisesta irrallaan, ja ehkä jopa niin päin, että se loi luonnonlait, koskapa se kykeni pakottamaan kaiken tahtonsa alle, koskapa (hengen) käytetyt symbolit kuvasivat noita luonnonvoimia niin hyvin, että ne tyytyväisenä alistuivat tuon olennon hallintavallan alle!

Bahá'u'lláh on sanonut, että vähintään tuhat vuotta pitää kulua, ennen kuin uusi uskonto voidaan ilmaista. Hän sanoi sen vuonna 1863, joten kristillisen kalenterin mukaan uutta ei voi ilmaista ennen vuotta 2863. Aika tietysti voi ylittyä vaikka miten paljon, koska takarajaa ei annettu.
Bahá’i-uskon korruptoitumisesta en osaa sanoa muuta, kuin luulisin sen kestävän korruptoitumatta huomattavan pitkään, koska Bahá'u'lláhin kirjoitukset on varustettu hänen omalla sinetillään, ne on tarkkaan arkistoitu eikä kenelläkään ole sellaista tulkintaoikeutta niihin nähden, että voisi väittää itse olevansa oikeassa ja vaatia muita seuraamaan itseään.

Tarkoitatko sanoilla ”heidän jälkeensä” tulevia uskontojen ilmaisijoita? Jos tarkoitat, niin uskonnon ilmaiseminen on jatkuva ja loputon prosessi. Se kestää niin kauan kuin Jumala on ja Jumala on ikuinen. 'Abdu'l-Bahá selittää asian suunnilleen niin, että koska yksi Jumalan nimistä on Luoja, ja Luojaa ei voi olla ilman luomakuntaa, joka heijastaa Luojan tahtoa, niin tulee aina myös olemaan Luojan tahdon ilmaisijat.

Voimme tietysti sanoa, että koska bakteerit ovat tehokkaita lisääntyjiä ja niitä on kaikkialla, ne ovat menestyjiä. Mutta myös sellaiset lajit kuin kilpikonna ja krokotiili, vaikka ovat harvalukuisia, ovat menestyjiä muuttumattomuutensa ja pitkäikäisyytensä vuoksi ja ihminen on menestyjä järkensä ja päättelykykynsä vuoksi, eli voidaan puhua erilaisista menestymisistä erilaisten kykyjen ilmaantumisen evoluutiosta.
Ihmislajilla (fyysisen evoluution ohessa) evoluutio jatkuu älyn, päättelykyvyn ja luovuuden evoluutiona. Niiden käytön kautta syntyvät kulttuurit tieteineen, taiteineen ja taitoineen.

Pitkäikäisintä kulttuuritietoa edustavat uskonnon ja tieteen evoluutiot, jotka ovat muinoin kulkeneet käsi kädessä, mutta joita ihmiset ovat alkaneet käyttää toisiaan vastaan taistelleessaan vallasta ja oikeassa olemisesta keskenään. Tuntuu kuin olisi valittava toinen tai toinen, vaikka molemmat tietojärjestelmät sopeutuvat hyvin elämään keskenään ”samoissa aivoissa”. Tuntuu kuin aineellinen evoluutio tekisi itsensä tunnetuksi älyllisen evoluution kautta.


Ei, eikä varsinkaan lyhyessä ajassa. Ote Francois Jakobin kirjasta Kärpänen, hiiri ja ihminen:
”Silmää koskevissa tutkimuksissa saatiin siis kaksi uutta ja yllättävää tietoa. Yhtäältä havaittiin, että yhden ainoan päägeenin toiminta riitti käynnistämään tämän elimen osien paikalleen asettamisen. Verkko- tai linssisilmän tuottamisessa tarvitaan luultavasti useita satoja geenejä. Silti yksi ainoa keskeinen geeni käynnistää koko aparaatin, koko rakenteen hierarkian.
Tapaus on yksi harvoista tunnetuista, ellei peräti ainoa. Tulos on hieman hämmästyttävä. Asetelma tuo näet mukanaan erehdyksen mahdollisuuksia. On olemassa kokonainen sarja erilaisia sattumia, jotka voivat aktivoida päägeenin, jolloin silmä muodostuu väärään aikaan ja väärään paikkaan. Näin kävi silloin kun silmät saatiin kasvamaan kärpäsen jalkoihin tai siipiin. Toisaalta ei voi lakata hämmästelemästä luonnon suorituksia, kun näkee, miten se kerta toisensa jälkeen käyttää samoja geneettisiä osia mitä erilaisimpien elinten tuottamiseen.
…Vaikuttaa siltä, että eri lajit vaatimattomista monimutkaisempiin ovat vielä samanlaisempia, vieläkin lähempänä toisiaan kuin tähän saakka on uskottu. On aivan kuin evoluutio käyttäisi aina samoja materiaaleja ryhmittäen ne yhä uudelleen erilaiseen muotoon.

1930- ja 1940 luvuilta asti selitettiin biologinen monimuotoisuus geneettisillä mutaatioilla. Ajateltiin, että mutaatiot tuottavat entsyymeissä variaatioita, jolloin tietyt alkionkehityksen vaiheet ja sitä kautta myös lajien muoto ja käyttäytyminen muuttuivat. Monimuotoisessa populaatiossa luonnonvalinta suosisi sellaisia proteiinirakenteita, siis geneettisiä rakenteita, alleeleja, jotka sallivat runsaimman lisääntymisen. Alleelien erot selittivät lajien erityisominaisuudet.
Päinvastoin kuin kauan uskottiin, biokemiallinen evoluutio perustuu vasta toissijaisesti mutaatioihin. Ensisijaista on DNA-segmenttien kahdentuminen ja uudelleenjärjestäytyminen. Tässä evoluutiossa on kiinnepisteensä eli tunnistamispaikkojen muodostamat saarekkeet. Niitä koodaavien DNA segmenttien ympärillä toiset DNA-osaset tanssivat balettiaan. Perusrakenteet toistuvat kaikissa eliöissä, aina hieman erilaisissa yhteyksissä. Elollisen maailman kokonaisuus muistuttaa siis jättimäistä mekanoa. Samat osat voidaan purkaa ja koota uudelleen eri tavalla, ja näin voidaan tuottaa eri muotoja. Viimekädessä elementit ovat kuitenkin aina samoja.

Luultavasti eniten on vanhoja ajatuksia mullistanut ja biologeja hämmästyttänyt se odottamaton sitkeys, jolla molekyylien rakenteet ja toiminnat ovat säilyneet samoina kambrikaudelta lähtien – siis yli viisisataamiljoonaa vuotta kestäneen evoluution läpi. Tietyt geenit proteiineineen ovat säilyneet lähes koskemattomina: niissä on tapahtunut vain erittäin pieniä ajan kuluessa väistämättömiä muutoksia.”

Päättelen tuosta, että koska evoluutio/elämä on sekä lisääntymistä, erilaistumista ja ketjuuntumista niin ennaltaolo voisi merkitä samojen ennalta olevien elementtien uusiokäyttöä.

Francois Jakob on molekyylibiologian perustajia ja sai Nobelin palkinnon vuonna1971


Kyllä, kyllä ihminen on riittävän etevä keksiäkseen käyttää mitä tahansa oppimaansa asiaa muita ihmisiä vastaan, sen sijaan että käyttäisi sitä kaikkien hyväksi.
Vertauskuvallisessa luomistarussa maa annettiin ihmisen hallittavaksi, mutta hallinta ei tarkoita tuhoamista ja huolettomuutta. Jatkotarinassahan annetaan säädökset koskien mm. ruokailua, palvontamenoja ja muistopäivien viettoa liittyen heimon omaan historiaan, jotta olisi saatu irrotettua ihminen pelkästä luonnonvaraisuudesta tavoitteena jatkuvan sivistyksen edistäminen.
Uskonnon evoluutiossa ymmärryksen kehittäminen perustuu ajoittain tapahtuvan yhden ympäristöstään irrottautuneen ja siksi muista selkeästi erotettavissa olevan ihmisen ilmoitukseen, jotta hänen säätämiensä säädösten noudattamisen kautta niistä saatavissa oleva hyöty siirtyisi säädöksiä noudattavien hyödyksi sukupolvesta toiseen. Eli hyöty jatkuisi niin kauan kun säädöksiä noudatettaisiin ja kun ne rikottaisiin, kehitysketju katkeaisi ja siitä seuraisi yhteisöllinen hajoaminen. Mutta siitä selvittäisiin, sillä lupauksen mukaan syntyisi uusi ”kokoaja” uusi ”keskusvetovoimayksikkö” joka ajanmukaistaisi säädökset joiden kautta kaaos jälleen muutettaisiin uudeksi järjestykseksi.
Eli uskonnoilla historiassa esiin tulevina ja progressiivisina ilmiöinä on oma elämänkaarensa kehityksineen, huippuineen ja laskuineen ja hajoamistuotteineen.
Ihmiskunnan henkisälyllinen evoluutio siis muistuttaa kovastikin biokemiallista evoluutiota (kokoamista, laajentumista, hajottamista, uudelleenkokoamista uudessa muodossa), mutta se tapahtuu ihmismielen ja ymmärryksen tasolla.


Kyllä, mutta supistettuna muutamaan sanaan ei voi edes aavistaa, miten paljon tietoa siihen sisältyy.


Olet kiitettävän kärsivällinen ja osaat tuoda ajatuksesi täsmällisesti esille. En alun perinkään ole vastustanut evoluutiota, mutta juuri sitä selkeää yksinkertaistamista, että evoluutio olisi supistettavissa vain kahteen päätekijään, mutaatioihin ja luonnonvalintaan, en pysty ”nielemään”, vaikka ne siihen sisältyvätkin.

Olen lukenut nykytutkimusten alueelta artikkelin, missä isovanhempien nälkä vaikutti ja näkyi lastenlasten perimässä. En myöskään äkkipäätä usko, että silmä olisi syntynyt ilman valoa. Ensinhän syntyivät valoherkät solut ja se herkkyys syntyi suhteessa auringonvaloon eli ulkopuolisen (ympäristön) vaikuttavan voiman vaikutuksesta vastaanottajaan. Kaikenlisäksi se ketjureaktio, mitä kutsumme elämäksi on syntynyt ympäristön ”tuotteena”. Se on seuraus ympäristöstä löydettävissä olevista alkuaineista, niiden koostumuksesta, määrästä, tasapainosta, yhdistymistavasta, ympäristön vaikutuksesta ja jatkuvasta vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.
Pelkän sattuman varassa alkuaineet eivät saa aikaan monipuolistuvaa ketjureaktiota, vaan vain mineraali kasautumia kuten maapallomme on. Ehkä vastaus piilee pimeän energian ja pimeän aineen tasolla.


Kävin netistä lukemassa lisää viherhiukkasista. Wikipediasta poimittua: ”Kasvien ja viherlevien kehityslinjaan kuuluvien eliöiden kloroplastit ovat ilmeisimmin syntyneet näiden yksisoluisen kantamuodon sisäänsä ottamista endosymbioottisista syanobakteereista.” Eli tuossa ymmärtääkseni sanotaan, että ulkopuolinen ”aines” siirtyi yksisoluiseen soluun ja tuli sitten osaksi sen ”elämää”.

Wikipediasta: Vaikka kehityshistoriansa vuoksi viherhiukkasilla on omasta DNA:sta koostuva genomi, osa viherhiukkasen toiminnalle tarpeellisista geeneistä on siirtynyt isäntäsolun tumaan. Vapaana eläviin syanobakteereihin verrattuna viherhiukkasen genomi onkin hyvin surkastunut, sillä syanobakteereilla on tyypillisesti noin 1500 geeniä.”

Käsittääkseni tuo tarkoittaa, että ympäristöstä voidaan ottaa ja muokata osaksi omaa perimää sieltä saatavissa olevaa ”perimäainesta”.


Ymmärrän kuitenkin pointin eli ”kuoleminen” tarkoittaisi luonnollisen järjestyksen rikkoutumista.


Sama monimutkaisuus atomien tasolla säilyy kuitenkin isommissakin kappaleissa. Gravitaatiovoima on vielä tieteelle arvoitus.

Kari Enqvist: ”Viisi- ja kuusikymmenluvuilla löydetyt hiukkaset olivat enimmäkseen vahvasti vuorovaikuttavia hadroneita, joko protonin tai neutronin kaltaisia baryoneja tai pionin kaltaisia mesoneita. Nämä hiukkaset ovat hyvin lyhytikäisiä, useimmat niistä elävät vain 10 potenssiin miinus 23 sekuntia…
Kuka kukin on, -kirja luettelee tätä nykyä runsaat 200 hadronia. …Harva hiukkasfyysikko muistaa enempää kuin muutaman tusinan hiukkasta nimeltä. On ilmeistä, että tämä kukkatarha ei voi edustaa todellisia perushiukkasia, niitä joista maailma syntyessään koostui.”

Wikipediasta: Alkeishiukkanen on hiukkasfysiikassa hiukkanen, josta suuremmat hiukkaset koostuvat. Esimerkiksi atomit ovat muodostuneet pienistä hiukkasista, jotka tunnetaan elektronina, protonina ja neutronina. Protoni ja neutroni vuorostaan ovat rakentuneet vielä alkeellisimmista hiukkasista, jotka tunnetaan kvarkkeina. Yksi hiukkasfysiikan suurimmista ongelmista on löytää alkeellisimmat hiukkaset - perushiukkaset - jotka muodostavat kaikki muut luonnon hiukkaset eivätkä itse ole muodostuneet pienemmistä hiukkasista.

Standardimallin mukaan alkeishiukkasia ovat leptonit, kvarkit ja mittabosonit. Leptonit ja kvarkit ovat fermioneita, eli ns. materiaalihiukkasia ja mittabosonit ymmärretään voimanvälittäjähiukkasina. Näillä hiukkasilla ei tiedetä olevan omaa sisäistä rakennetta, eli niiden ei oleteta jakautuvan pienempiin osasiin. Bosonit erottaa fermioneista spin-luku, joka on bosoneilla kokonaisluku ja fermioneilla puoliluku.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkeishiukkanen

Lajeja toisiinsa vertaillessahan elämä voidaan ajatella peliksi, jossa palkintona ei ole voitto, vaan se kuinka kauan pelissä pysyy mukana. Muita sääntöjä ei ole. Mielestäni aika hauska vertaus, vaikka en muistakaan mistä sen mahdoin lukea.
Ja kyllä, eliöt voivat menestyä hyvinkin erilaisin keinoin. Biologiassa näitä kutsutaan elinkiertostrategioiksi (life history strategies): osa eliöistä panostaa suureen jälkeläismäärään ja elinikä jää lyhyeksi, toiset tekevät pienen määrän pitkälle kehittyneitä, isoja jälkeläisiä, kolmannet panostavat jälkeläisten suojeluun ja kasvatukseen vuosikausia ja niin edelleen.
Näin erilaisten lajien välillä "menestymisen" määritelmä ja vertailu jää hataraksi: kumpi on menestyneempi, keuhkokala joka on näyttänyt tismalleen samalta 135 miljoonaa vuotta mutta edustaa planeetalla vain muutaman lajin ja pienten populaatioiden voimin, vai ne miljardit bakteerit jotka elelevät keuhkokalan iholla, suolistossa ja kiduksissa? Lajin sisällä vertailu on helpompaa, koska menestys voidaan laskea yksinkertaisesti jälkeläismäärissä.

Krokotiilit eivät muuten ole mikään erityisen pitkään muuttumattomana pysynyt ryhmä, vaan nykyisenkaltaiset krokotiilit ovat peräisin liitukauden loppupuolelta. Ryhmänä ne ovat suunnilleen yhtä vanha kuin sorsalinnut ja paljon nuorempi kuin perhoset.


En minäkään näe tässä mitään ristiriitaa. En paheksu tai vastusta uskontoa sinänsä, vaikka olenkin itse ateisti. Ainoa, mitä vastustan, on juuri tuollainen todellisuuden mustavalkoinen kieltäminen ja valheiden levittäminen oman ajatusmaailman edistämiseksi. Varsinkin, kun todellista ristiriitaa ei edes ole.


Tämä tapaus ei suinkaan ole ainoa tunnettu enää nykypäivänä. Tunnetaan koko joukko geenejä, nimeltään homeoottiset geenit, jotka toimivat alkionkehityksen aikan yleisenä "pohjapiirrustuksena" ja säätelevät, missä kohtaa alkiota mitkäkin rakennusgeenit alkavat toimia. Eläimillä ne määräävät selkä- ja vatsapuolen, pään ja hännän sijainnin, elimien sijoittelun ja kokoluokan, luiden pituuden ja määrän ja niin edelleen. Juuri homeoottisten geenien mutaatiot tuottavat uutta materiaalia ruumiinmuodon (body plan) evoluutiolle lisäilemällä tai vähentämällä ajoittain jokusen selkänikaman tai varpaan, suurentamalla tai pienentämällä raajoja tai silmiä ja niin edelleen. Toki ne räikeimmät ja haitallisimmat mutaatiot, kuten banaanikärpästen antennapedia (kasvattaa jalat tuntosarvien tilalle) karsiutuvat luonnonpopulaatioista alta aikayksikön. Mutta silloin tällöin, kenties yhdellä muutamasta sadasta miljoonasta eläinyksilöstä, nämä muutokset voivatkin olla hyödyllisiä. Samat periaatteet pätevät kasveihin ja varmaan sieniinkin, mutta niitä on tutkittu paljon vähemmän.
Sean Carroll on kirjoittanut ansiokkaan kirjan tästä aiheesta, suosittelen vilkaisemaan sitä ellet ole jo lukenut. Kirjan nimi on Loputtomat kauniit muodot.


Siis mitä? DNA-segmenttien kahdentuminen (duplikaatiot) ja uudelleenjärjestäytyminenhän juuri ovat mutaatiota.


Tämä on todellakin mielenkiintoista, eikä sitä vielä muutama kymmenen vuotta sitten olisi osattu mitenkään ennakoida. Mutta nyt jälkeenpäin ajatellenhan se on aivan loogista: kun jokin erittäin hyvin onnistunut rakenne on kerran muodostunut (sanotaan nyt vaikka solun perusaineenvaihduntaan liittyvä kemia tai valoherkkiä proteiineja koodaava DNA-pätkä), ei sitä ole mitään järkeä muuttaa. Likimain kaikki tapahtuneet mutaatiot ovat siis karsiutuneet pois. Useimmilla eliöillä nämä konservatiivisimmatkin geenit ovat kuitenkin joiltain osin muuntuneet kyseisen eliön elinympäristön mukaan. Esimerkiksi silmän valoherkkiä proteiineja koodaavat opsiinigeenit ovat koko eläinkunnalle yhteisiä, mutta niissä on tapahtunut pieniä, vain muutaman promillen kokoisia muutoksia, jotka riittävät muuntamaan niiden absorboiman valon aallonpituuden kunkin eliön ympäristöön sopivaksi. Esimerkiksi valtamerten eläimillä herkkyys on painottunut siniseen, koska sinisensävyistä valoa on merissä eniten tarjolla.


Juuri näin eliöt tekevät. Jo olemassaolevista rakenteista ja geeneistä muunnellaan ja näperrellään kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia elimiä ja metabolioita, ja jo olemassaoleville löytyy uusia käyttötarkoituksia. Näitä kutsutaan harhaanjohtavasti preadaptaatioiksi, ennaltasopeutumiseksi, vaikkeivät elimet tai geenit ole tietenkään tulevaa käyttöään varten kehittyneet. Esimerkkinä geenien uusiokäytöstä perhosilla sama geeni, joka määrää jalkojen rakenteen kehitystä, osallistuu myös siipitäplien koon ja sijainnin määrittelyyn. Kyseinen geeni on rakennellut kaikenlaisten niveljalkaisten raajoja jo satoja miljoonia vuosia, eikä sen evoluutiolla ole alunperin ollut mitään tekemistä sitten joskus tulevien siipitäplien kanssa.
Myös kokonaiset elimet vaihtavat evoluution kuluessa käyttötarkoitustaan joskus niin jouhevasti, että niiden alkuperäistä merkitystä voi olla jälkeenpäin vaikea arvuutella. Yhtenä hyvänä esimerkkinä ovat maaselkärankaisten jalat, jotka kehittyivät nykyisenkaltaiseen perusrakenteeseensa jo hyvissä ajoin ennen kuin kyseiset elukat olivat koskaan maalla käyneetkään. Hetken verran voi tuntua hämärältä, mitä kummaa merikala tekee jaloilla polvineen, nilkkoineen, varpaineen kaikkineen, mutta arvoitus ratkeaa kun katsotaan nykyajan kaloja. Joukosta löytyy useitakin ryhmiä, joilla evät ovat itsenäisesti kehittyneet hyvin jalkamaisiksi, ja nämä kalat itse asiassa astelevat merenpohjalla ja korallien ja kasvillisuuden seassa. Yksi esimerkki löytyy, kun googlaat tieteellisen nimen Ogcocephalus.


Tietyllä tapaa analogia toimii hyvin. Siksi kait sitä kutsutaankin kulttuurievoluutioksi.
Erona on se, että kulttuurievoluution ei aina tarvitse odottaa sukupolvien vaihtumista tai sopivia satunnaisia muutoksia, vaan uusia ajatuksia voidaan tietoisesti keksiä ympäristöä havainnoiden ja ne voivat levitä kulovalkean tavoin. Siksi se onkin ylivoimaisesti nopeampaa, joskin myös pinnallisempaa kuin biologinen evoluutio. Ihmiset ovat käyneet kuussa ja kirjoittaneet miljoonittain kirjoja, mutta toimivat yhä kivikauteen sopeutuneen ruumiin ja mielen voimin ja ovat nousseet kahdelle jalallekin niin vasta, että potevat edelleen selkäkipuja.


Ne ovat päätekijät. Toki kasoittain muitakin vaikuttajia on, kuten vaikka tuo seksuaalivalinta, satunnainen geneettinen ajautuminen ja epigenetiikka. Epigenetiikkakin tosin on alun perin luonnonvalinnan tuote, vaikka nyt toimiikin genetiikasta riippumatta.


Tuo ensimmäinen esimerkkisi on juurikin epigenetiikkaa. Jonkin verran ominaisuuksia voi siis siirtyä "hankittuina" sukupolvelta toiselle ilman geenien suoranaista osallistumista tähän. Välillisesti ne kyllä osallistuvat: epigeneettisen periytymisen mekanismina on yleensä tiettyjen geenien jo munasolussa/siittiössä tapahtunut sammuttaminen tai äidin/isän geenien tuottamat proteiinit, jotka vaikuttavat alkionkehityksen alkuvaiheissa.
Ja tietenkään silmää ei olisi syntynyt ilman valoa: eihän valoherkistä proteiineista olisi ollut minkäänlaista valintaetua ilman valoa, joten ne olisivat karsiutuneet luonnonvalintaprosessien myötä. Proteiinien valoherkkyys ei kuitenkaan syntynyt siksi, että aurinko paistoi niihin (millähän mekanismilla sellainenkin toimisi?) vaan siksi, että mutaatio sattui tuottamaan sellaisia proteiineja, joissa tapahtui kemiallisia muutoksia näkyvän valon aallonpituuksien osuessa niihin.
Olen muistaakseni lukenut, että nämä valoherkät proteiinit ovat "sukua" jollekin aivan tavalliselle solun aineenvaihduntaan liittyvälle proteiinille, eli sopivien mutaatioiden kautta sellaisista muuntuneita. Tarkemmin en valitettavasti muista.


Ulkopuolinen solu muutti asumaan isompaan soluun ja niiden välille syntyi symbioottinen suhde. Alun perin tuo viherhiukkanen oli todennäköisesti loinen, mutta ajan mittaan hyötysuhteesta tuli molemminpuolinen. Nykyäänhän viherhiukkasen rakenne on niin karsiutunut, ettei se enää pärjäisi omillaan.
Mutta kyllä, joskus perimäainesta voi tulla myös yksilön ulkopuolelta. Bakteereilla tämä kyky on erityisen kehittynyt. Ne voivat vaihtaa keskenään plasmideja, pieniä rengasmaisia kromosomeja, jotka sisältävät jokusen geenin. Monet bakteerit pystyvät myös poimimaan ympäristöstään paljasta DNA-rihmaa ja liittämään sen osaksi omaa perimäänsä. Siksi mikrobien sukupuu muistuttaakin enemmän verkkoa. Bakteerit eivät pysty tietenkään mitenkään valikoimaan, millaisia ominaisuuksia ympäristöstään ottavat, vaan ne poimivat tarjolla olevia DNA-pätkiä ja "toivovat" niiden olevan jollain tavalla hyödyllisiä. On mahdollista, että bakteerit pystyvät tämän kyvyn kautta jossain määrin vaikuttamaan omaan evoluutionopeuteensa, koska ne voivat esimerkiksi olosuhteiden huonontuessa nopeuttaa uusien geenien poimimista. Mitään vastaavaa mekanismia ei kuitenkaan tunneta monisoluisilta.
Nuo kasvien ja viherhiukkasten kaltaiset endosymbioositapaukset ovat varsin harvinaisia (joskin myös eläinten mitokondriot ovat sellaisia), mutta virukset voivat kuljettaa DNA:ta isompienkin eliöiden välillä. Nehän liittävät oman DNA:nsa osaksi isäntäsolunsa perimää, ja käyttävät isäntäsolun kopiointilaitteistoa tuottamaan lisää virus-DNA:ta. Aina kopiointi ei kuitenkaan mene ihan kohdilleen, vaan mukaan voi tulla isäntäsolun DNA:ta ja toisaalta isännän perimään voi jäädä pätkiä viruksen DNA:ta. Osa viruksista voi jopa siirtyä eräänlaiseen lepovaiheeseen, jossa ne sijoittavat koko perimänsä satunnaiseen kohtaan isäntäsolun DNA:ta ja jäävät sinne, joskus pysyvästi.
Evoluutiolla on tosiaan toinen toistaan kummallisempia mekanismeja, joista suurinta osaa ei vielä kunnolla tunnetakaan. Vielä yksi on niinsanotut hyppivät geenit, mutta niihin en nyt mene etten naputtele tässä koko päivää. Ne, kuten viruksetkin, ovat kuitenkin pohjimmiltaan rinnastettavissa mutaatioihin sikäli, että ne ovat eliön tarpeiden kannalta sattumanvaraisia.


Tai sitten vain saan tästä luennoinnista jotain kieroutunutta mielihyvää.

Se on evoluution ohjaama äly, eikä toisinpäin.

Ihminen on irrottautunut luonnon otteesta eikä orgaaninen evoluutio enää ohjaa ihmisälyn käyttöä; ihminen on siirtynyt henkisemmän eli sosiaalishallinnollisen kulttuurievoluution piiriin.

Ihmisillä on käytettävissään kaksi eri tietojärjestelmää, joiden kautta voidaan miettiä älyn ja järjenkäytön suhdetta tiedonhankintaan, yhteiskunnalliseen järjestykseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Ne ovat tiede ja uskonto.
Uskontofilosofi 'Abdu'l-Bahán mukaan järki ja älykkyys ovat Jumalan lahja ihmiselle ja tiede on tulosta näiden voimien systemaattisesta käytöstä. Tieteen totuudet ovat näin ollen ihmisen luonnosta löytämiä ja keksimiä totuuksia ja uskonnon totuus on ilmoitus. Se tarkoittaa sellaisten ennusteiden, totuuden ja tietojärjestelmän ilmituomista, jota ihmiskunta ei voisi itse havaita ja tuottaa.

Luonto toimii ilman ymmärrystä ja tahtoa, mutta äly tulee jossain määrin esiin jo kaikkein kehittyneimpien eläinten kautta huipentuen järjelliseksi toiminnaksi vasta ihmisessä.

Tieteen mukaan orgaaninen evoluutio etenee ilman tarkoitusta kehittymättömyydestä kohti kehitystä satunnaisten perimässä tapahtuneiden mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta.
Tieteen näkökulmaa voidaan sanoa alhaalta-ylös evoluutioksi

Uskonnon mukaan todellisuus on kolmikerroksellista:
Transsendenttinen Jumala
Uskontojärjestelmien ilmaisijat
Muu ihmiskunta.

Peräkkäin ilmoitettujen uskontojen progressiivisen evoluution mukaan kaikki henkiset ominaisuudet, järki mukaan lukien, heijastuvat uskontojen perustajista muodossa, missä ne voidaan havaita ja niitä voidaan tutkia. He muodostavat kuin välikerroksen transsendenttisen Jumalan, jonka ydinolemus ylittää totaalisesti ihmisymmärryksen ja muun ihmiskunnan välille ja ovat toimineet kokoavana voimana ilmaisten kukin omalla ajanjaksollaan sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyviä universaaleja lakeja. Näiden kahden ihmisiä toisiinsa yhdistävien voimien, keskusvoiman ja sosiaalisen järjestyksen varaan ovat kulttuurit syntyneet.
Uskontojärjestelmien mukaan kehitys siis virtaisi tiedosta kohti tietämättömyyttä, kehittyneimmästä kohti vähemmän kehittyneitä.
Uskonnon näkökulmaa voidaan sanoa ylhäältä-alas evoluutioksi.

'Abdu'l-Bahá sanoo myös, että ihmisellä on käytettävissään neljänlaisia tiedon hankita metodeja tai kriteerejä, joilla tieto voidaan osoittaa oikeaksi:
Aistien kautta
Järjen kautta
Traditioiden tai kirjoitusten auktoriteetin kautta
Inspiraation kautta.
Hänen mukaansa kaikkien kautta voidaan päätyä virheelliseen lopputulokseen, joten luotettavinta tietoa saadaan vain käyttämällä kaikkia neljää keinoa.

Asiassa on se pikku ongelma, että uskonnot tarkoitettiin aivan muuhun kuin massojen valaisemiseen.

Alunperin kyse oli ihmisen yrityksestä selittää ympäristön tapahtumia ja vaikuttaa niihin. Luonnonuskot perustuvat tähän.

Yhteisöjen kasvaessa ja monipuolistuessa myös uskonto muuttui. Tuli esim. kaupankäynnin jumala, sekä - ihmisluonteelle sopivasti - sodan jumala.

Usko yhteen kaikkivoipaan Jumalaan on ihmiskunnan historiassa nuori ilmiö. Lisäksi se on uskonnoista vaarallisin, ryhtyessään julistamaan "kuolema vääräuskoisille!"

Uskontoa ei siis "ilmaista", vaan se muuttuu yhteisön mukana.

Kunnes tuli monoteismi, ja kehitys pysähtyi.

Kyse oli siitä, että luonnonkansat tai jotkut niiden yksilöistä huomasivat, että on näkymättömiä voimia, jotka saavat kasvit kasvamaan ja lisääntymään, eläimet aistimaan, liikkumaan ja lisääntymään ja että jotkut niistä olivat ihmiselle vaarallisia ja jotkut hyödyllisiä. Oli siis olemassa sekä henkinen että aineellinen todellisuus.
Pahoja voimia piti sitten oppia hallitsemaan ja alettiin uskoa, että oli yksilöitä (shamaaneja ja noitatohtoreita) joiden uskottiin omaavan erikoistietoa ja maagisia keinoja ja pystyvän vaikuttamaan henkiin.


Kyllä, evoluutio koskee myös uskomusjärjestelmiä shamaaneista ja tietäjistä lähtien, mutta monilla heimoilla oli myös idea, että lukuisien henkien tai jumalien taustalla oli ykseys, perimmäinen Todellisuus, identifioitiin se sitten luontoon itseensä tai voimaan(mana) tai yliluonnolliseen entiteettiin.


Se ei ole aivan nuori, jos otetaan huomioon, että jo varhemminkin käsitettiin kaiken taustalla olevan yhden voiman. Kulttuuri toi mukanaan ensin ihmisen itsensä luomat itselleen suosiolliset jumalat, mutta sitten näkymätön Jumala lähettikin oman tahtonsa ihmisille valitsemansa yksilön kautta, joka kertoi, miten tiettyjä lakeja ja toimia noudattaen voitaisiin saada siunauksia ja että niiden rikkominen toisi rangaistukset tullessaan eikä rangaistus kohdistunut välttämättä pelkästään niihin, jotka olivat rikkoneet sopimuksen, vaan koko yhteisöön.
Lakeihin ei ole kirjoitettu, että "oikeauskoisten" pitäisi tuhota "vääräuskoiset", sillä tuhoaminen ja rangaistukset kuuluivat myös Jumalalle. Ihmisen piti vain noudattaa käskyjä ja luottaa, että menestys savutettaisiin aikoinaan sitä kautta.


Yksi-Jumala uskomusjärjestelmät ilmaistaan aina yhden yksilön kautta kullakin ajanjaksolla ja nämä yksilöt todistavat edeltäjistään ja ennustavat seuraajansa tulon, vain niin kehitys etenee progressiivisesti ja pysyy samalla yhtenä linjana. Jos ja kun yhteisössä aletaan muokata ilmoitusta oman mielen mukaisiksi dogmeiksi ja traditioiksi se alkaa muistuttaa muinaisia ihmisen itse värkkäämiä uskomuksia, jolloin jokainen voi mielessään muokata itselleen mieleisensä jumalan palvelemaan itseään.
Ajan mittaan lukuiset yksilöjumalat hajottavat yhteisön keskenään tappeleviksi kuppikunniksi, jolloin jokaisella ryhmällä on omat etunsa ajettavinaan ja tällöin ”vahvin ja petollisin ajatussuunta” alkaisi johtajiensa kautta alistaa muut ihmiset noudattamaan omaa tahtoaan.

Oikeudenmukaisen hallinnan ja yhteisöllisten rakenteiden rikkominen tuo mukanaan kaaoksen, jolloin yksilöt vieraantuvat myös itsestään, kun ei tiedetä mihin ollaan menossa ja miksi.


Onko kehitys sinun mielestäsi pysähtynyt? Minusta kehitys on aina edennyt vanhaa hajottaen samaa vauhtia, kun uusi on kasvaa tilalle.