KESKUSTELU

Aika veikeä fisu... mitenhän toi fisu sekottaa evoluutio teoristien pakkaa... melkonen amazooni, parittelisiko sen kanssa... olis veikeätä, jos toi sais jälkeläisiä ihmisenkin kanssa... älkää juoko vettä, kalat*** siinä... älkää *** vedessä amazoonit käyttävät teitä hyväksenne...

http://www.newscientist.com/article/mg1 ... molly.html

http://evolutionary-research.net/news/2 ... azon-molly

Ei oikeastaan millään lailla sekoita evoluutioteoriaa. Tilanne on sama kuin jalostettaessa koirarotua esm. labradorinartulle valittaisiin aina jonkin muun rodun edustaja siitokseen.

Lähinnähän tuo pienentää sen lajin populaatiota, jonka miespuolisia sukusoluja ko. mollilajike käyttää.

Onko labbikset kaikki narttuja, ja onko rotu ja laji sama asia... en tiedä siksi kysyn...
Miks molly amazoooneja on vieläkin... ovatko nämä niitä tarunhohtoisia amzooneja... jotka sittenkin elävät muutoinkin kuin myyteissä, viettelevät viattomia miehiä, tosin ei saman rotusia... ois se nyt hassua jos ihmisetkin olis kaikki narttuja ja ja sit ne vokottelis alienejä, ja apinoita... kylkiluusta veistetylle ei kelpais mies, kun niitä ei olis tällä planeetalla, ottaus näytteen haltuun ja miksailis niistä sopivan kombin.

T:ei mitään uutta siis

Helsingin yliopiston Hanna Kokkohan noista amatsoninmolleista on Suomessa puhunut ja kirjoittanutkin (Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä). Kokko käyttää sitä esimerkkinä evoluutiolle tyypillisestä päämäärättömästä opportunismista: lyhyellä tähtäimellä naaraille on etua, jos ne tuottavat partenogeneettisesti pelkkiä naarasjälkeläisiä, koska lisääntyminen on tuplasti tehokkaampaa jos energiaa ei tarvitse tuhlata koiraisiin. Pitkällä tähtäimellä tällaiset lajit kuitenkin ovat, varsinkin isommilla eläimillä, umpikujia, koska "klooniarmeijat" ovat herkempiä taudeille ja ympäristön muutoksille kuin suvullisesti lisääntyvät eliöt. Siksi partenogeneettisiä lajeja ei olekaan eläinten joukossa montaa.

Amatsoninmollilla on vielä erityisen hauska tapa käyttää lähisukuisten lajien koiraita hyväkseen saadakseen sukusoluja raskauden käynnistämiseen. Riittävän tiheänä kantana esiintyessään ne voivat jopa paikallisesti hävittää loisimansa mollilajin sukupuuttoon, ja katoavat tietenkin itse perässä.
Tuo oli minullekin uutta tietoa, että amatsoninmollit tosiaan ottavat geenejä noista käyttämistään koiraiden sukusoluista. Se selittääkin, miksi ne ovat yhä elossa. Lisäksi kyseessä taitaa olla melko lailla ainoita tunnettuja tapauksia, joissa selkärankainen ottaa tarkoituksella geenejä toiselta ilman normaalia hedelmöittymistä. Veikkaan kyllä, että tällaisia omituisuuksia on eläinmaailmassa enemmänkin. Trooppisten lajien elintavat vain tunnetaan hyvin huonosti. Jos tällainen touhu osoittautuisi yleiseksi, se voisi tosiaan hämmentää käsityksiä evoluutiosta. Partenogeneettisten lajien pieni määrä ja tällaisen käyttäytymisen harvinaisuus kuitenkin viittaisi siihen, että amatsoninmolli on poikkeustapaus tai ainakin ilmiö on harvinainen.

[niuhotus]

"Lajike" tarkoittaa kasvin jalostettua muunnosta. Eläinlajit ovat lajeja.
[/niuhotus]

Ei mitään niuhotusta vaan faktaa

Minulla menee usein sekaisin laji ja lajike varsinkin fisujen suhteen. Johtunee akvaarioharrastuksesta, koska suurin osa akvaariokaloista on jalostettuja.

Sinänsä biologiaa en ole lukion jälkeen opiskellut, joten tietämys perustuu siihen oppimäärään ja kreationistien termien väärinkäyttö saa myös sekavia yhteyksiä aikaiseksi.

Jossain vaiheessa taisin tuosta lajin lisääntymisestä kysäistäkin, eli liittyen siihen, kun lajit erotellaan sillä perusteella, lisääntyvätkö ne keskenään ja saavatko ne lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Eli määritelläänkö laji tuon lisääntymisen suhteen:

1) että se ei pyri parittelemaan luonnossa toisen lajin kanssa.
2) se ei saa toisen lajin kanssa jälkeläisiä, jotka pyrkisivät parittelemaan keskenään
3) keinohedelmöityksellä lajin munasolu ei hedelmöity toisen lajin siittiöllä ja kääntäen
4) munasolu hedelmöittyy, mutta syntyvä poikanen ei selviydy

Vai mikä tuo virallinen määritelmä on? Monia keskenään luonnossa lisääntymättömiä lajejahan ei ole yritetty keinohedelmöittää keskenään ja ne eivät luontoisesti pääse esm. välimatkojen tai esteiden vuoksi edes lähelle toisiaan.

Hybridejähän on vaikka minkälaisia.

Miksi ne olisi kuollut jo sukupuuttoon jos ne ei ottaisi geenejä? Eläähän austraaliassakin liskoja jotka ovat kaikki naaraita ja lisääntyvät iksekseen ja menestyvät hyvin. En muista tähän hätään sen lajin nimeä. On muitakin liskoja jotka lisääntyy iksekseen sekä sammakoita. Unohtamattakaan jotai loisia ja rataseläimiä. Jotka ovat satoja miljoonia-miljardeja vuosia vanhoja otuksia.

Tautiteoria on ylimitoitettu. Ainakin itselläni yhessä biologia kirjassa, on sanottu ettei taudit riitä edes selittämään sitä että miksi esimerkiksi ihmiset eivät ole kaikki lesboja.

Ymmärsikö joku miten se amazooni, joka ei edes elä amazoonilla... mixailee niitä lähilajien kiimanäytteitä... ottaako sen vagina dentata vaan osan talteen, katkaisee siittiön halki poikki pinoon ja käyttää siis puolet tai jotain, vispaako se maitoo kunnes tulee vaahtoa vai miten se tapahtuu... en siis taaskaan ymmärtänyt... vai onko sillä joku salainen dna labra, jossa se ottaa vain haluamansa pätkän vieraan siimaeliön dna:sta. Kaipaan aktuellia mekanismi osiota...

Ja jos se nyt, käyttää sitä vieraan lajin dna:ta edes osan, miten se pystyy valkkaan juuri ne osat, jotka ei tee jälkeläisistä taas heteroita... vai onko ne lähilajitkin kaikki näitä osapäiväneitsyeitä, ei taida muuten olla jos niiltä heruu maitia... ymmärrän kyllä, että dna virkistys pidentää lajin elinkaarta, mutten ymmärrä miten toi amazooni sen virkistyksen tekee... hävittämättä ylivirkistyksellä itseään...

Se biologinen virkistykello on varmaan ainakin se sama joka naisilla yleensäkin on... tarvii virkistyä ... piip...piip... meitä miehiä käytetään vaan hyväks... naiset pärjää ilmakin... kunhan virkistelevät välistä...

Amazon dolly on mielestäni elävä todiste siitä, että mies ja nainen ovat eri lajia, eri planeetalta siis... tätä todistetta minä pitkään jo uumoilinkin...

T:Mies Marsista

Millä tavalla se pidentää elinkaarta? Nytten mulle ei oikein aukene.

Kyllä ihmisissäkin, jokkut tykkää siskostaan... jos mulla olis kaunis sisko, kai senkin kanssa vois paritella, mutta ainakin mulle on uskoteltu, että sukurutsaus on tie turmioon... mustakin tuli kai sitten usva...syyttäkää lahkoa...mä oon viaton uskovainen.

Ja jos sitten vaikka alkaisit kloorata itseäsi, sun klooris sais ennen pitkää jonkun pöpön, Wiruksen tai papteerin, mikä tappas ne kaikki sun klooris, mä ainakin oon ymmärtänyt, että nää Wiirukset ja papteerit, on ihan hirveitä sikiään ja ainakin useimpien niitten evoluutio on semmosta turboa, verratuna esmerkiksi sukurutsaaseen amerikkalaiseen suistoalueen kyläyhteisöön... ja ennenpitkään ne syö sut elävältä, kun et jaksa kehittyä mihinkään vaan strutsailet ja klooraat kaikessa rauhassa...yrität tuuppata itses johonkin suistoiseen lokeroon, joka kuitenkin vuotaa kun seula niitä pöpöjä... toki näitä poikkeuksellisia rattaita aina mahtuu mukaan... en todellakaan ymmärrä miks joku hammasrataskin on pyörinyt täällä muuntumattomana noinkin pitkään... se on varmaan pöpöjen kaveri.

Niin ja sit vielä, on noi +tiiviset kombinaatiot, kun valkkaa vähän sitä kauempaa sukuhaaraa olevan siimahännän sisäänsä, mä ainakin veikkaan, että aidsi sun muut taudit ei kaikki enään vaivaa...tai kaikki ei siihenkään enää kuole, on vähän niinku flunssa vaan... mut pahaa pelkään, että noi kaikki suistofossiilit kuolis siihen, jos joku siellä kävis vieraissa kerrankin, ja tois mukanaan sen... ei riittäs aivastus ei...

Sitä mää oon kans ihmetelly, että missä pisteessä voi sanoa, että joku laji ei enään ole se sama laji... ihminen 1000 vuotta sitten...10 000,100 000 vuotta sitten... miten me voidaan sanoa, missä vaiheessa me ei pystyttäs saamaan enään elinkelpoisia jälkeläisiä muinaisten ihmisten kanssa, jos niitä siis olis, olis helppo testailla... missä vaiheessa ihmisestä tai dollystä syntyy uusi laji? Kyllähän noista suistolaisista ainakin syntyy uusi laji, kun kukaan ei viitsi paritella niitten kanssa, kun on niin tautisia, keskenään sukivat... niistä tulee fossiileita... ja tääkin on vaan ennustus... kehity tai häviä, Strutsaile rauhassa ystäväin... tää on jäähyväispuhe... Molly ainakin yrittää vielä...siitä pitäs olla ylpee...

Mutta mikä mä oon puhumaan kun en mittään tiiä...haluaisin niin ymmärtää kaiken...

T:omen vai amen

Ai, akvaarioharrastaja sinäkin.
Itselleni taas tämä taksonomisesta terminologiasta niuhotus on kehittynyt juurikin akvaarioharrastuksen kautta.


Virallisesti määritelmä on se, että lajien välillä ei tapahdu merkittävissä määrin geenien siirtoa. Eli poikkeus missä tahansa noista mainitsemistasi kohdista sallitaan, kunhan se ei johda lajien sulautumiseen toisiinsa. Ernst Mayrin mukaan "lajit ovat keskenään ainakin potentiaalisesti lisääntyvien yksilöiden ryhmiä."
Esimerkiksi suomalaisilla neidon- ja immenkorennoilla immenkorentokoiraat yrittävät aktiivisesti kosia ja lähennellä neidonkorentonaaraita, ja joskus parittelevat niiden kanssa väkisin. Hybridit ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia eikä lajien välistä geenivirtaa käytännössä ole. Ne ovat siis eri lajeja, vaikkakin läheistä sukua toisilleen (Tynkkynen ym. 2007).
Tietenkin käytännön ongelmiin törmätään, kun eliöt elävät eri alueilla eivätkä koskaan luonnossa kohtaa toisiaan. Vielä isompi ongelma on sellaisten eliöiden kanssa, jotka eivät lisäänny suvullisesti tai jotka tunnetaan pelkistä fossiileista. Se onkin yksi biologisen lajikäsityksen heikkouksista. Itse olisin enemmän taipuvainen jonkinlaiseen taksonomiseen lajikäsitykseen, jossa lajit määriteltäisiin niiden geneettisen/ajallisen/morfologisen etäisyyden mukaan ja keskinäistä lisääntymiskykyä käytettäisiin lähinnä mittatikkuna.


Kyllä näitä lajeja on muutamia. Kuitenkin tiedetään, että partenogeneettisestä lisääntymisestä on naaraalle suuri lyhyen aikavälin etu, jonka perusteella partenogeneettisiä lajeja pitäisi olla paljon, paljon enemmän. Jokin siis pitää niiden määrän pienenä.
Koska partenogeneesin mahdollistavia mutaatioita syntyy kohtalaisen helposti, täytyy vastaavasti olettaa, että nämä lajit ovat lyhytikäisiä. Tätä tukee se, että suurin osa tunnetuista partenogeneesiä harrastavista eläinryhmistä on taksonomisesti aika nuoria.
Tähän liittyy teoria nimeltä Muller's ratchet, joka voitaisiin suomentaa vaikka Mullerin räikäksi. Se tarkoittaa, että luonnonvalinta ei riitä karsimaan kaikkia haitallisia mutaatioita silloin, kun valinnan kohteena ovat kokonaiset klooniryhmät, ja takaisinmutaatioita tapahtuu äärimmäisen harvoin. Siksi partenogeneettisten eliöiden perimään kertyy mutaatioita ja niiden elinkelpoisuus heikkenee hitaasti. Hyvin suuri populaatiokoko ja lyhyt sukupolvenväli voi kyllä korvata suvullista lisääntymistä, ja tämän vuoksi muutaman harvat ryhmät, kuten rataseläimet, ovat pystyneet jatkamaan partenogeneettistä lisääntymistä hyvin kauan.
Lisäksi on tietenkin tuo tautiriski, joka on merkittävä, vaikkei ainoa selittävä tekijä olekaan. Siksi vaikkapa viljelykasvit ovat nykyään niin herkkiä taudeille ja tuholaisille, koska ne ovat käytännössä kaikki keskenään klooneja. Kloonit ovat myös herkempiä ympäristöolojen muutoksille, koska on epätodennäköisempää, että identtisestä joukosta löytyisi toisia sitkeämpiä yksilöitä.