Tuomas_Akvinolainen kirjoitti:
Jotkin tutkijat (psykologit?) ovat sitä mieltä että ihminen onkin käyttäytymiseltään kuin keskenkasvuinen apina.
Tätä ilmiötä kutsutaan pedomorfoosiksi (
http://en.wikipedia.org/wiki/Paedomorphosis) tai populaarimmissa lähteissä suppeammin neoteniaksi (
http://en.wikipedia.org/wiki/Neoteny). Se tarkoittaa keskenkasvuisen yksilön piirteiden säilymistä sukukypsyyteen. Käyttäytymisen, ja osittain anatomiankin, neoteeniset muutokset näyttävät liittyvän kesyttämiseen - ja me ihmiset olemme kesyttäneet yhtä lailla itsemme kuin lemmikkieläimetkin.
Eli kun lapsenomaiset piirteet, kuten uteliaisuus, pelottomuus, leikkisyys ja kiltteys säilyvät aikuisuuteen, saadaan sopeutuvaisia ja lempeitä yhteiskuntaeläimiä, olivatpa ne sitten koiria tai isäntiä. Anatomiassa tämä näkyy lyhytkuonoisuutena ja suurisilmäisyytenä, pään ja aivojen suhteellisesti suurempana kokona. Äärimmillään tämä johtaa esimerkiksi lyttykuonoisiin kääpiökoiriin, jotka eivät muistuta edes suden pentua, vaan sikiötä.
Todennäköisesti kyseessä ovat kaikilla kesytetyillä nisäkäslajeilla samankaltaiset geenimuutokset, lähisukuisilla vielä samanlaisemmat. Tätä tukevat Venäjällä tehdyt turkiskettujen kesytyskokeet, joissa valikoitiin jalostukseen ihmisystävällisimmät ketut. Tuloksena oli leikkisiä ja kilttejä kettuja, joille ilmaantui samaa kyytiä myös sellaisia ominaisuuksia kuin laikukas turkki, luppakorvat ja taipumus heiluttaa häntää. Linkki artikkeliin aiheesta
tässä.
Pedomorfoosilla on ollut suuri merkitys myös evoluution suuremmissa linjoissa. Esimerkiksi selkäjänteiset olivat ilmeisesti alun perin pelkkä mm. vaippaeläimille ominainen toukkamuoto, joka osoittautui niin toimivaksi, että alkoi lisääntyä itsekseen ja liikuntakyvytön aikuinen jäi pois.