KESKUSTELU

Voidaanko tästä johtaa laiskuuden ylistyslaulu, mennä aina sieltä mistä aita on matalin ja elää vähimmän rasitteen periaatteella läpi elämän?

Epäilemättä, mutta tämä ei ole tekstini ydinasia. Ydinasia on, että hypoteesini mukaan maailma (universumi) on termodynamiikan toisen lain ja pienimmän vaikutuksen periaatteen (LAP) muotoama jatkumo, jossa jokainen liikahdus tai muutos samoin kuin niin mikroskooppiset kuin makroskooppisetkin rakenteet ovat pohjimmiltaan vain energiaerojen maksimaalisella nopeudella tapahtuvia tasoittumistapahtumia ja niiden ehtojen toteutumista.

Esimerkiksi luonnonvalinnaksi tulkittu ilmiö on todellisuudessa osa maailmankaikkeudessa olevien alati muuttuvien energiaerojen maksimaaliseella nopeudella tapahtuvaa tasoittumistapahtumaa.

Tällaisia ovat myös tulivuoren purkaukset, komeettojen törmäykset maahan ym.

Jos tämä pitää paikkansa, luonnon lainalainen organisoituminen ja sitä kuvaava termodynamiikka ja PLA seuraavat oletettavasti jostain muusta, koska on vaikea olettaa, että matemaattisen formalismin ja luonnon tapahtumien yhtäpitävyys (joka koskee koko fysiikkaa) olisi sattumaa.

Emerging Order and Intellectual Coincidence

Monimutkaisia geenien säätelyjärjestelmiä löytyy jatkuvasti lisää mutta niiden toiminnan ohjautuminen on edelleen mysteerio. Eräs äskettäin löytyneistä säätelyjärjestelmistä horjuttaa vanhaa, itsestään selvänä pidettyä biologiaa. Sukupolvet toisensa jälkeen oppivat, että lähetti-RNA:n tehtävä oli välittää geneettinen informaatio DNA:lta ribosomeihin, joissa kunkin geenin spesifi proteiini sitten koottiin aminohapoista.

Jo kymmenisen vuotta on tiedetty, että mRNA:lla on muitakin tehtäviä, mutta sen osuus eräässä genomin monista säätelyjärjestelmistä on alkanut vasta äskettäin selvitä.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 145116.htm

On osoittautunut, että kunkin koodaavan geenin mRNA-molekyylit ovat sidoksissa toisiinsa pienten microRNA-molekyylien välityksellä. Näin syntyvä säätelyverkko, joka on siis vain yksi monista säätelyverkoista ja -tekijöistä, koostuu tuhansista geeneistä, tuhansista mRNA-molekyyleistä ja sadoista tuhansista microRNA-välitteisistä yhteyksistä. Tämän verkon välityksellä geenien aktiivisuus riippuu toinen toisestaan. Esimerkiksi jotain sairautta, syöpää tms., aiheuttavaan genomin tilaan voidaan ehkä vaikuttaa verkon kautta. Onkin havaittu, että eräs merkittävä syöpää estävä geeni kuuluu em. verkon noin 500 geeniä sisältävään alaverkkoon. Syöpätapauksissa kolmetoista tämän verkon geeniä, joiden tätä ominaisuutta ei ennen tunnettu, on inaktivoituneena aiheuttaen microRNA:n välityksellä myös syöpää estävän geenin inaktivoitumisen. Hoito on myös erilaista kuin jos kyseinen estävä geeni olisi muista syistä kadonnut tai tukahtunut..

Yrityksiä ymmärtää säätelyverkkojen ja -tekijöiden toimintaperiaatteita on tehty varsin vähän. Kiinnostava on eräiden tutkijoiden meduusamalli, jossa parituhatta transkriptiotekijää (proteiinia) muodostaa meduusan komento- ja kontrollipään. Tämä kontrollipää yhdessä alisteisen reuna-alueen kanssa ulottaa vaikutuksensa genomin kymmeniin tuhansiin geeneihin. MicroRNA-molekyylit kuitenkin osallistuvat myös tämän verkon toimintaan muodostaen tutkijoiden löyhänlaisen oletuksen mukaan Stuart Kauffmanin 70-luvulla geeneihin soveltamia "kanavoivia Boolen funktioita" (jollaisia löytyikin esim. metallurgiassa.) Myös meduusamalli avaa näkymän sairauksien hoitoon säätelyjärjestelmiin vaikuttamalla.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 165316.htm

Säätelyverkkojen tila muuttuu, kun toiminta muuttuu, havaitsivat tutkijat mehiläisten aivoja tutkiessaan Jokaista mehiläisen toimintoa vastaa siis geenistön eri ilmaisukaavio. Tämähän on ollut odotettavissakin.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 151733.htm

Oletettavasti sama pätee myös esim. ihmiseen. Hypoteesina voisi esitää, että vastaavasti toiminnalla voisi olla vaikutusta säätelyjärjestelmiin. Esimerkiksi mehiläisten kasvuolosuhteista riippuukin niiden aggressiivisuuden kehittyminen:

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 184535.htm

Taannoin raportoitiin (muistaakseni Sciencessä) kokeesta, jossa näyttelijäjoukko piti milloin iloista, milloin murjottavaa ilmettä, minkä tuloksena heidän verensä vastustuskyky bakteereille muuttui merkittävästi paremmaksi iloisessa ilmeessä ja kääntäen. Kun tiedetään, että esim. terveys riippuu paljon enemmän säätelyjärjestelmistä (joista vain pieni osa on edellä mainittu) kuin suoraa geeneistä, voi esitettyä hypoteesia laajentaa henkiselle alueelle. Erilaiset meditaatiomuodot voisivat vaikuttaa enemmän tai vähemmän parantavasti säätelyjärjestelmien tilaa muuttamalla.

Muslimi Mohammad Alin (Cassius Clay) aivojen rappeutumisoireiden kerrottiin tuntuvasti vähentyneen ja olon helpottaneen aina intensiivisen rukoushetken jälkeen.

Väitän, että järjestelmä muodostaa fysikaalisen, Planckin vakion tarkkuudella toimivan, maailmankaikkeuteen sen osana yhtyvän, pienimmän vaikutuksen periaatetta (Principle of Least Action, PLA) noudattavan kokonaisuuden.

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Lumelääkkeen (placebo) ja lume-hoidon vaikutusmekanismia mietittäessä pitäisi varmaan ottaa huomioon DNA:n säätelyjärjestelmät, joiden tilat mm. määräävät, mitä proteiineja esim. jokin tietty geeni lumevaikutuksen hetkellä tuottaa ja miten tätä proteiinia jatkokäsitellään. Mielen vaikutusta genomin säätelyjärjestelmien tilaan ja sitä kautta kehon tilan muuttumiseen voidaan ehkä tulevaisuudessa käyttää paljonkin lääketieteessä.

http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/ti ... kaytimessa

http://articles.latimes.com/2011/jul/13 ... t-20110713

Genomin valtaisien säätelyjärjestelmien ja -verkkojen sekä vuorostaan näiden kontrollointiverkkojen olemassaolon alullaan oleva ilmeneminen on epäilemättä koskaan tapahtuneista tieteellisistä mullistuksista suurin. Säätelyverkkoja tunnetaan jo useita, mutta niiden toimintaperiaatteet ovat monessa tapauksessa vielä selvittämättä. Mielen vaikutus säätelyjärjestelmiin tulee mieleen esim. ajatellessa edellisessä viestissäni kerrottua Muhammad Alin tapausta.

http://www.google.fi/#hl=fi&gs_nf=1&cp= ... 80&bih=646

http://www.google.fi/#q=regulation+gene ... 80&bih=646

"Darwinismi kumottu, suomalaisvoimin!"

Reilu kaksi vuotta kulunut threadin aloituksesta ja edelleen odotellaan tuota "darwinismin" kumoutumista.

Itselle on matematiikan ja fysiikan variaatiolaskut hyvinkin tuttuja, mutta en nyt ihan heti osaa mieltää luonnonvalintaa matemaattiseksi malliksi... Olisi merkillistä, jos jokin simppeli variaatioperiaate ohjaisi omaa tai muiden ihmisten käytöstä!

Esimerkiksi seksi mielihyvän vuoksi (ihmiset, apinat & delffiinit) on vastoin energian minimiperiaatetta. Ilves vs. Tappara -kinastelusta alkava nakkikioskitappelu ei myöskään ole yleisen variaatioperiaatteen mukaista toimintaa, kuten ei moni muukaan asia

Niin, ehkä tuo variaatioperiaate, etenkin PLA, on simppelin tuntuinen hallitessaan koko fysikaalista maailmankaikkeutta! Prof. Annila ei sitä paitsi puhu tasapainotilassa vaikuttavasta Lagrangen-Eulerin skenaariosta, vaan johtamastaan alkuperäisen Maupertuisin epätasapainotiloihin kehittämän muodon sovelluksesta. Sen vaikeusaste on mielestäni aivan toista luokkaa. Termodynamiikan termein kyseessä on pyrkimys energian tasanjakautumiseen mahdollisimman nopeasti.

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

On ehkä merkittävää, että vaikka Annilan teorian sovelluksia eri asioihin on kommentoitu ulkomaisissa tiedejulkaisuissa, mitään virheellisyyttä niissä ei ole osoitettu.

Itse olen ottanut Annilaa huomattavasti radikaalimman kannan tekemällä teoriaan pieniä filosofisia lisäyksiä kuten Feynmanin polkuintegraalin yleistämisen koko maailmankaikkeutta koskevaksi äärettömän tiheäksi polkuavaruudeksi ja sitä kautta kaiken yhteydeksi kaikkeen. (Suurimpiin fysiikan keksintöihin kuuluva Feynmanin polkuintegraali lienee tuttu vain harvoille; sen idea on esitetty selkeästi Hawkingin ja Mlodinovin kirjassa Suuri suunnitelma..)

Olen näin ajautunut (edelleen filosofisesti) Annilan kannattamasta näkemyksestä, jossa ikään kuin uskottaisiin ainakin jonkin verran darwinismiin, kokonaan toisiin tuloksiin, niin, että esimerkiksi luonnonvalinta on vain LAP-verkoston "laskettua", suurimmalla mahdollisella nopeudella energiaeroja tasoittavaa toimintaa. Tätä ovat myös esim. tulivuoren purkaukset ja komeetat. Ajatusta on hieman kehitelty paitsi tässä ketjussa, myös seuraavassa:

post1709396.html#p1709396

Ellen ole aivan väärässä, joudun päättelemään, että myös genomin toiminnasta vastaavat valtaisat säätelyjärjestelmät pienimpiä yksityiskohtia myöten kuuluvat osina samaan, polkuintegraalien polkujen ykseyttämään maailmankaikkeuteen, missä kaikki riippuu kaikesta. Siihen kuuluvat myös seksi ja katutappelut.

Pari puheenvuoroa taaksepäin tässä ketjussa on puhuttu säätelyjärjestelmistä ja niihin vaikuttamisesta lumeen avulla.

Jotenkin tökkii tuon lukeminen "ei voi olla älyn ulkopuolella" ja "sitten samaan hengenvetoon" sitä imetäänkin jostain kosmoksen perusrakenteista..?

Oletukseni mukaan mailmankaikkeus on täynnä Feynmanin polkuintegraalien polkuja vastaavia konkreettisia "polkuja", jotka määräävät niin suurimpien kuin pienimpien "kappaleiden" radat. Niinpä esimerkiksi aiemmissa puheenvuoroissa esittelemäni genomin säätötekijät ovat äärettömän monilla "poluilla" yhteydessä ympäristöönsä (koko maailmankaikkeuteen, vaikka kaukaisten galaksien vaikutus on vähäinen) ja niiden "radat" määräytyvät jotakuinkin Planckin vakion tarkkuudella. Älyllinen probleema on näiden "polkujen" syherö, joka ratkeaa lähinnä paikallisten energioiden tasoittuessa maksimaalisella nopeudella. (Luonnos älyn määrittelemiseksi säätötekijöiden avulla).

Älykenttä. Tarkoitin juuri sitä, että meidän äly periyty suuremmasta älystä. Ainakan se ei voi olla peräisin älyttömyydestä Jumala on ikuisessa unessa ja me olemme hänen uniolentojaan.

Vertaa omiin uniolentoihisi; myös niillä on älyä, mutta niiden äly on sinun älyä.

Maailmankaikkeus tapahtuu ikuisessa unessa.

Koko maailmankaikkeutta pienimmästä suurimpaan hallitseva pienimmän vaikutuksen laki (LAP) ja edellähahmoteltu skenaario ovat "älynkaltaisena" ehkä eräänlainen luonnonlakiperustainen intelligent design. Niinpä nykydarwinismin pyrkiessä kuvaamaan, miltä tapahtumat näyttävät, luonnonlaki-ID menee syvemmälle ja kertoo tapahtumien todelliset fysikaaliset, näkymättömät syyt (edellyttäen, että skenaarioni pätee edes likimain). Koska kyseessä on epätasapainotiloihin sovellettu LAP, tarkkoja ennusteita ei voida koskaan tehdä, kuten Annilan tutkimuksetkin sanovat:

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

16.4. esiteltiin Science Dailyssa jälleen uusi, mullistava säätelyverkosto. Toistakymmentä vuotta sitten Risto Koivula kirjoitti lehteen artikkelin tiettyjen sokereiden kyvystä vaikuttaa geeneihin. Science Dailyn juttu koskee sokerin O-GlcNAc suorittamasta solun prosessien hienosäädöstä juuri löytyneitä lisäaspekteja.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 154048.htm

Sokeri O-Glc-NAc modifioi satoja erilaisia proteiineja, joista melkein kaikilla on kyky myös kytkeytyä yleisimpään proteiininsäätely-järjestelmään, jossa pienet fosfaattimolekyylit kytkeytyvät proteiiniin tai irtautuvat siitä kääntäen proteiinin ”päälle” tai ”pois päältä”. Tästä voidaan päätellä, että O-Gla-NAc järjestelmä ja fosfaattijärjestelmä muodostavat yhteistoiminnallisen, koordinoidun säätelyjärjestelmän.

Tutkimuksen johtaja toteaa tutkijoiden olleen käytännöllisesti katsoen kyvyttömiä näkemään niin monimutkaista biologista säätelyä. Tutkimuksen nimi on proteomiikka, ja siinä yritetään ymmärtää, kuinka erilaiset ja eri määrät proteiineja vaikuttavat solun toimintaan. Ongelmana, jonka ratkaisu saattaa olla proteomiikka, on esim. se, kuinka verraten pienet erot genomeissa (DNA:ssa) selittävät eliöiden valtavan erilaisuuden, biodiversiteetin.

Solun säätelyjärjestelmät kytkevät proteiineja ”päälle” tai ”pois päältä” liittämällä pieniä molekyylejä proteiiniin tai ottamalla niitä pois. Yleisin kytkettävä molekyylityyppi on fosfaatit.

Jo parikymmentä vuotta sitten tiedettiin, että sokeri O-Glc-NAc myös oli fosfaattien tavoin proteiineihin kytkettävä tai niistä poistettava molekyyli. Erilaisten O-Gla-NAc –proteiinien lukumäärä on 274. Niistä 106 toimii solun tukirangassa tai hermoissa vaikuttaen oppimiseen ja muistiin. Loput 168 proteiinityyppiä ovat esimerkiksi solun tukirangassa, toimivat signaalijärjestelmän osina ja säätelevät geenien proteiinintuottoa.

98 prosenttia O-Glc-NAc –proteiineista sisältää myös paikan, johon fosfaatti voi liittyä. Fosfaatti on pieni, miinussähköinen molekyyli kun taas sokeri on suuri ja saähkötön. Liittyessään yhdessä proteiiniin ne vaikuttavat proteiinin ominaisuuksiin kasvattaen valtavasti biologisten vaikutusten määrää.

Suurin osa sokerin O-Glc-NAc säätelemistä proteiineista toimii solun sisässä, mutta kuusi tällaista toimii myös solujen ulkopuolella. Näillä sokerin liittyminen proteiiniin tapahtuu jossain epätavanomaisessa (?) proteiinimolekyylin osassa.

Muistaakseni Planckin vakioita/vakio joutui uuden tarkastelun alle johtuen Kosmoksen viimeisimmistä "rakeisuusmittauksista" jossa oletetun pienimmän rakeisuuden kokoa jouduttiin pienentämään "miljardikertoimella".

Minä kallistun tällä hetkellä siihen näkemykseen että kaikki on itseänsä ykseydessä joten rajaviivojen veto "tapahtumien välillä" on enemmän tai vähemmän keinotekoista erottelua.

Albertin sanoin "ympäristö alkaa siitä mihin minä loppuu".

Siksi "osasta maiailmankaikkeuteen yhtyvänä" luo mielikuvan osan erillisyydestä ja jonkin ulkopuolella olosta. Tätä näkemystä en jaa tällä hetkellä. Mieluummin muuntuva tapahtuma kuin jokin ns erillinen "asia". "Kuin merestä nouseva ja sinne palaava aalto"

Jos oletetaan että näin on niin silloin voidaan suoraan kirjoittaa että älymme on "suurta" älyä, eli äly on yhtä ja "maailmankaikkeus tapahtuu ikuisessa unessa" voidaan kirjoittaa lyhyemmin muotoon "maailmankaikkeus tapahtuu" jos kirjoittaa" ikuisen unen" niin se luo välittömästi kontrastin / parinsa eli valveilla olon, joka epäloogisesti kumoutuu jatkomäärittelyllä koska uni olisi ikuista jota se ei voi olla koska uni syntyy/esiintyy parina/kontrastina valveilla olon kanssa. Parempi tiputtaa koko uni sana/symboli pois niin ei tarvitse "kikkailla" uni ja valvetila määrittelyjen kanssa.