KESKUSTELU

Voiskohan olla, että elämä(ä) on syntynyt maapallolle monta kertaa, mutta osa näistä elämän haaroista on hävinnyt aikojen saatossa pois?
Entä jos nykyinen elämä on sekoitusta monista eri elämän haaroista ('syntymisistä'), mutta koska rakentuu samoista alkuaineista, niin näyttää, kuin olisi lähtöisin samasta haarasta?

Jos elämä tosiaan on ilmestyntyt maapallolle 3,7 miljardin vuoden aikana vaan kerran, vaikka olosuhteet hyvin otolliset, niin onhan se äärimmäisen harvinainen tapahtumana.

On hyvinkin voinut syntyä. Ja luultavasti onkin. Ei elämän syntyminen ole kovinkaan epätodennäköistä oikeissa olosuhteissa.

Uskotko neitseestä syntymiseen?

Älä tule tänne tuputtamaan uskontoa.

Kyse ei taida olla suvullisesta lisääntymisestä.

Edellyttää, että uskotaan aikaan vain janana ja jatkuvuutena, jolloin tapahtumat vain tapahtuvat kronologiseti.

Sinä se itsesyntymän uskontoa saarnaat. Uskosi on tieteelisyyteen verhottua taikauskoa.

Tai sitten elämää syntyy koko ajan, eikä häviä, tai sitten myös häviää. Miten elämä samoissa olosuhteissa voisi olla kovin erilaista rakentuen erilaisille alkuaineille? Eiköhän ennemmin se elämä joka syntyy, synny juuri niihin olosuhteisiin, joissa elämän jatkuminen on mahdollinen? Tai voihan olla että kaiken aikaa syntyy kaikenlaista elämää, mutta vain elinkykyinen voidaan huomata, koska vain se voi kehittyä havaitsemaksemme elämänmuodoksi. Näissä olosuhteissa.

Tässä jotakin vaihtoehtoisista elämänmuodoista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaihtoehtoinen_biokemia

Onhan sitä erilaisia elämänmuotoja, on kasveja, eläimiä, bakteereita, viruksia, leviä sun muita. Mielestäni siinä on jo melko paljon eroa keskenään. Ties vaikka jossain olisi ydinvoimalla elävä otus. Suurin osa maapallon pinnasta on kasvien peitossa. Luultavasti alienit pitäisivät kasveja maapalloa hallitsevana elämänä.

Jokuhan tänne linkkasi juuri niistä tshernobylin sienistä, joilla on todettu olevan kyky käyttää hyväksi radioaktiivista säteilyä.

Luulen että elämää on syntynyt useampaankin otteeseen. Luulen kuitenkin että tuntemamme elämä on kuitenkin samasta syntymästä peräisin samankaltaisen DNA-rakenteen ja muiden piirteiden perusteella.

Miksi sitten muuta elämää ei nähdä?
Ensimmäinen syy on luultavasti syödyksi tuleminen tai muu tuhoutuminen. Vastasyntyneellä elämällä on vastassaan miljardeja vuosia edellä oleva kehittyneempi elämä, joka syö uuden pienokaisen suuhunsa hyvin äkkiä. Alkeellinen elämä ei siis pärjää enää kilpailussa omamme kanssa. Tässä syödyksi tuleminen ei välttämättä ole konkreettista syömistä vaan yleistä tuhoamista.

Toinen mahdollisuus, joskin minusta epätodennäköisempi, on että tämä "vaihtoehtoelämä" on niin erilaista, ettemme ole vielä havainneet sitä. Suuri osa mikromaailman eliöitä jäljittävistä testeistähän on nimenomaan räätälöity meidän tuntemallemme elämälle. On siis pieni mahdollisuus että se toinen elämä on koko ajan nenän alla, mutta emme vain huomaa sitä. Tätä mahdollisuutta muistaakseni harkittiin mm. Marsin elämäntutkimuksen yhteydessä kun kehiteltiin menetelmiä tunnistaa elämä Marsin maaperästä.

Ei ole mikään salaisuus, että marssissa on ollut elämää. Tutkittaesa sieltä on lyödetty mikrofossiileja.

Ei ole löydetty mitään elämää Marsista, eikä edes fossiileja.

Kyllä, tämä on jopa todennäköistä. Tämä johtuu ihan siitä, että mikrobit eivät harrasta vertikaalista eli darwinilaista evoluutiota, vaan horisontaalista evoluutiota, jossa paitsi saman lajin yksilöt vaihtavat geneettistä materiaalia (eli harrastavat seksiä), mutta myös lajien välinen geneettisen informaation vaihtaminen on mahdollista, koska geneettinen koodi on sama.

Vaikka elämä puhuu yhteistä DNA:n kieltä, eli kaikkien lajien dna:n geneettinen koodi on jotakuinkin likämäärin sama, niin tämä ei kuitenkaan ole todiste yhteisestä kantamuodosta, koska on vahva evolutiivinen paine kehittyä siten että kaikilla lajeilla on yhteinen geneettinen koodi, jotta lajien välinen geneettisen informaation vaihto mahdollistuu. Eli vaikka kahdella lajilla olisi toisistaan poikkeava geneettinen koodi, niin molemmille lajeille olisi edullista ymmärtää toistensa puhetta, koska yhteistyö on kannattavampaa kuin yksin eläminen.

Näin ollen emme oikeastaan voi sanoa yhtään mitään historian aamuhämärästä, koska geneettistä informaatiota on niin moneen kertaan vaihdettu. Koska voimme arvata, että virukset olisivat varhaisempi elämän muoto, koska niiden variaatio on paljon runsaampaa, eikä niitä voida sijoittaa yhtenäisiin sukuihin, kuten eukaryootit, arkit ja bakteerit voidaan helposti jakaa kolmeen domeeniin, ja tiedämme, että virukset ovat kovin innokkaita vaihtamaan geneettistä informaatiota ja hyödyntämään muiden DNA:ta, niin voidaan olettaa, että horisontaalinen evoluutio on ollut alkuaikoina, paljon vallitsevampaa kuin nykyisin. Eli tämän puolesta moneen kertaan syntynyt elämä vähän vesittyy käsitteenä, koska ei voida rakentaa sukupuita, koska erilaisena syntynyt elämä integroidaan enemmin tai myöhemmin yhteiseen eliökuntaan rikastuttamaan kokonaisuutta.

Nykyiset, tai oikeastaan 20 vuotta vanhat, evoluution käsitykset perustuivat liialti tosiaankin siihen että monisoluisia seksuaalisesti lisääntyviä organismeja pidetään evoluution mallikappaleina. Paradigma on kuitenkin siirtymässä hitaasti ja rauhallisesti yhä enemmän siihen suuntaan, että mikrobien omanlaisensa tapa kehittyä otetaan paremmin huomioon. Ja esimerkiksi viruksien rooli evoluutiossa otetaan paremmin huomioon.

Vielä 20 vuotta sittenhän virukset jätettiin kokonaan huomiotta, eikä niitä edes laskettu eläviksi olennoiksi. Koska suurin osa eliölajeista on viruksia, ja ylivoimaisesti suurin osa eliökunnan geeneistä on viruksen geenejä tai viruksilta peräisin olevia geenejä, niin olisi kovin hassua, jättää tälläinen elämän muoto huomiotta toisarvoisena.