KESKUSTELU

Kakkosen potensssin eksponentiaalinen kasvu on tehokasta: 1,2,4,8,16,32,64,128,256 jne...Juuri näin lisääntyy itseään kopioiva molekyyli. Kun ensimmäinen itseään kopioiva molekyyli oli syntynyt, tuli elämästä ja evoluutiosta välttämättömyys, sillä ilman esteitä lisääntyvä kopioituva molekyyli täyttäisi "pian" koko universumin. Jo 2^100 eli sadan sukupolven jälkeen molekyylejä olisi enemmän kuin maailmankaikkeudessa on protoneja. Mutta kun kopioituminen vaatii ympäristöltä resursseja syntyy automaattisesti kilpailua ja karsintaa. Mitä nopeammin ja tehokkaammin molekyyli kopioituu sitä varmemmin se valtaa alaa (kopioinnissa tapahtuu silloin tällöin virheitä eli mutaatioita) Vaikka jonkin molekyylin todennäköisyys kopioitua olisi vain 0,0001 % suurempi kuin toisen, niin muutaman sukupolven jälkeen se olisi vallannut koko populaation ja toinen molekyyli olisi karsiutunut pois. Eksponentiaalinen lisääntyminen on niin tehokasta.

Asia selvä

Hatara muistikuvani kertoo, että avaruus myös kihisee aminohappoja, joten elämän synty on fysikaalinen välttämättömyys, jolle astronomia antaa kehykset.

Ja evoluution paineessa kilpailevien yksilöiden perusyksikköhän ei tosiaan ole ihminen (tai mikään muukaan luontokappale), vaan näiden perimässä vaikuttavat geenit. Yksilö on vain geenin käyttämä väline jolla kilpailla muita geenejä vastaan.

Genetiikan uudet näkymät eivät yksiselitteisesti puolla tätä näkemystä ainoana mahdollisena:

http://musicoflife.co.uk/pdfs/Selfish%20Genes.pdf

The first mistake of the differential approach was to interpret the
selfish gene idea as literal truth. It is clearly metaphorical metaphysics, and rather
poor metaphysics at that since, as we have seen, it is essentially empty as a scientific
hypothesis, at least in physiological science. But in social evolution also, the idea is
simply one of several viewpoints that can account for the same data (Okasha, 2010).
The weight of evidence in the physiological sciences is now much more favourable to
the metaphor of ‘co-operation’ than of ‘selfishness’.

Edelläsanottua artikkelia referoidaan helppotajuisemmassa muodossa:

http://telicthoughts.com/denis-noble-on ... synthesis/

En pidä viitteistä toisiin artikkeleihin, enkä varsinkaan englanninkielisiin, mutta mikäli ymmärrän englantia, niin tuo yo. tarkoittaa että "yhteistyö'' on tärkeämpää kuin "itsekkyys"? Se ei ole ristiriidassa geenien itsekkyyden kanssa, sillä geenit menestyvät paremmin kun ne ovat yhteistyössä keskenään. Esimerkiksi monisoluiset eliöt syntyivät kun yksittäiset solut alkoivat ryhmittymään toisten solujen kanssa ja erikoistumaan muodostaen myöhemmin elimiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_Malthus

Ei siis mikään kovin uusi huomio.

Thomas Malthus puhuu väestönkasvusta ja sen aiheuttamasta ongelmasta ravinnon riittävyyteen. Kaikki tietävät, että kaikki eliöt lisääntyisivät eksponentiaalisesti, ellei mikään ulkoinen este niitä rajoittaisi kuten juuri ravinto ja niitä syövät pedot. Mutta nähdä koko evoluutio matemaattisena seurauksena tästä on laajempi ja eri asia. Varmasti asia on muillakin käynyt mielessä, mutta tajusin sen muista riippumatta.

Evoluutio on fakta. No question about it. MUTTA: ongelma kreatioinismin kanssa onkin pre-evolution.

Mitä tarkoitat?

Ei ole mitään tarkkaa rajaa, missä olisi tapahtunut alkusynty. Kaikki on ollut kehitystä kohti monimutkaisempia rakenteita alkuräjähdyksen jälkeen.

Kyllähän kreationistit kieltävät evoluution väittäessään, että lajit ovat luotuja kerralla ja että mitään lajiutumista ei ole sen jälkeen tapahtunut.

Ensi kerran huomasin, että tämähän on aivan järjenvastaista
Eikö pitäisi nimenomaan mennä kohti yksinkertaisempaa ja rakenteetonta?
Muutenkin sain jälleen lähes uskonnollisen elämyksen tajutessani maailmankaikkeudessa olevan molekyylejä(-->aminohapot) joilla on pyrkimys järjenvastaisesti kasvaa monimutkaisemmiksi ja riittävän monimutkaisuuden saavutettuaan alkaa 'itsekkäästi' kilpailla muiden molekyyliryppäiden kanssa....

Tietämykseni aminohapoista on tällä hetkellä kyllä hyvin vajavaista...

Joo, se on lämpöopin toisen pääsäännön vastaista, jonka mukaan epäjärjestyksen tulisi kasvaa, mutta gravitaatio on se voima joka alkoi kerätä materiaa kasautumiksi ja lopulta tähdiksi jo0iden supernovaräjähdyksien tuottamat korkeammat alkuaineet mahdollistavat elämän.maailmankaikkeudessa. Lisäksi tähdet tuottavat sen ulkoisen energian, jonka mahdollistamana järjestys systeemissä edelleen kasvaa.

Rakenteiden monimutkaisuus on aina mittakaavakysymys. Monimutkaisuus tarkoittaa meille tiedon rakenteiden moninaisuutta, ei informaation määrän kasvua. Kvanttiteoria ei välitä miten 'monimutkainen' rakenne sitä ympäröi. Entropia ilmoittaa ajan suunnan painovoimakentässä, jonka alueella 'rakenteiden monimutkaistuminen' havaitaan. Sen suhteen voidaan soveltaa samaa lakia kuin ilmastonmuutokseen. Näennäisestä tasapainotilasta, tai jopa paikallisesti päinvastaisista ilmiöistä huolimatta, epäjärjestys kasvaa väistämättä ajan kuluessa. Mihin informaatio joutuu rakenteiden hajotessa? Ei mihinkään, mutta tieto katoaa. Mikäli esimerkiksi digitoitaisiin nyt tuntematon kieli, jolla olisi kuitenkin tunnettu litterointi, virtuaaliseen todellisuuteen tulisi uusi monimutkainen rakenne, mutta tieto ei lisääntyisi mitenkään.