Antti Roine kirjoitti:
Artikkelissa puhutaan lajien synnystä. Kun uusi laji syntyy niin kyse on aina varsin suuresta mutaatiosta, voimme kait olla tästä samaa mieltä?
Emme suinkaan. Yleensä uusi laji eroaa vanhasta pikemminkin hyvin vähän, tuskin huomattavasti.
Lainaa:
Evoluutioteorian mukaan uusi laji syntyy vähitellen monien pienien mutaatioiden seurauksena.
Vendittiin artikkelin mukaan lajit syntyvät yhtäkkiä kertaheitolla, ilman mitään vähittäistä muuntumista. Tämä täsmää hyvin myös fossiilihavaintojen kanssa.
Kirahvin pitkä kaula ei syntynyt hitaasti vaan yhtäkkiä.
Väittäisinpä ainakin tuon abstraktin perusteella että olet ymmärtänyt artikkelin täysin väärin. Lajiutumiseen riittää se, että uusi laji ei enää saa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä vanhan kanssa. Esimerkiksi selkälokki ja harmaalokki ovat lajiutuneet suhteellisen lyhyt aika sitten. Ne ovat eri lajeja, koska eivät saa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä luonnossa.
Tämä ero on enemmän tapoihin, ekologiseen lokeroon ja ulkonäköön perustuva kuin biologiaan sinänsä: vankeudessa nämä kaksi lajia saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
En ole tutustunut kirahvin lajiutumiseen, mutta on todennäköistä että se on joko lajiutunut jostain toisesta, nyt jo sukupuuttoon kuolleesta pitkäkaulaisesta lajista, tai jos ei, kaula on venynyt sukupolvien saatossa lajiutumisen jälkeen. Jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisillä kirahveilla on siis ollut lyhyt kaula.
Ensimmäinen kirahvi on joka tapauksessa ollut samaa lajia kuin vanhempansa, eli viimeiset "ei-kirahvit".
Mikään tutkimuksen abstraktissa ei viittaa siihen että tutkija olettaisi kirahvin kaulan venyneen kertarysäyksellä.
Lainaa:
Kummallista, että kun kokeellinen tutkimus osuu suoraan evoluutioteorian ytimeen niin, se ei ole relevantti tässä keskustelussa...
Ongelma on se, ettet oikein näytä ymmärtävän tuota tutkimusta.