KESKUSTELU

Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan biologinen evoluutio tapahtuu vähittäisten ja satunnaisten muutosten, sekä luonnonvalinnan seurauksena ilman mitään tiettyä päämäärää. Tämä käsitys ei kuitenkaan täsmää uusien kokeellisten havaintojen kanssa, vaan se perustuu vanhojen auktoriteettien, kuten Darwinin teorioiden, liialliseen kunnioitukseen. Aikoinaan Darwin ravisteli oman aikansa tieteen virheellisiä käsityksiä ja sai vain pilkkaa osakseen. Nyt on aika puhdistaa nykytieteen luutuneita ajatusmalleja.

Nykyisen evoluutioteorian mukaan uusi laji syntyy kun lajin eri kantojen (populaatioiden) perimään on kumuloitunut vähittäisten mutaatioiden seurauksena niin suuri määrä geneettisiä muutoksia, että kannat eivät enää risteydy keskenään. Fossiileihin tallennetun maapallomme historiankirjan mukaan lajit kuitenkin syntyvät yhtäkkisesti satunnaisten mutaatioiden seurauksena, koska eri lajien väliset rakenteelliset erot ovat itse asiassa varsin suuria. Niin kutsuttuja ”puuttuvia renkaita” ei löydy, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Bioteknologian ja matematiikan kehitys mahdollistaa saman asian varmistamisen myös toisella kokeellisella menetelmällä. Uusien geenikarttojen avulla lajien perimän välisten erojen määrää voidaan mitata. Lisäksi ns. molekyylikellojen avulla voidaan arvioida kahden lajin erkautumisajankohta. Näiden mittausten perusteella eri lajien vanhojen fossiilipohjaisten evoluutionpuiden rakennetta voidaan merkittävästi tarkentaa.

Uusien lajien syntymistapa voidaan määrittää analysoimalla uusia tarkennettuja evoluutiopuita tilastomatemaattisten tiedonlouhintamenetelmien avulla. Professori Mark Pagelin tutkimusryhmä teki tällaisen analyysin 750 evoluutiopuun avulla ja lopputulos oli, että lähes kaikki lajit syntyvät yhtäkkisten ja satunnaisten mutaatioiden seurauksena. Tämä täsmää erittäin hyvin fossiilihavaintojen kanssa, mutta tulokset ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen nykykäsityksen kanssa, jonka mukaan lajit syntyvät vähittäisten geneettisten muutosten tuloksena.

Nykyinen evoluutioteoria ei toimi edes rodunjalostuksessa. Uusia koira-, kissa- tai ruusulajeja ei ole saatu syntymään, vaikka tätä kehitystyötä on tehty jo vuosituhansia. Lajista voidaan kehittää eri muunnelmia, mutta koiran muuttaminen kissaksi on jo haastavampi tehtävä. Keinotekoinen uusien lajien kehitys ei kuitenkaan enää ole mahdotonta, koska geenimanipulointi ja geeninsiirtoteknologiat ovat kehittyneet nopeasti. Näiden käytöllä uusien lajien kehittämisessä ja rodunjalostuksessa ei ole mitään luonnotonta, koska samaa tapahtuu luonnossa jatkuvasti.

Luonnossa geenejä siirtyy mm. virusten, bakteerien ja hyttysten välityksellä jopa lajien eri pääryhmistä toiseen. Evoluutiopuu onkin itse asiassa evoluutioverkko, joka laajentaa lajien kehityspotentiaalia. Lajien oma rajoitettu kehityspotentiaali on ehkä piilotettu geenien passiiviseen ns. tilke-DNA:han, jonka merkitystä ei vielä tunneta. Geeninsiirtoteknologioissa kyse EI ole uuden elämän luomisesta, koska se perustuu jo olemassa oleviin eläviin soluihin - elämän puhaltaminen kuolleeseen aineeseen ei tule ihmiseltä onnistumaan. Keinotekoisessa geenimanipuloinnissa vakava riski on kuitenkin, että haittoja ei testata riittävästi.

Naturalismi on nykyisen nykytieteemme perusta. Sen mukaan sokea sattuma ohjaa evoluutiota, koska luonnon prosesseista ei saa löytyä älykkyyttä. Naturalismi olettaa, että fyysinen luonto on kaikenkattava ja sen ulkopuolella ei ole mitään. Tämä on kuitenkin rohkea oletus, koska se ei täsmää havaintojen kanssa. Todellinen tiede ei kunnioita tabuja tai dogmeja, vaan se tutkii kaikki mahdollisuudet. Evoluutiossa vaihtoehtoja on vain kaksi: sattuma tai älykäs suunnittelu. Miksi toinen, jopa todennäköisempi oletus on biologiassa ja lastemme kouluopetuksessa tabu?

Havaintojen mukaan luonnonvalinta ohjaa lajikehitystä, koska henkiin jäävät vain ne uudet lajit, jotka sopeutuvat parhaiten olemassa olevaan ympäristöön. Kehitys ei kuitenkaan ole sattumanvaraista, vaan sillä on selvä päämäärä, joka on luettavissa fossiileista ja geenikartoista. Kehitys alkaa hyvin alkeellisista soluista, se kulkee yhä monimutkaisempien ja älykkäämpien organismien kautta kohti olentoja, joilla on oma tahto ja henki.

Naturalisti olettaa, että luonnon ällistyttävä monimuotoisuus on selitettävissä satunnaisten mutaatioiden ja luonnon valinnan avulla kunhan aikaa on riittävästi. Tosiasiassa aikaa ei kuitenkaan ole ollut läheskään riittävästi, sillä luonnon eliöt ovat niin monimutkaisia, että niiden satunnaisen syntymisen matemaattinen todennäköisyys on äärettömän pieni - verrattuna vaikka seitsemään oikein lotossa.

Sattuman avulla on vaikea rakentaa mitään järkevää, jokainen voi todeta sen omassa elämässään. Esimerkiksi heittämällä kruunaa ja klaavaa joka risteyksessä on vaikea löytää Helsingistä Kuusamoon. Luonnossa epäjärjestyksen lisääntyminen on prosessien tavallinen perussuunta, jota voidaan muuttaa vain energian ja älyn avulla. Tästä huolimatta puhdas sattuma on yksi tieteellisen evoluutioteorian kulmakivi, vaikka todellisuudessa se on pelkkä hatara oletus vailla mitään kokeellista näyttöä!

Naturalisti kieltää henkisen todellisuuden olemassaolon, vaikka miljoonat ihmiset tuntevat sen omassa sisimmässään ja näkevät sen lähimmäisten silmissä. Hengen olemassaoloa ei voida mitata tai todistaa millään fyysisellä mittarilla, koska puhtaasti fyysiset mittarit eivät reagoi henkisiin ilmiöihin. Ihminen on ainoa mittari, jolla tätä olemassaolomme toista ulottuvuutta voidaan havainnoida. Punainen väri on olemassa, vaikka värisokea ei sitä erota.

Tieteellisen filosofian pohjalta on mahdotonta johtaa meille kaikille samaa ihmisarvoa ja moraalia rotuun tai sukupuoleen katsomatta, ellei analyysiin oteta mukaan myös henkistä näkökulmaa. Naturalismin kannalta itsekkyys ja ahneus ovat tavoiteltavia, koska ne turvaavat oman perimän säilymistä. Raiskaus on vain oman perimän levittämistä, kansanmurhat ovat rodunjalostusta - ja viime kädessä ihminen on vastuussa vain itselleen. Dostojevskin Ivan Karamazovin mukaan kaikki olisi sallittua, jos Jumalaa ei olisi olemassa.

Tiede tulee vihdoin vapauttaa naturalismin kahleesta ja ottaa mukaan myös älykkään suunnittelun näkökulma, koska sen avulla tieteellisten mallien logiikkaa voidaan parantaa ja kansoista voidaan tehdä veljiä keskenään. Usko ja fyysinen tiede eivät voi olla ristiriidassa toistensa kanssa. Sen sijaan niiden tulee täydentää toisiaan ja perustua totuuteen, joka löytyy kokeellisista fysikaalisista ja henkisistä havainnoista.

Antti Roine, Ulvila 14.7.2010

Lähteitä:

Chris Venditti, Andrew Meade & Mark Pagel:
Phylogenies reveal new interpretation of speciation and the Red Queen
Nature 463, pages 349-352 (21 January 2010)

Bob Holmes:
Accidential origins
NewScientist, 13 March 2010, pages 30-33

Paljon tekstiä, mitä siitä sitten sanoisi. Mitään todisteita suunnittelusta ei ole löytynyt, tosin jos olet asiasta eri mieltä niin esitä mullistavat todisteesi.

Riippumatta siitä miten evoluutiossa uusiin lajeihin johtavat muutokset saavat alkunsa, se vanha fakta pitää edelleen paikkaansa: elinkelvottomimmat karsiutuvat pois. Vaikka väitteesi yhtäkkisistä mutaatioista pitäisi paikkaansa, niin asetelma ei siitä muutu.


Kova väite, pystynetkö todistamaan?

Esität paljon väitteitä vailla todisteita. Keskustelun takia esitän kysymyksen, jos evoluutio perustuisikin suunnitteluun, niin entäpä jos se suunnittelija ei olisikaan mikään jumala vaan jokin toinen eliölaji?

Eivät nuo päätelmät seuraa epätodennäköisyydestä. On hyvin mahdollista, että yhdellä tuhannesta miljardista planeetasta, jolla on maapallon kaltaiset lähtöasetelmat, ei synny tietoista elämää. Eikä yhdessä universumissa 10^100:sta synny edes lähtöasetelmia. Mutta ehkä koko universumin mitassa, yhtenä universumina universumien joukosta, niin käy. Tällöin äärimmäisen harvinainen ilmentymä, ehkä ainut koko universumissa, jopa "kaikkeudessa", ei voi tehdä rajattuun todennäköisyyteen pohjaavia päätelmiä oman olemassaolonsa syistä ja merkityksestä.

Vastaavasti "Jumala" ei ole minkäänlainen looginen vastaus epätodennäköisyyden probleemaan. Jumala oli jo ennen kuin määritti, mitä on? Ikuinen Jumala saavutti nykyhetken, vaikka välimatka ikuisen menneen ja nykyhetken välillä on loppumaton jana? Jumala voi vastata, miksi ja miten on olemassa? jne. Jos asetat kysymyksen loogisen tarkastelun alle, et voi tehdä tällaista kategoriahyppäystä. Sitä on keskiaikainen filosofia täynnä, eikä se johda mihinkään. Viimeistään Kantista lähtien (oli Kant kristitty tai ei) myös kristityt filosofit ovat kasvavasti tuon umpikujan hylänneet, hyvästä syystä, koska siitä ei ole mitään irti saatavaa.

On olemassa vain ominaisuuksia, ei mitään muuta. Se, millä ei ole ominaisuuksia, ei ole olemassa. Miksi ominaisuudet ovat mitä ne ovat, ja miksi ne yleensä ovat, se on ihmismielellä täysin mahdoton selitettävä.

Henkisyyden näkeminen läheisen silmistä on rajallinen näkymä. Jumala on epälooginen ja kuollut historian ja nykyhetken kauheuksien valossa. Tavallinen ihminenkin osaisi unelmoida maailmalle paljon paremmat ominaisuudet.

Et ole vastannut epätodennäköisyyksiin, tämän mielikuvan retorisesta luomisesta huolimatta, vaan kasvattanut ne loogisessa tarkastelussa vielä epätodennäköisemmiksi, jos tällaista nyt on edes mielekästä näillä termein käsitellä.

Jos tarkastelusi ei toisaalta ole looginen, niin vältä silloin tätä kategorioiden välillä liikkumista. Pidä toki uskostasi kiinni, mutta älä johda siitä intellektuaalisesti toimimattomia keinoja vaihtoehtoisten näkemysten lyömiseen, vaan pidä nämä alueet erillään. Et voi yhteensovittaa niitä.

Pitkä ja hutera päättelyketjusi kaatuu ymmärrys(käännös)virheeseen vai oliko se tarkoituksellista väärin lainaamista?
(lihavointi lisätty)

Lopputulos ei ollut tämä, vaan että lajiutuminen lähtee käyntiin ensisijaisesti sattumanvaraisten tapahtumien aiheuttamasta osapopulaation eristäytymisestä ja lisääntymisen estymisestä muiden osapopulaatioiden kanssa.

This model of why new species appear suggests that rare random events happen to species, and that these cause reproductive isolation. These random events could be a number of things, ranging from changes to the environment, to changes in mating preferences, to genetic changes. The reproductive isolation these random events cause prevents the successful mixing of genetic material with individuals outside the isolated group, and hence create a new species.
http://www.reading.ac.uk/about/newsande ... 58926.aspx

Tuo pienien muutosten kumuloituminen on yksi tapa jolla uusia lajeja syntyy. Isompia nopeita muutoksia tapahtuu mm. pullonkaulatilanteissa. Oletko tutustunut esim. aiheen Wikisivuun?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lajiutuminen



Lajiutumista on havaittu niin luonnossa kuin laboratoriossakin, emme ole pelkästään fossiilien varassa. Mutta kyllä niitä "puuttuvia renkaita" fossiiliaineistostakin löytyy tuhansittain.

Fossiloituminen on kuitenkin hyvin harvinainen tapahtuma - äärettömän suuri valtaosa yksilöistä syntyy, elää ja kuolee jättämättä mitään jälkeä. Mitä kauemmas taaksepäin mennään (niin kuin pitää mennä jos isoja lajien välisiä eroja etsitään), sitä harvemmassa näytteet ovat.

Se että lajit voivat näyttää kehittyneen hyppäyksin johtuu lähinnä siitä että mistään lajista ei ole täydellistä fossiiliaineistoa joka sukupolvesta satoja tuhansia tai miljoonia sukupolvia taaksepäin.

Jos tällainen aineisto olisi olemassa, huomattaisiin että lajien eroja ei oikeastaan fossiilihistoriassa ole: kaikki jälkeläiset ovat aina samaa lajia kuin vanhempansa (lukuunottamatta muulien kaltaisia risteytymiä). Jossain vaiheessa ero esiesiesiesiesi.... ...esi-isiin toki on kasvanut jo niin isoksi, että luokittelemme nämä eri lajeiksi. Mutta mitään tarkkaa rajapyykkiä ei oikeasti ole olemassa, ainoastaan käytännön tarpeisiin tehty lokerointi.



En Pagelin tutkimusta paremmin tunne, mutta ei noita satunnaisten mutaatioiden kautta lajiutumisia olla mitenkään tavattomina pidetty ennenkään.



Tuo on äärinmmäisen lyhyt aika kuitenkin - suunnilleen tuhannesosa siitä ajasta, mikä koira- ja kissaeläimillä kului eriytymiseen viimeisen yhteisen esi-isänsä jälkeen (joka siis ei ollut sen kummemmin kissa kuin koirakaan).

Kyse on suunnilleen samasta asiasta kuin että väittäisit että puut eivät kasva, koska et tuota kasvua huomaa katsellessasi niitä päivän.

Ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko koirat susien jälkeläisiä - jos ovat, ne ovat jo käytämnnössä eriytyneet omaksi alalajikseen (toinen mahdollisuus on, että koirat ovat jonkun sittemmin hiipuneen suden lähisukulaisen jälkeläisiä). Lisäksi on suhteellista ovatko eri koirarodutkaan enää samaa lajia: chihauhuan ja dobermannin yhteisen jälkeläisen hankkimispuuhat saattaisivat olla jo sangen hankalia ihan fyysisesti.



Et taida ihan ymmärtää miten tuo menee: koirista ei tule kissoja, eikä kissoista koiria: niillä on kyllä kaukana menneisyydessä yhteiset esivanhemmat, mutta ne eivät olleet sen kummemmin koiria kuin kissojakaan.

Kun odotellaan muutamia kymmeniä miljoonia vuosia, on hyvin mahdollista että vaikkapa nykyisistä koirista on kehittynyt uusia lajeja, jotka nekään eivät ole kissoja tai koiria - vaikka eroavat toisistaan yhtä paljon kuin kissat ja koirat.

Oletat että kehitys kulkisi puun oksalta toiselle, kaipaat oksanhaarojen välissä levitoivia ihmeotuksia - mutta kun se vaan ei mene niin.



En menisi vannomaan: jo nyt täysin keinotekoinen, synteettinen DNA on saatu toimimaan.



http://en.wikipedia.org/wiki/Craig_Venter



Ei. Ensinnäkään evoluutiota ei ohjaa "sokea sattuma", toisekseen luonnon prosesseista yksinkertaisesti ei ole löytynyt älykkyyttä: sillä "saisiko" moista löytyä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.



Mitäköhän havaintoja tarkoitat?



Kuten sanottu, evoluutiota ei ohjaa pelkkä sattuma, vaan mm. ympäristöpaineet: se kuulu "survival of the fittest".



Tuo on harhaa: yksinkertaiset ja alkeelliset elämänmuodot pärjäävät edelleen mainiosti. Bakteerit ovat käyneet läpi ihan yhtä pitkän ja menestyksekkään evoluution kuin ihmisetkin.



Seitsemän oikein tulos löytyy melkein joka viikko. On toki vain häviävän pieni todennäköisyys sille, että minä voittaisin 7 oikein lotossa ensi kierroksella - mutta todennäköisyys sille että JOKU voittaa 7 oikein taas on erittäin suuri.

Kuten sanottu, evoluutio EI ole satunnaista - enemmänkin on pienten muutosten kasvamisesta "korkoa korolle". Vaihtelu yksittäisessä sukupolvessa on toki aika satunnaista, mutta vain hyödylliset opminaisuudet yleensä säästyvät ja kumuloituvat.



Mutta heittämällä kruunaa ja klaavaa pääsee kyllä jonnekin suunnilleen yhtä kauas kuin Kuusamo: sattuma saattaa heittää vaikkapa jonnekin sopivaan Ruotsalaiseen taajamaan. Siellä voi sitten ihmetellä miten epätodennäköistä oli päätyä juuri sinne.



Kuten sanottu, kyseessä EI ole puhdas sattuma.



Ei tiede kiistä, tai yritäkään kiistää sitä että vaikkapa ihmisellä on ajatuksia, tunteita jne. Päin vastoin, noita tutkitaan (myös mittaamalla) sangen suurella mielenkiinnolla.

Minkään yliluonnollisen "henkisen todellisuuden" olemassaolosta taas ei oikein ole löytynyt mitään viitteitä - rajakokemuksia saadaan kyllä simuloitua vaikka magneettikentillä...



Aika onneton olkinukke - ihmislajin säilymisen kannalta on ollut hyödyllistä että olemme "moraalisia". Toisten ihmisten auttaminen on auttanut selviytymiskamppailussa, joten se on kautta aikoijen ollut hyödyllinen ominaisuus. Tätäkin puolta evoluutiosta on tutkittu aika paljon.

Toisista välittäminen, huolen pitäminen jne. ei ole myöskään vain inhimillinen ominaisuus: myös monet muut apinalajit sekä jotkin muutkin eläimet toimivat samalla tavalla.



Tietääkseni älykkäällä suunnittelulla ei ole oikein mitään annettavaa tieteelle: se ei selitä yhtään mitään, ei anna testattavissa olevia ennusteita...

...miten sillä voisi mielestäsi parantaa tieteen logiikkaa, hylkäämättä logiikkaa kokonaan?



Usko ja tiede ovat täysin eri pelikentällä - niiden yhdistämisestä ei tule kuin ongelmia.

Asia ei ole yksiviivaisesti näin. Tieteen tuottajana uskonnollisuuteen taipuva henkilö voi olla yhtä etevä kuin esim. ateisti, mutta hän voi saada henkistä voimaa ja motivaatiota uskostansa, että maailman järjelliset lait heijastavat jotain korkeampaa. Esimerkiksi 6-kertainen fysiikan Nobel-ehdokas George Sudarshan on kertonut, että parhaina hetkinä hengellinen ja tieteellinen ulottuvuus ovat hänessä yhtyneet.

http://www.google.fi/#hl=fi&source=hp&q ... ab8150291d

Faraday oli suuri kokeellinen fyysikko, jonka kenttäideat harras kristitty Maxwell matematisoi. Faraday, uskonnollisen liikkeen saarnaaja, motivoitui uskostaan, jonka mukaan luonnon lainalaisuudet olivat jumalallista alkuperää

http://www1.umn.edu/ships/religion/faraday.htm

http://silas.psfc.mit.edu/maxwell/

Muuten en pidä ID:tä kovin hyvänä ilmaisuna tahdottaessa luonnehtia itsekin jakamaani uskomusta, jonka mukaan maailma on kuvattavissa järjellisten, matemaattisten lakien avulla

Totta on, että usko ei välttäämättä estä tieteilijää saavuttamasta korkeita tuloksia, mutta järjestelmällä nimeltä usko ei ole mitään annettavaa järjestelmälle nimeltä tiede. Ei sillä olekaan mitään relevanssia saako tutkija inspiraationsa uskosta vai huorissa käymisestä. Ihmisten maailmankatsomukset sietävät muodollisia ristiriitoja varsin hyvin, järjestelmät kaatuvat niihin.


Ja Newton ennusti Raamatusta maailmanlopun vuodelle 2060. Tesla taas pelkäsi avaruusolentoja ja korvakoruja käyttäviä naisia sekä kärsi useista pakkomielteistä. Tiede on vain pieni osa tieteilijää. Hänen päässään voi vilistä paljon muutakin. Tieteeseen itseensä nämä irrationaaliset uskomukset eivät kuitenkaan kuulu. Jumala ei tieteessä selitä yhtäkään ilmiötä.


Ja se onkin metafysiikkaa, kunnes toisin todistetaan.

Tuossa onkin tullut jo hyviä pointteja esille. Kehotan katsomaan YouTubesta hyvän videon aiheesta, "The Blind Watchmaker" eli "Sokea kelloseppä":

http://www.youtube.com/watch?v=mcAq9bmCeR0

Kyseisessä videossa on aika havainnollisesti esitetty perusperiaatteet siitä, kuinka evolutiivinen prosessi toimii ja miltä se näyttää. Kannattaa kiinnittää videossa erityistä huomiota siihen, miten muutokset etenevät populaatiossa. Noin 4:30 kohdalla on kaavio, jossa heilurit saapuvat maailmaan - yhtäkkiä ne syrjäyttävät populaatiosta aiemmat "epäkellot" kokonaan. Sen jälkeen alkaa pitkä heilureiden aikakausi (Age of Pendulum), joka päättyy yksiviisaristen kellojen ilmaantumiseen (ajassa 4:50) - ja yhtäkkiä heilurit katoavat kokonaan tästä "kellomerestä".

Videossa kannattaa myös huomata, miten tärkeitä "näkymättömissä" tapahtuvat muutokset ovat näille jyrkille populaation muutoksille.

Toisin sanoen: lajiutumiseen johtavan populaation jakaantumisen jälkeen molemmat populaatiot ovat toisenlaisessa ympäristössä, toisenlaisten valintapaineiden alla, jolloin muutokset voivat lähteä nopeasti eri suuntiin. Samoin, jos ympäristö muuttuu muuten ratkaisevasti (vaikkapa luonnonkatastrofi, tai uuden eliölajin ilmaantuminen elinpiiriin). Kun sitten huomioidaan se, että suurin osa kuolleista eliöistä ei suinkaan fossiloidu, vaan päättyy muiden eliöiden rakennusaineiksi, niin on melko epätodennäköistä, että koskaan saataisiin kaivettua täydellinen ketju muuntumisia.



Tämä on yleisin harhakäsitys evolutiivisesta prosessista, siis se, että monimutkaisen eliön täytyisi jotenkin syntyä kerralla puhtaan sattuman seurauksena. Evolutiivisessa prosessissa sattumalla on tärkeä rooli, sillä sen ansiosta voidaan kokeilla erilaisia vaihtoehtoja tarvitsematta järjestelmällisesti käydä läpi kaikkia.

Olkoon vaikkapa eliö, jolla on jotain proteiinia koodaavassa DNA-ketjussaan vaikkapa 1000 emäsparia, joilla jokaisella siis 4 erilaista vaihtoehtoa. Jos eliön täytyisi tuottaa jälkeläisekseen systemaattisesti kaikki mahdolliset variaatiot tästä proteiinista, vaihtoehtoja olisi 4^1000 kappaletta (ja lisäksi eliöllä pitäisi olla jokin mekanismi, joka nämä vaihtoehdot tuottaisi).

Helpommalla vaihtoehtoja käydään läpi rajallisella jälkeläismäärällä, jos vaihtoehdot valitaan satunnaisesti. Bakteerien kaltaisilla eliöillä, jotka osaavat lisääntyä vain suvuttomasti, ainoa mahdollisuus on satunnainen mutaatio (syystä tai toisesta; kopiointivirhe, elinaikana syntynyt virhe DNA:ssa, ...); suvullinen lisääntyminen tuottaa verrattomasti enemmän "toimivia" sekoituksia. Tästä satunnaisuudesta aiheutuu sitten se, että aina ei voi onnistua - jotkin jälkeläisistä ovat alkuperäistä heikompia, osa jopa lisääntymiskyvyttömiä. Toisaalta taas muuntuminen voi edetä vain lisääntymiskykyisestä yksilöstä seuraavaan, joka tarkoittaa, ettei kaikkia muotoja saada aikaan suoraan, vaan useammankin kiertotien kautta (jos silloinkaan).



Unohdat tässä nyt sen toisen tärkeän palikan evolutiivisessa prosessissa - valintapaineen. Ajatellaan, että olet puu Helsingissä, ja Kuusamoa kohti elinolosuhteesi paranevat (lajikkeesi kasvaa nopeammin ja vahvemmaksi). Joka vuosi roiskit siemeniä ympärillesi (esim. 10 metrin säteellä), ja niistä kasvaa uusi puu (sitä nopeammin, mitä paremmat olosuhteet), joka taas levittää siemeniä ympärilleen. Kuusamoa kohti roiskaisemista siemenistä kasvaa puita nopeammin, ja niinpä jälkeläisesi levittäytyvät yhä kiihtyvällä vauhdilla kohti Kuusamon paratiisia.

Kertauksen vuoksi: evoluutioon kuuluu (1) leviämiskykyinen systeemi, joka (2) voi muuntua satunnaisesti [joka estää stabiilit tilanteet ja kehän kiertämisen, ilman, että tarvitsee käydä systemaattisesti kaikki vaihtoehdot läpi, s.o. rajallinen määrä jälkeläisiä], ja on (3) valintapaineen alaisuudessa [joka aiheutuu resurssien rajallisuudesta]. Ei siis pelkästään satunnaisuus, ei pelkästään (rajallisten resurssien aiheuttama) valintapaine, ja ilmiönä koskettaa vain sellaisia järjestelmiä, joiden osana on leviämis/lisääntymiskykyinen objekti.

Hyviä vastauksia.


Ja tällainen evoluutiomalli kulkee nimellä jaksottaisen tasapainon malli.
http://en.wikipedia.org/wiki/Punctuated_equilibrium

P_E -mallien sisäinen dynamiikka Kauffmanin, Bakin, Sneppenin ja muiden tutkimuksissa on osoittautunut itseorganisaatioilmiöksi. Sama itseorganisaatioilmiöitä tuottava matematiikka esiintyy myös monissa fysikaalisissa systeemeissä kuten spinjäissä

http://www.google.fi/search?hl=fi&sourc ... =&gs_rfai=

joiden rakenne on spontaaneissa symmetriarikoissa syntyneiden Nambun-Goldstonen bosonien ylläpitämä

http://www.google.fi/search?q=spin+glas ... rt=10&sa=N

Jo tämän sekä matematiikan että ilmiötason analogian pitäisi tiedostuttaa biologiasta kiinnostuneita asioiden keskeisestä organisoivasta tekijästä, spontaaniin symmetriarikkoon aina liittyvästä Nambun-Goldstonen bosonista.

Mikä kiinnostavinta, pohdittaessa itseorganisoitunutta kriittisyyttä ilmentävien matemaattisten formalismien kykyä ilmentää "tavallisten" evoluutioon liittyvien ilmiöiden kuten makromutaatioiden, sukupuuttojen jne. ohella ko. malleissa syntyvää globaalia biosfääriä ("Gaia-ilmiötä") ja pitkäaikaismuistia,

http://chaos.swarthmore.edu/courses/SOC002a/p4083_1.pdf

joudutaan pohtimaan, "kaiken" takana olevaa perimmäistä järjestelmää, jonka lait tuottavat kaiken "näkyvän" materian lakeineen. Tällainen voisi olla Planckin tason vakuumi defekteineen. Hagen Kleinertin (yli 350 julkaisua) Maailmankide, World crystal, perustuu tähän ideaan

http://users.physik.fu-berlin.de/~klein ... rldcrystal

H. Kleinert,
Gravity as Theory of Defects in a Crystal with Only Second-Gradient Elasticity
Ann. d. Physik, 44, 117 (1987) .

It is supposed to illustrate that curvature and torsion may arise from defects
and that the universe may have a short-distance structure
which may completely surprise us when we shall be able to do experiments at Planck distances.
More is explained in the fothcoming textbook

H. Kleinert, Multivalued Fields
World Scientific, Singapore 2008

Kannattaako siis pitäytyä biologian ja erityisesti elämänsynnyn ja evoluution olemusta selittävänsä luulevaan teoriaan, joka jättää tämän näkymättömän maailmanosan ja sieltä kumpuavien kaikkea hallitsevien älyllisenkaltaisten lakien olemassaolon mahdollisuuden huomiotta? Ennen kaikkea, kannattaako sitoutua modernin synteesin kannattajaksi, niin paljon korjattavaa sen dogmaattisissa uskomuksissa jo tiedetään olevan.

Loppuhuomautuksena voidaan todeta, että Maailmankiteen ja defektien sen koosteosina analyysi edistyy, kuten tämäkin viite täynnä erittäin vaikeaa matematiikkaa osoittaa:

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/384/384.pdf

Uncertainty Relation on World Crystal and Applications to Micro Black Holes
Petr Jizba,1, 2,  Hagen Kleinert,1, † and Fabio Scardigli3, 4, ‡

The geometry of Einstein and Einstein-Cartan spaces
can be considered as being a manifestation of the defect
structure of a world crystal whose lattice spacing ilon is
of the order of the Planck length ℓp [1–3]. Curvature is
due to rotational defects, torsion to translational defects.

The purpose of this note is to study the generalied uncertainty
principle (GUP) associated with the quantum
field theory on the world crystal and to derive physical
consequences from it.

Jumalan antama tehtävä oli "lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne". Tämä tehtävä lähenee loppuaan. Kehitysoppi on sopiva uskomus nykyihmiselle, joka tarvitsee älylliseltä tuntuvan selityksen.

Sieltä se tuli.

Voi helvetti näitä kuolaa valuvia, täydellisen aivottomia jumalahulluja!

Tän palstan piti olla tiede.fi keskustelut?

Miksi sanot ensin ihan oikein ettei nykytiedon valossa evoluutiolla ole mitään päämäärää, mutta sitten harhaudut laskemaan todennäköisyyksiä prosesseille joissa on maali? WTF, man?

Oletko koskaan tutustunut geneettisiin algoritmeihin?


Kuitenkin kristityt tiedemiehet tekevät tiedettä samalla metodologisella naturalismilla kuin naturalisti. Jännä juttu.


Kerro edes yksi esimerkki siitä miten älykkäällä suunnittelulla saadaan uutta tieteellistä tietoa jostain biologiassa.