KESKUSTELU

Villen ajatusta sanotaan muistaakseni Lamarkismiksi, missä evoluution syy ja seuraussuhteet ovat lipsahtaneet päinvastaisiksi. Lamarkismia kannatettiin muinoin jonkinverran, mutta erheeksi on todettu se. Helposti saattaa joskus ilmiöiden syyt ja seuraukset sekoittua toisiinsa ja erehdyttää ihmistä.

"Niin. Eikä se säteily muutenkaan ole sen luonnottomampaa, vaikka vapautuukin ihmisen toiminnan seurauksena."

Puuvilla on luonnonkuitu, polyamidi (nylon) on tekokuitu.

Enpä mie nyt tejän väitheitä ihan tarkoin tiijjä.
Mutta mitä mie olen lukenu nuista asijoista, niin son yks asija joka
on ottanu silmhän.
Elikkä elukat ja elijöt jokka on asuinympäristhönsä soppeutunhet, net
rievatut lakkaavat kehittymästä. Nyt niinku Hait, ja Krokotiilit, onhan niitä muitaki , seki se varsieväkala.
Ne on ku kotona omassa ympäristössänsä , mutta evoluutio on ne tavalhans hyljänny. Paskat nole viimeaikoina kehittynhet mihinkhän.
Vishin jo miljoonia vuosija olhet samanlaisija.
Mutta ne jokka ei ole soppeutunhet ,net tuntuvat muuttuvan mutta tietenki
hithasti. Niinku ihminenki . Jos verrathan ihmisen "tunnettua" kehitystä
vaikkapa juuri krokotiilhin , son ku Räikkönen karahuttas Formulalla etanan ohi. Niin mitä tet oletta tästä havainnosta mieltä ?
Tai voisko joku sanoa , miksi jokku muovot jähmettyvät paikalhen, toisten kehittyessä, joskus jopa käsittämättömällä vauhilla ?

Syy on yksinkertainen. Olosuhteet ovat olleet samat ja jokin laji on menestynyt niissä hyvin. Jotkin lajin yksilöt ovat saaneet mutaatioiden ja rekombinaatioiden kautta poikkeavaa perimää, mutta nämä yksilöt eivät ole menestyneet yhtä hyvin, vaan vallitseva muoto on ollut paras. Evoluutiota ei ole tapahtunut merkittävästi, koska sille ei ole tarvetta. Tietenkin hieman on tapahtunut, ehkäpä vastustuskyvyssä loisille jne.

TOiset lajit taaset ovat samaanaikaan ehkäpä levinnee uusille erilaisille alueille ja sopeutuminen ei ole ollut niin hyvä, joten muutoksia tapahtuu.

Itseäni ihmetyttää seuraava asia:

Miksi kaikki ns. välimuodot ovat hävinneet? Miksei matelijoista enää kehity nisäkkäitä jne.? Voisi olettaa, että jos elämä on siirtynyt mereltä maalle, pitäisi saman prosessin tavallaan olla käynnissä vieläkin. Eli lukematon määrä puolivalmiita otuksia. Nykyään on kuitenkin melko selvät luokat elikoissa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Niin onkin, katsopa vaikka liejuryömijöitä. Matelijoista ei kehity nisäkkäitä koska täsmälleen sama kehityskulku ei ikinä toistu luonnossa.



Miksikös niitä poikkeuksia sitten on, jos elikoissa on ollut alunperin selvät luokat? Ovatko elikot menneet sekoittumaan luokkarajojen yli Esim. vesinokkaeläin.

Tarkoitin nyt, että niitä poikkeuksia on mielestäni aivan liian vähän. No, asia on monimutkainen.

Jokainen välimuoto olisi oma selvä luokkansa. Tämä tulee hyvin esiin kun lukee miten kreationistit selittävät välimuotoja pois. Esim. Archeopteryx on lintu jolla on matelijamaisia ominaisuuksia, eikä siis mikään välimuoto.
Tiktaliik on vain kala jolla on nelijalkaisen ominaisuuksia.
Jne.
Jos jokin löytö olisi nappiin siinä 50/50 rajalla, niin se näyttäisi kuitenkin "valmiilta". Kaikki olemassaolevat lajit ovat aina valmiita.

Tarkoitin nyt sitä, että lajin muuttuminen toiseksi kait vaatii suunnattoman monta peräkkäistä muutosta, eli kalasta matelijaan välissä pitäisi olla suunnaton määrä "siltä väliltä" olevia eläimiä. Eihän ne nyt laakista muutu toiseksi. En halua, että minut leimataan kretsku-pelleksi tms., ja evoluutioteoria on ihan järkeenkäypä kyllä, mutta siinä on omia kummallisuuksia. Johtuu osittain taas kerran siitä, että emme tiedä tarpeeksi,vielä.

Vahvemmat lajit tai saman lajin vahvemmat yksilöt ovat syrjäyttäneet ne, jolloin alkuperäinen laji on joko kuollut sukupuuttoon tai kehittynyt joksikin toiseksi. Laji joka ei kykene kehittymään ja mukautumaan muutoksiin, on yleensä tuomittu sukupuuttoon.



Ennen kuin nisäkkäitä oli, lajit jotka kehittyivät nisäkkäiksi saivat etulyöntiaseman muihin lajeihin nähden. Nykyään nisäkkäitä kuitenkin on ollut olemassa jo pitkiä aikoja ja nämä nisäkkäät ovat kehittyneet valmiiksi jo pitkälle. Vaikka jokin matelija onnistuisikin kehittymään nisäkkääksi, se todennäköisesti kuolisi nopeasti. Samoinhan on käynyt monille pussieläimille Australiassa, kun kehittyneempiä nisäkkäitä on tuotu saarelle.



Muinoin kun maalla ei ollut elämää, se ensimmäinen laji joka siirtyi maalle, sai huiman etulyöntiaseman muihin lajeihin verrattuna. Sillä ei ollut käytännössä yhtään vihollisia, joten se pystyi kehittymään rauhassa, vaikka sen maallaselviytymistaidot olivatkin vähäisiä. Nykyään rannat ovat täynnä saalistajia, ja ilmastakin tulee hyökkäyksiä. Siirtyminen maalle on paljon vaikeampaa.

Samoin jos alkuperäiset muinoin maalle siirtyneet lajit olisivat jääneet sellaisiksi (ja osa varmaan jäikin), ne olisivat kuolleet sukupuuttoon kun osa maalle siirtyjistä alkoi kehittymään tehokkaammiksi saalistajiksi Taas, koska maa oli nyt täynnä ruokaa, ensimmäinen saalistaja oli ilman vihollisia ja ruokaa riitti yllinkyllin, joten taitojen ei tarvinnut olla kovin kummoiset. Sitten kun heikoimmat saaliit oli syöty, loput olivatkin hankamapia ja heikoimmat saalistajat kuolivat pois ja vahvimmat saaliit ja saalistajat jäivät henkiin ja jatkoivat kehitystä.

No tossa oli ihan järkeviä vastauksia. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kysyn/epäilen evoluutiosta jotain ettei haukuta hihhuliksi.

No siinä se yleisin väärin ymmärrys onkin. Darwinin esittämä 'surviving of the fittest' käännetään monesti väärin 'vahvimman selviytymiseksi', vaikka kyse on sopivimman selviämisestä ja adaptationismista.
Säteily nyt on mukavan mystinen tapa selittää asiaa.

Katsos kun muutokset eivät aina ole positiivisia. Jos yksikään mutaatio ei anna selvää etulyöntiasemaa vallitsevaan populaatioon nähden, ei suurtakaan kehitystä tapahdu. Joskus nyt vain sattuu osumaan kohdalleen niin hyvin, että paremmaksi on vaikea panna, kuten juuri haiden ja krokojen kohdalla.

Villelle vielä senverra asiaa, että joskus evoluutio saattaa mennä nopeammin ja joskus hitaammin. Joskus saattaa olla sellaiset olosuhteet, jotka pakottavat lajin pysymään melko samanlaisena ja olosuhteiden muuttuessa tämä evoluutiopaine muuttuu. Niinkuin edellä jo sanottiin, uuden lajin on vaikea asettua alueelle, missä on jo sinne sopeutunut laji asumassa. Monesti evoluutio etenee valtavaa vauhtia suuren onnettomuuden jälkeen, kun paljon lajeja on kuollut sukupuuttoon. Silloin uusilla lajeilla on mahdollisuus asettua vapautuneelle alueelle. Alue ei ole aina välttämättä fyysisesti eri paikka, vaan se voi olla myös jokin tietty ravinnonlähde. Ekologinen lokero on sen asian nimi, että mistä eliö saa ravintoa ja missä se lisääntyy. Esimerkiksi orava syö kuusikossa käpyjä ja lisääntyy siinä. Myös metso elää kuusikossa, mutta ei syö oravien ruokaa. Erit ekologiset lokerot ovat heillä. Jos lajin katoamisen myötä lokeroita vapautuu, voivat toiset lajit saada niitä käyttöönsä.