Kaksi miestä.
Yksi totuus.
Ikuinen taistelu.He ovat kamppailleet vuosien ajan.
Nyt, kohtalo tuo heidät jälleen yhteen.Pimeyden laskeutuessa maan päälle on urhea Luomisopin temppeliritari Timotheus J. Tarvonius aloittanut matkan kohti pimeyden sydäntä. Matkan päätepysäkkinä odottaa pelätty
Tie'de kulttilaisten tyrmä. Sitä ennen tiellä odottaa demoni
Sf'net. Tuo jättiläismäinen nahkariepuihin puettu kuolematon olento, jolla on tuhat päätä.
"Seis, matkaaja.
Sf'net tahtoo uhrauksen," olento kuolaa.
Tarvonius katsoo olentoa"Sekö on nimesi?" Tarvonius kirjaa jotain kädessään olevaan pergamenttiin.
"Älä loukkaa vahvempiasi!"
Sf'net nostaa kouransa ja survaisee maata järistyttävällä voimalla tien halki. Lohkareet sinkoilevat ympäriinsä.
Isku ei osu TJT:hen, vaan puhkoo ilmaa.
Tarvonius antaa vienon hymyn nousta kasvoilleen. "Myöhäistä, kirottu olento. Tiedän nimesi ja se on Tappotiedostossani."
Sf'net karjuu epätoivoisena. Tuhat uutta iskua luo hirmumyrskyn, mutta yksikään ei edes kolhaise temppeliritarin panssareita.
"Olet minulle kuin ilmaa," Tarvonius toteaa ja jatkaa matkaa kohti tyrmää.
Taivas synkkenee. Tähdet katoavat. Rinteellä lepää lohkareista koottu portti. Sen läpi kulkevat vain uskossaan vahvimmat. Tai uskonsa täysin hylänneet.
TJT:n askeleet kaikuvat kolkoilla käytävillä. Hän pysähtyy kuuntelemaan. Hiljaisuuden rikkoo yhä koveneva rapina. Rapina ja raapina. Pimeydestä ilmestyy liikkuvia varjoja. Ne materialisoituvat. Loppumaton virta fossiilihirmuliskoja ryömii kohti uusinta uhria. Viime kerrasta on niin kovin pitkä aika. Ne ovat nälkäisiä.
Temppeliritarin ilme ei värähdä. Hän nostaa kilven hieman ylemmäs.
"Tuhosin teidät viimeksi. Niin käy jälleen."
Äänetön rukous pääsee TJT:n huulilta. Fossiilihirviöt ovat jo kosketusetäisyydellä, kun katosta kajahtaa ukkosta. Kosteus nousee ja ilma muuttuu harmaaksi. Luista koostuvat olennot havahtuvat. Jotain suurta on tulossa. Temppeliritarin takaa kumpuaa vesimassa. Se murskaa pilarit, pulverisoi luut. Fossiilit pyyhkäistään takaisin pimeyteen. Pyhä vesi ei kastele polvistunutta temppeliritaria.
Hän nousee ja jatkaa matkaa, yhä syvemmällä jumalattomien kulttilaisten rakentamaan labyrinttiin. Mustien seinien takaa kuuluu ulvontaa, kun kieroutuneet olennot varoittavat lähestyvästä vaarasta.
Tarvonius pysähtyy jälleen. Avara kammio kaareutuu hänen ylle. Katossa on kuvioita. Ne eivät sovi Jumalanpalvojien silmille. Tarvonius rypistää kulmiaan. Tällainen epäjumalien ylistys tullaan hävittämään historiasta, hän vannoo.
Suoraan edessä, seinään kaiverrettuna, Yliherra
Rikhart Darkinsin kasvot hohtavat mieltäsekoittavalla rytmillä, uhkuen epätoivoa uskovaisten sydämiin. Alla kiemurtelee uskonmurtaja, pyhien keksien häpäisijä sekä ateististen laumojen komentaja
PeeZeeMyerssssh, jonka käsistä kasvavat lonkerot kietoutuvat viattomien lasten sydämiin. Heidän ympärillä on vielä kamalampi koristemaalaus, joka kiertää koko kammion läpi. Pelkkä ajatus tuosta maalauksesta on saanut papit itkemään. Hartaat miehet ja naiset näkevät siitä painajaisia.
Lohikäärmedemoni
Evolusius theoreticus häpäisee luomakuntaa, muuttuen mitä erikoisimmaksi muodoiksi. Sarvet, kourat, nokat, siivet ja kynnet, loppumattomat tappamisen muodot. Kaikki mitä luonnosta voi löytyä on yhdistetty olentoon, joka ei sikissyt Jumalasta. Siinä on hänen kohteensa. Tuon lohikäärmeen teurastus tuo vapauden takaisin maailmaan. Lapset eivät enää altistuisi lohikäärmeen tuottamalla tuskalle.
Tarvonius heilauttaa miekkansa -
Metalliputkeksi ristityn ja siunatun perintökalun - valmiiksi olkapäälle. Hän astii, että pahuus on lähellä.
Jälleen pelkurimainen vastuja lähettää kätyreitä. Kivilattian rakosista purskahtaa outoa limaa. Se yhdistyy Tarvoniuksen edessä. Se muovautuu. Siitä leviää kaksoiskierteitä, jotka luovat oman seittinsä saarretun sankarin ympärille.
"Ansa," ritari suorittaa ripeän iskun.
Metalliputki leikkaa ujeltaen, mutta siimat katkeavat vain yhdistyäkseen useammasta kohtaa. Verkko kiristyy armottomasti.
Tarvonius ymmärtää, ettei tilanteesta pääse karkuun voimalla. Hän asettaa kätensä ristiin ja lausuu jälleen rukouksen. Kammio täyttyy kultaisesta valosta, mutta kovin heikosti. Näin synkkään paikkaan pääsee vain vahvin taika. Silloinkin sammuneeksi hiileksi hiipuen.
Se riittää.
Limaiset siimat vapiset, kuin epäröiden. Ne eivät enää kiristy. Yksi kierre avautuu. Toinen purkautuu. Pian verkko romahtaa oman mahdottoman painon alla. TJT suojautuu kilven alle. Katkera savu nousee ansan jäänteistä.
"Vaikuttavaa, temppeliritari. Tuollaista loitsua en ole ennen nähnyt," kuiskaava ääni sihisee heikossa tuulessa. "Kukaan ei ole aikaisemmin paennut DNA-verkostani ja kestänyt Retroviruksiani."
Tarvonius tunnistaa äänen. Hän on heti taisteluasennossa ja tarkkailee ympäristöä. Uskoa ei pilkattaisi. Ei enää.
"Verkkosi eivät kestä Rappeutumistaikuutta," Tarvonius karjaisee uhmaten kaikkea mitä kammio edustaa.
"Tällä kertaa. Verkko kuitenkin kehittyy," kuiva kuiskaus jatkaa piruillen. "Olen odottanut sinua niin monta vuotta."
Tarvonius on saanut tarpeekseen, "Näyttäydy pelkuri!"
Kammion seinällä lepäävä varjo värisee. Se ei ollutkaan varjo. Siellä vastuja katseli alusta lähtien. Savusta astuu esiin kaapuun kietoutunut mies. Jos häntä voi mieheksi kutsua.
"Tapaamme jälleen, Tarvonius." Advocatus Diaboli nyökkää melkein kunnioittavasti.
Temppeliritari kurtistaa silmäkulmiaan, "Viimeisen kerran."
Miekka on jälleen valmiina.
"Mahdollisesti. Jos haluat päästä
Evolusius theoreticuksen luo, joudut ensin kukistamaan minut," tumma hahmo virnistää.
To be continued (maybe)
2
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
