KESKUSTELU

Muistuttaako ihminen anatomisesti enemmän kasvissyöjää kuin sekaravinnon syöjää?

Joogan käsikirjassa väitetään ihmisen suoliston muistuttavan lähinnä kasvissyöjän suolistoa.
Omien havaintojeni perusteella taas ihmisen hampaat muistuttavat lähinnä kasvissyöjän hampaita. Sekä sekaravintoa että lihaa syövillä nisäkkäillä näyttäisi olevan pitkät terävät kulmahampaat (vampyyrin hampaat).

Eli onko ihminen pystynyt syömään lainkaan lihaa ennen kuin oppi sitä kypsentämään? Vai onko siitä jo niin kauan aikaa että ihmisen anatomia on sen jälkeen muuttunut sopimattomaksi raa'an lihan syöntiin? Ainakin omien kokemusteni perusteella raa'an sisäfileen syönti on käytännössä mahdotonta.

Suolistomme taitaa olla aika huono sulattamaan kasvimateriaa. Meillä on vain yksi maha, eikä meidän suolistommekaan ole erityisen kattava verrattuna kasvinsyöjänisäkkäisiin. Kaiken lisäksi umpisuolemme on surkastunut, elin joka kasvinsyöjänisäkkäillä toimii tietääkseni nimenomaan selluloosan pilkkojana.



Kulmahampaista on huono päätellä mitään eläimen ruokavaliosta koska: A) Niillä on varsin vähäinen rooli ruuan pilkkomisessa B) Kulmahampaiden kokoon vaikuttavat muut tekijät (niillä uhkaillaan, suojellaan haaremia etc.)

Poskihampaista ruokailutottumusten päättely on sensijaan huomattavasti helpompaa. Poskihampaamme ovat pienet ja matalat, eivätkä niiden nystyrätkään ole pieniä kumpuja kummoisempia. Ne eivät muistuta petonisäkkäiden veitsimäisiä raateluhampaita eikä myöskään kasvinsyöjien jauhinkiviä. Poskihampaamme muistuttavat kaikkiruokaisten nisäkkäiden, kuten karhujen, pesukarhujen ja sikojen hampaita. Olemme kaikkiruokaisia aivan kuten lähin sukulaisemmekin.

Lisää tietoa nisäkkäiden hampaista:
http://animaldiversity.ummz.umich.edu/s ... rsity.html



Kyllä lihan pilkkomisen luulisi onnistuvan meidän talttamaisilla etuhampailla. En ole kyllä itse kokeillut. Toisaalta olihan meidän esi-isillämme kivityökaluja ja selkeät todisteet siitä että niitä on käytetty saaliseläinten paloittelemiseen.

Mukavaa tietoa. Yleisesti ja erikseen luulevat kulmahampaita raateluhampaiksi.

Kysy muilta kuin Dinomaniacin tutuilta koiran raateluhampaista. Mitähän vastaavat.

Milllä lailla mahdotonta - vaikea pilkottava vai pahanmakuinen nieltävä?

Kun ihmistä katsoo, niin eihän meillä ole oikeastaan mitään petoeläinten varusteita. Kulmahampaatkin ovat niin takana, ettei niillä kyllä juuri mitään ylety suoraan puremaan, vaan ne vaikuttavat olevan pikemminkin suupalan kiinnipitämistä varten. Luonto ei suunnitellut ihmistä raatelemaan eläimiä kuoliaaksi, mutta voisin kuvitella esi-isiemme harjoittaneen haaskansyöntiä tarpeen/tilaisuuden tullen. Hieman pilaantunut liha varmaankin menee palasiksi helpommin tylsemmilläkin hampailla, kun sitä aikansa retuuttaa. Kyky käyttää työkaluja metsästykseen, tuoreen lihan hankkimiseen ja ruuan pilkkomiseen mukavankokoisiksi suupaloiksi syntyikin sitten sattumalta.

Kaikesta päätellen ihmisen on kuitenkin selvästi tarkoitus pystyä syömään lihaa - eihän se kasvissyöjän suolistolla onnistuisi. Ei lammas tai lehmä pysty edes halutessaan syömään lihaa.

Lihan pilkkominen tuntuu onnistuvan myös simpansseilta vallan mainiosti, ja niiden hampaisto on tosiaan melko ihmismäinen. Simpanssithan metsästävät rutiininomaisesti pienempiä apinoita ja joskus isompaakin riistaa, kuten antilooppien poikasia.


Pystyy.

Tässä esimerkiksi kuva- ja videomateriaalia lintuja syövistä lehmistä ja peuroista ja kuollutta jänistä pureskelevasta peurasta:
http://scienceblogs.com/tetrapodzoology ... d_deer.php

Lihan syönti tilaisuuden tullen on "kasvissyöjinä" pidettyjen eläinten keskuudessa yleistä. Liha on tietenkin olennaisesti helpompaa tavaraa sulattaa: leijona ei pysty syömään ruohoa, koska sillä ei ole kasvisten sulattamiseen vaadittua suoliston rakennetta ja mikrobeja, mutta seepra pystyy kyllä rouskuttamaan kuollutta leijonaa ilman suurempia vaikeuksia. Maakilpikonnatkin vaikuttavat rauhallisen vegaanin perikuvalta, mutta haukkaavat epäröimättä tilaisuuden tullen kastematoja, etanoita tai isompien eläinten raatoja.

Ja samoin toisaalta toisin päin: petoeläiminä pidettyjen eläinten keskuudessa helposti sulavan kasvimateriaalin syöminen on yleistä. Esimerkiksi alligaattorit ja kaimaanit syövät mielellään hedelmiä.

Tarinan opetus? Puhtaat lihansyöjät ja puhtaat kasvissyöjät ovat luonnossa harvassa.

Näin juuri. Liiallinen erikoistuminen on aina riski lajin selviytymisen kannalta.

Makuasioissa ei myöskään kannata kiistellä: jotkut karhut Suomessa ovat melkein täysin kasvissyöjiä kun taas toiset kovasti lihan perään.

http://siskotkokkaa.blogspot.com/2008/12/tartar-pihvi-perinteisesti-ja.html

Ja on muuten hyvää. Sen sijaan monet rehut, idut sun muut kaninruoat ovat ainakin omalle elimistölleni mahdottomia sulatettavia.

Ja jooga on muuten hanurista.

Jooga on ihanaa, mutta eläinperäistä ravintoa on paaaaljon muutakin kuin lihasliha. Esim. kotilot näyttävät olleen merkittävässä roolissa vanhimmilla asuinsijoilla. Samoin erilaiset toukat ja hyönteiset. Isommista eläimistä sisäelimet ja veri ovat hyvinkin helppoja. Samoin pienet kalat kun niitä opittiin.

Minä syön aina pihvini raakana. Tarkoittaa siis sitä, että liha on todellakin ulommaista <1mm lukuunottamatta aivan raaka ja verinen.

ei tuollainen pihvi ole raaka. ainoastaan osittain raaka.

Raaka liha on ihan normaali ruoka ihmiselle. Siten lihan ravinteetkin säilyvät paremmin. Googlettamalla esim. "raw meat diet" löytää paljon tietoa.

Hampaiden adaptaatioista kiistelemiseen ainakin löytyy helppo vasta-argumentti:




Cordainin jossain paperissa todettiin, että kaloja alettiin syödä hyvin myöhään, eli kotilot & hyönteiset & pikkuelukat lienevät olleet tärkeämpiä cortexin ruokkijoita.

Googlaa: Expensive Tissue Hypothesis. Ihmisen keskivartalo on hoikempi kuin simpansseilla, eli suoliston vaatima energiantarve on siirtynyt massiivisiin aivoihimme.


Ohko 97% versoja ja ituja syövällä gorillalla pienemmät kulmahampaat kuin ihmisellä?



Kysytäänkö vielä Shere Kahnilta kannanotto?

Gorilla ei ole puhdas kasvissyöjä, enkä väittänyt ettei millään kasvissyöjällä olisi pitkiä kulmahampaita, vaan että kaikilla lihaa syövillä on.

Tuota nyt ihan ei voi allekirjoittaa. Silmät lähellä toisiaan samalla puolella päätä on hyvin tyypillinen saalistajan piirre. Samoin haju ja kuulo toimivat stereona tarkkaan lähialueen havannointiin, vaikkakin molemmat kovin surkastuneita nykyihmsellä. Pihtiote, työkalut ja pystykävely, sosiaalisuus jne. kaikkia näitä on menestyksellisesti käytetty eläinperäisen ravinnon hankintaan.

Ilman modernia tekniikkaakin ihminen on kuitenkin yksi lajikirjon tehokkaimmista saalistajista, joten lainattu teksti kuulostaa vähintäänkin oudolta olettamalta.