KESKUSTELU

..sanoi tieteen etusivu.
Paskaa, sanon minä. Lapsikin tietää, ainakin jos hän on opiskellut korkeakoulussa rakenteiden mekaniikkaa, että pystyasento on täysin vastakkainen kuormitustapa puussa roikkumiseen verrattuna ja nelijalkaisen maaeläimenkin nostaminen kaksijalkaiseksi on yhtä järkevää kuin riippusillan kääntäminen pystyyn.
Jos kerran kaksijalkaisuus on niin h:tin nopea, energeettisesti edullinen ja käytännöllinen kulkutapa, miksei mikään muu elukka ole päätynyt samaan?

No linnut ovat ainakin kaksijalkaisia, tarkoittanet pystyasentoa?

Mistähän se varsinainen dokkari perusteluineen löytyy? Uutisen yhteydessä olleen linkin takaa en ainakaan löytänyt mitään.

Sekä nelijalkaisuudesta että puussa liikkumisesta kaksijalkaisuuteen siirtyminen on tosiaan ihmisen tapauksessa lähinnä älytöntä. Niin ihmisen kehityksessä kuitenkin on käynyt, syystä tai toisesta. Syyksi voidaan arvuutella heinikon yli katselua, vedessä kahlaamista, lämpökuormituksen pienenemistä, seksuaalivalintaa tai mitä milloinkin. Myös käsien jääminen vapaaksi voi olla ahkerasti työkaluja käyttävälle eläimelle suuri etu.
Ja ovathan dinosaurukset ja jopa osa krokotiileista aikanaan päätyneet samaan ratkaisuun, joskin ne tasapainottivat kaksijalkaisen kulkunsa hännällä.
Niilläkin varmasti oli käyttöä vapaiksi jääneille käsille:


Muistaakseni tuon uutisen perustelut liittyivät mm. ihmisen ranteen rakenteeseen, joka on erilainen eikä sovellu ainakaan samanlaiseen rystykävelyyn kuin simpanssien ja gorillojen kädet. Jos puista maaelämään laskeutuville ihmisille on ollut tarjolla simpanssimainen rystykävely ja pystyyn nouseminen, epäilenpä näistä vaihtoehdoista pystykävelyn olevan kuitenkin käytännöllisempi.
En osaa arvioida tuon uutisen paikkansapitävyyttä, mutta muistelisin kohtalaisen äskettäin nähneeni uutisen, jossa todettiin orankien liikkuvan toisinaan puissa kahdella jalalla varsin paljon ihmisen kävelyä muistuttavalla tavalla, joten liikkumatapojen erilaisuus voi olla pienempi kuin äkkiseltään luulisi.

Mei Long kirjoitti:
"Sekä nelijalkaisuudesta että puussa liikkumisesta kaksijalkaisuuteen siirtyminen on tosiaan ihmisen tapauksessa lähinnä älytöntä. Niin ihmisen kehityksessä kuitenkin on käynyt, syystä tai toisesta."

Syy lienee aivojen kehityksessä; jossakin kehityksen vaiheessa ihminen oivalsi, että yhteisöeläimenä se pystyy hyödyntämään olosuhteita maassa paljon paremmin kuin puussa; esi-isät tajusivat, että käsillä voi tehdä muutakin kuin roikkua oksassa.

Muistatko vielä tarkan päivämäärän, jolloin tämä tapahtui?

Tuo muutos pystyasentoon ei voi tapahtua niin, että yht'äkkiä huomataan, että alanpa kävellä. Pystyasento on nelijalkaiseen verrattuna keholle täysin erilainen kuormitustapa: pystyyn käännetty riippusilta on ehkä kuvaavin vertaus. Jos riippusilta sanoo, että haluampa torniksi, on pienoisia vaikeuksia tiedossa.

Jotta se muuttuisi kannattavaksi, pitäisi siihen olla täysin pakottava ja kymmeniä tuhansia vuosia jatkuva syy. Noista edellä luetelluista ainoastaan tulvan valtaamaan saarekkeeseen eristyksiin joutuminen / vedessä kahlaaminen kuulostaa sellaiselta syyltä, ettei vaihtoehtoja ole. Lisäksi vesi kannattelisi kehoa niin, että pystyasento on ylipäätään nelijalkaisella mahdollinen ilman, että paikat hajoavat kokonaan.

Eipä tuosta etusivun julkaisusta nyt kovin paljon päätelmiä voi vielä tehdä. Pitäisi luultavasti lukea koko kyseinen tutkimus jotta saisi käsityksen mistä on kyse.
lainaus kyseisestä artikkelista : "Tutkijat päättelivät tästä, että ihminen alkoi puusta laskeuduttuaan saman tien liikkua kahdella jalalla."
Mielestäni jo ilmauksen "saman tien" käyttö evoluutiosta puhuttaessa on aika epämääräinen. Ehkä muutos oli kuitenkin nopeampi kuin mitä aiemmin ajateltiin?

No tuo onkin uusi ajatus: että ihmisapinat olisivat oikein omatoimisesti päättäneet kehittyä ihmisiksi.
Ei mutta, tuskinpa. Metsistä savanneille siirtyminen ja kaksijalkaisuuteen siirtyminen tapahtuivat kauan ennen aivojen koon kasvua. Vielä Australopithecus-suvun lajeilla aivojen koko oli samaa luokkaa kuin simpansseilla, ja ne sentään olivat jo hyvinkin kahdella jalalla kävelyyn sopeutuneita. Aivojen nopea kasvu alkoi vasta Homo-suvun lajeista. Tietenkään aivojen koko ei ole suoraan yhtä kuin älykkyys, mutta se on likimain ainoa älykkyyttä kuvaava mitta, jonka fossiileista voi saada.


Vesiapinahypoteesi on kieltämättä varsin varteenotettava, vaikkei siitä suoria todisteita olekaan. Toisaalta myös metsien vetäytyminen savannien tieltä on voinut pakottaa puissa liikkuneet ihmisapinat maaelämään. Jos ne ovat aiemmin liikkuneet kahdella jalalla sen vähän, mitä ne ovat maalla liikkuneet, pystykävely on voinut kuitenkin olla helpompi kehittää kuin sujuva nelijalkainen kulku.


Totta - saman tien voi tarkoittaa mitä tahansa muutamasta sadasta vuodesta pariin miljoonaan vuoteen.

Ihminen tasapainottaa kulkunsa käsillä.

Eikö energian säästäminen saattaisi olla pakottava syy?

Koska kaksijalkaiset ovat nelijalkaisia hitaampia juoksijoita. Tarvitaan jokin etu, millä hitaus kompensoidaan.

Cosmic Fairy kirjoitti: "Mielestäni jo ilmauksen "saman tien" käyttö evoluutiosta puhuttaessa on aika epämääräinen."

Minä pidin itsestäänselvyytenä - kirjoittaessani avauskommenttini tuossa edellä - että evoluutiosta puhuttaessa ajan suhteellisuus ymmärretään ilman, että pitäisi alkaa rautalangasta asiaa vääntämään.

"Saman tien" tarkoittaa vuosissa laskien joka tapauksessa hyvin paljon vuosia. Yhtälailla, en minäkään tarkoittanut sitä, että ihminen "simsalabim" oivalsi: Alanpa tästä kävellä kahdella jalalla!
Evolutiivisessa mielessä ajanjakso esim. 5000 vuotta on vielä erittäin lyhyt. Pysyn siinä omassa näkökannassani, että aivot ovat tehneet ihmisestä luomakunnan kingin; samat aivot oivalsivat muinoin, että maalla kävellen yhteisön jäsenten kädet saavat paljon enemmän aikaan kuin puun oksissa riippumalla.

Mei Longille: Ei ihminen tietenkään itse omaa evoluutiotaan ole luonut, yhtä vähän kuin kirahvi olisi kasvattanut itselleen pitkää kaulaa yltääkseen syömään puun lehvästöjä sieltä, mihin muut eivät yletä.

Kyllähän kädetkin siinä auttavat. Tarkoitin lähinnä sitä, että dinosauruksilla ja kaksijalkaisilla krokotiileilla ruumis oli käytännössä vaakatasossa niin, että pitkä häntä tasapainotti eturuumista ja painopiste sijoittui suurin piirtein lantioon. Ihmisiltä häntä puuttuu, joten kulkeakseen kahdella jalalla edes jotensakin tasapainossa (ilman että painopiste on jalkojen etupuolella), ihmisten täytyi nostaa koko ruumis pystyyn.

Kenties nisäkkäiden ruumiissa on jokin rakenteellinen seikka, joka estää kahdelle jalalle siirtymisen dinosaurustyyliin tai tekee siitä kannattamatonta. Dinosauruksillahan kaksijalkaiset muodot tuntuivat olevan hyvin menestyneitä.


Mutta jos ihmiset kerran älykkäinä eläiminä päättivät, että maalla liikkuminen on fiksumpaa, ja kehitys kaksijalkaiseksi maaeläimeksi lähti siitä, silloinhan ihminen olisi itse luonut oman evoluutionsa?

Mei Long kirjoitti:
"Mutta jos ihmiset kerran älykkäinä eläiminä päättivät, että maalla liikkuminen on fiksumpaa, ja kehitys kaksijalkaiseksi maaeläimeksi lähti siitä, silloinhan ihminen olisi itse luonut oman evoluutionsa?"

Aikaisemmin Mei Long kirjoitti: "Ovathan dinosaurukset ja osa krokodiileista aikanaan päätyneet samaan ratkaisuun."

(Mitä itse tarkoitat noilla ristiriitaisuuksilla? Pitää olla tarkkana, mitä termejä käyttää näissä keskusteluissa. )

Kirahvi ei "päättänyt", että syödäänpä korkealta, vaan se alkoi syömään korkealta, koska se hoksasi että hyvinpä ylletään. Aivan samoin ihminen ei "päättänyt" alkaa kävellä kahdella jalalla, vaan ihminen siirtyi kahden jalan kävelyyn evolutiivisessa mielessä nopeasti - ehkä vain noin 10.000:ssä vuodessa (täysi arvaus) - koska kahdella jalalla kävelyllä oli havaintojen pohjalta monia etuisuuksia.