Rousseau kirjoitti:
Kun olisi tiedossa millainen aika tarvitaan ihmisen lajiutumiseen, silloin voitaisiin myös tutkia sitä onko erillisten ihmisjoukkojen välillä ollut sellaista kanssakäymistä jota historiatiede ei tunne tai hyväksy.
Itse vaihtoehtohistorian fanittajana olen sitä mieltä että yksi syy siihen että ihminen kuin ihminen pystyy risteytymään kenen tahansa toisen ihmisen kanssa koko pallolla johtuu nimenomaan siitä että näennäisesti erillisten ryhmien välillä on kokoajan ollut epätasaisen tasaisesti kanssakäymistä niin että yhteensopivuus ei ole koskaan päässyt katoamaan.
En tiedä historiatieteestä, mutta ainakin minun korvaani eri ihmisryhmien välinen kanssakäynti läpi historian on enemmänkin selvä asia kuin vaihtoehtohistoria. Totta kai jotkin asiat - vaikkapa valtameret välissä - ovat olennaisesti pienentäneet geenivirtaa, mutta lähes kaikki populaatiot ovat kuitenkin olleet joltakin reunaltaan yhteydessä toisiin populaatioihin, ja aivan varmasti ihmisiä on välillä muuttanut naapuriheimoja kauemmaskin.
On tosin myös niin, että ihmisen levittäytyminen on kertakaikkiaan tapahtunut liian äskettäin minkäänlaisen lisääntymisisolaation syntymiseksi. Koska erinäköisyys ei ihmisellä mitä ilmeisimminkään riitä risteytymättömyyteen, tarvittaisiin niin suuria geneettisiä eroja, että hedelmöitys ei onnistuisi, lapset olisivat elinkelvottomia tai steriilejä. Näin isojen erojen kertyminen viekin sitten paljon aikaa - pikemminkin miljoonia kuin kymmeniä tuhansia vuosia.
Lainaa:
Ja se juttu että tasmanialaiset eivät risteytyneet valkoihoisen kanssa on täyttä puppua, koska nimenomaan niin tekivät. Näin telkasta ohjelman jossa itseään tasmanialaisten jälkeläisinä pitäneet itseasiassa puoliveriset ihmiset turinoivat esi-isiensä luista tms.
Tasmanian alkuasukkaiden jäljelle jääneillä lapsilla on ollut melkoisia vaikeuksia saada itselleen oikeuksia, koska yleisesti tiedetty fakta on, että he kuolivat sukupuuttoon vuonna 1876, kun vanha nainen nimeltä Truganini kuoli. Kukaan ei siis aluksi suostunut uskomaan, että he ylipäätään ovat olemassa.
Käsittääkseni suurin osa nykyisistä tasmanian alkuasukkaista ovat niiden naisten jälkeläisiä, jotka jättivät uudisasukkaiden kansanmurhaa vastaan taistelun sikseen ja menivät valaanpyytäjien luo myymään itseään viinaa vastaan. David Quammen kertoo tapahtumista varsin yksityiskohtaisesti kirjassaan
Song of the Dodo.
Loistava kirja muuten. Harvoin saa saarimaantiedettä lukea tippa linssissä.
Lainaa:
Jonkinlaista juttua olen joskus ollut kuulevinani että Afrikassa olisi ollut joku heimo joka ei ollut samaa lajia Homo sapiens sapienseksen kanssa? En oikein usko.
Mitä tulee erilajisiin afrikkalaisiin, no, sieltä toinen ihmislaji löytyisi jos jostain. Afrikan vierekkäinkin asuvien heimojen väliset geneettiset erot voivat olla suurempia kuin kaukaisimpienkaan muun maailman asukkaiden. Mutta tuskinpa sieltäkään on mitään lajiksi luokiteltavaa etnistä ryhmää löydetty: olisihan siitä melkoinen haloo ja uutisointi noussut. Eikä
Homo-suvussa ainakaan virallisesti ole kuin yksi elossa oleva laji. Jos joku osaa antaa viitteen tai linkin tähän väittämään, olisi mukavaa tutustua siihen tarkemmin.