KESKUSTELU

Kysymykseni koskee siis ihmisen tunteita/tunteellisuutta. Tästä tuli erään perusateistin kanssa järnättyä. Tunteita ei kuulemma ole, koska niitä ei voi konkreettisesti esineellistää. Ovat henkimaailman asioita ja niitä ei vaan ole. Mielestäni aivan absurdi väitös. Tottakai tunteet ovat yksi ihmiskunnan ja ainakin osan elämistä perusominaisuuksia.

Mitähän vihan- ja rakkaudenolotilassani tunnen ellen tunteita? Empaattisuus ja tunteellisuus ovat muka evoluution erheitä, jotka tulevat karsiutumaan pois. Miksi evoluutio on luonut ja ominaisuus vieläpä säilynyt ihmisessä jos se kerran on heikkous? Fyysinen vahvuus muka voittaa aina ja heikot karsiutuvat pois. Ajattelevatko ateistit tosiaan näin, että kieltämällä selkeän faktatiedon eli empatian ja tunteellisuuden olemassaolon, saavat omalle kaiken todistettavissa olevalle enemmän pohjaa.? Ihminen ilman tunteita ei olisi edes ihminen.

Ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole. Ei siinä ole mitään kannanottoa tunteiden olemassaolosta.

Taisit luokitella keskustelukumppanisi kannanotot yhden ainoan ominaisuuden mukaan, ts. jos tämä perusateistisi ajaisi kerran humalassa, niin kysyisitkö, ajavatko ateistit tosiaan kerran humalassa?

Samaa uumoilin. Kohta on taas sielut ja pyhäthenget areenalla. Määrittelittekö "olemassaolon" tuon keskustelun aikana? Joskus on hyvä varmistaa, että puhutaan samasta asiasta.
Minulle tunteet ovat olemassa aivojen kemiallisena toimintana.