KESKUSTELU

Koirarotuja erotellaan toisistaan jo muutaman kymmenen sukupolven eriytymisillä. Hottentotit ja Bushmannit eli Kalaharin autiomaan !Kung San ovat kasvaneet kutakuinkin muusta ihmiskunnasta geneettisesti erillään n. 150,000 vuotta. 150,000 vuotta on n. 1/3 siitä ajasta, jossa nykyihmisen katsotaan lopullisesti eriytyneen ihmisapinoista ajattelevaksi ihmiseksi neokorteksin kasvaessa ja mm. peukalon kääntyessä kämmentä vasten, mikä mahdollisti työkalujen koordinoidun käytön.
Näillä ihmisillä on vielä puheessaan mukana äännähdyksiä ihmisten esikielestä, kielen abstraktion taso on hyvin vähäistä, käytännössä olematonta, aikamuotoja puuttuu, samoin sijamuotoja, värisanoja on kolme, lukusanoja on yksi, kaksi ja monta, ja g:tä mitanneista testeistä he ovat saaneet kaikista kansoista alhaisimpia tuloksia.

Nyt akateemisen oikeinajattelijan mukaan tämä 150,000 vuotta on vain sosiaalinen konstruktio, ja oikeasti !Kung San pärjäisi mm. tieteen huipulla siinä kuin ashkenazit, jos heidän sosiaalinen taustansa vain olisi erilainen.

Kiinnität huomiota koko ajan vain fenotyyppiin. Nykybiologiassa alalaji (rotu) määritellään genotyypin perusteella.

Fenotyyppi = Genotyyppi + ympäristö

Fenotyyppi antaa meille aika vahvoja viitteitä genotyypistä. Juuri se tosiasia, ettei fenotyyppi muutu mitenkään universaalisti ympäristön muuttuessa todistaa merkittävistä eroista genotyypissä. Tämä ei itseasiassa olisi maailman vaikein asia tutkia, jos oikeinajattelu ei sitä yrittäisi pakkopaitaansa sitoa.

!Kung Saneilla on erittäin kehittynyt tarinointi- ja kertomusperinne. He pitävät tarkkaa lukua sukulaisuus- ja yhteiskunnallisista suhteistaan. Mitä äännähdyksiin tulee, ei ole todistettavissa, että äänteet olisivat jotakin "esikieltä", koska esikielestä ei ole olemassa näytteitä. Lisäksi !Kung Sanien esi-isät ovat tehneet kehittyneitä kalliomaalauksia, jotka perustuvat tähtikuvioihin ja niiden perusteella luotuun mytologiaan.

Aikamuotoja on useissa kielissä juuri niin paljon kuin on katsottu tarvittavan. Pueblointiaaneilla ei ole aikamuotoja, mutta sen sijaan kaksi eri muotoa riippuen näkijäkulmasta; "juoksen" ja "nähdään juoksemassa". Antiikin kreikan kielessä oli yksikön ja monikon lisäksi "kaksikko", jota nykykielissä ei ole. On esitetty teoria (joka on pahaksi suomen kielelle), että arkaaisemmissa kielissä on mutkikkaampia rakenteita, jotka hioutuvat pois nykyaikaisemmista kielistä. Suomen kielessä toisaalta ei ole maskuliinista ja feminiinistä muotoa (saksan kielessä on niitä kolme), mikä tekee kääntäjille elämän pikkuisen hankalaksi.

Mitä värisanoihin tulee, kreikan kielessä ei ollut punaista ja sinistä määrittäviä sanoja, vaan sanat, jotka tarkoittivat tummaa ja vaaleaa (siitä tunnettu "viinintumma meri"). Useissa muissakin kielissä värien nimitykset vaihtelevat melkoisesti - monet kielet eivät erottele sinistä ja vihreää, ja suomen kieleen on jouduttu lainaamaan esimerkiksi sanat pink ja beige.

Fenotyypin perusteella ei voida päätellä kuinka suuri geneettinen eroavaisuus on. Ihmisen tapauksessa, ero on niin pieni ettei alalajeja ole.

Saman lajin sisällä voi olla todella erinnäköisiä populaatioita mutta jotka eivät ole erillistä rotua. Toisaalta taas hyvin samalta näyttävät eläimet voivat olla täysin eri lajia.

Miten niin fenotyyppi ei muutu ympäristön perusteella? Maantieteelliset kliinit kylläkin eroavat hyvinkin silminnähtävästi eri ilmansuuntiin levittäytyvillä alueilla.

Eroavuuden merkityksessä ei merkitse eroavuuden "pienuus" geneettisessä variaatiossa prosentuaalisesti mitattuna, vaan juuri nimenomaan konkreettiset mitattavat ja havainnoitavat erot. Nämä eivät ole pieniä eroja. Geneettisten klustereiden välillä ihmisten keskipituuskin saattaa vaihdella yli puoli metriä, synnynnäinen älyllinen potentiaali vaihdella yli kolmen keskihajonnan verran, samoin synnynnäiset erot temperamentissa olla hyvin merkittäviä, kasvonpiirteissä, luustossa, lihaksistossa. !Kung Saneilla esiintyvää steatopygiaa esimerkiksi tavataan vain hyvin harvoista geneettisistä klustereista. Seuraavassa kuvassa olevalla naisella ei ole mitään kehollisen kehityksen vammaa, vaan nämä ns. rasvapakarat ovat Saneilla yleisiä.

Tuo on vanhanaikaista biologiaa ja tuo mukanaan useita ongelmia joka tekee siitä mielivaltaisen, suorastaan näennäistieteen.

Nykyajan biologiassa rodut määritellään genotyyppien perusteella eikä mitenkään huomiota kiinnitetä fenotyyppiin koska se ei kerro mitään.

Pitääkö minun nyt siis ruveta epäilemään vilunkipeliä, kun synnynnäiset erot lasteni temperamenteissa ovat aika suuria? Geneettisesti luulisi kuitenkin heidän olevan samoista vanhemmista syntyneinä vähintäänkin samaa rotua.

Genotyypillä on erottamaton suhde fenotyyppiin (itsestäänselvyys). Eivät esimerkiksi Kongon pygmit kasvaisi New Yorkissa hyvin ruokittuina fenotyypiltään juuri sen pidemmiksi, johtuen heidän genotyypistään. Kuten eivät pärjää monet vahvasti afrikkalaistaustaiset geneettiset klusterit opinnoissa ja mm. tieteen alalla, koska heiltä keskimäärin puuttuu välttämättömiä perintötekijöitä, vaikka ympäristö olisi heitä suosiva, kuten Yhdysvaltojen mustien ylemmässä keskiluokassa, josta seuraavat sukupolvet hienoissa yksityiskouluissakin, joissa fenotyypille pitäisi olla erinomainen kasvualusta, tippuvat fenotyyppien älylliseen keskikastiin tai sen alle.

Afroamerikkalaisen yksilön genotyypin ei-mustien esi-isien (lähinnä valkoisten) osuus on hyvin vahva tilastollinen korreloija ko. yksilön fenotyypin älylliselle suoriutumiselle. Älyllisesti kunnostautuneet "mustat" ovatkin olleet lähes poikkeuksetta sekarotuisia. Vaikka Afrikassa on ollut laaja geneettisten klusterien variaatio, niin voi perustellusti olettaa, että esimerkiksi tieteessä edellytettyyn älylliseen suoriutumiseen tarvittavia geenejä on poikki tämän variaation puuttunut. Niitä on hiljaksiin ruvennut geenipooliin sekoittumaan kosketuksesta ja risteytymisestä muiden rotujen kanssa.

Maailma on mitä se on, ei sitä omat toiveet miksikään muuta.

No, jos samaan pygmiperheeseen syntyy poikalapsi, joka kasvaa 115 senttiseksi, ja toinen poikalapsi, joka kasvaa 160 senttiseksi, niin pointtisi on?

Olennot voivat jakaa hyvin samankaltaisen fenotyypin vaikka genotyyppi olisi perustavanlaatuisesti erilainen.

Pointtini on, että temperamenttieroja jostain syystä ilmenee myös perheen sisällä. Mistä tunnistaa sellaisen temperamenttieron, joka johtuu vain yksilöllisistä eroista sellaisesta temperamenttierosta, joka johtuu nimenomaan rodullisista ominaisuuksista? Ovatko suomalaiset samankaltaisia temperamenteiltaan? Olemme kai kuitenkin samaa rotua? Minä näen aika suurta hajontaa ja toisaalta voin tunnistaa samankaltaisuutta temperamentissa esim. jonkun kiinalaisadoptoidun lapsen ja suomalaislapsen välillä.
Miksi? Ovatko oikein tummaihoiset intialaiset ja mustat afrikkalaiset samaa rotua, jos heidän ihonsa on yhtä tumma?

Voisiko kenties kaksoset olla ihmisen evoluutiossa seuraavat?

http://www.tiede.fi/uutiset/4009/kaksos ... ta_hahmott

Suomalaiset ovat enimmäkseen itäbalttilaisia, mutta etenkin länsi- ja etelärannikolla on myös jonkin verran arjalaisia. (Eikö vuosi sitten julkaistu tutkimus, jonka mukaan kainuulainen ja varsinaissuomalainen eroavat geneettisesti enemmän kuin saksalainen ja britti.) Saksassa ja Englannissa vallitsevana on arjalainen rotu.

Toki luonteissa on yksilöllistä vaihtelua, mutta moni on varmasti huomannut, että esim. espanjalaiset (välimeren rotu) ovat keskimäärin temperamentiltaan erilaisia kuin suomalaiset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rauhallisin espanjalainen olisi vilkkaampi kuin eläväisin suomalainen.



Tähän voisin sanoa, että ovatko jääkarhu ja naali samaa rotua, jos heidän turkkinsa on yhtä vaalea ?

Ei ole rotuja, on vain kliinejä.