KESKUSTELU

Harvoin oikeata rakkautta voi rahalla ostaa.

Rahalla ostettu rakkaus tarkoitta yleensä seksin ostamista,joka taitaa Suomessa olla rikos,mutta myyminen ei.

Muualla Euroopassa esim;Saksa,Hollanti,Belgia,ym...ovat laillistaneet seksin oston,joka antaa viranomaisille paremman mahdollisuuden valvoa prostituoitujen terveyttä,kerätä veroja heiltä,myöntää lupia rajatun määrän,että laiton business ei pääse alalle.

Näissä maissa myös esim;vammaisilla tai yleensä ihmisillä jotka eivät voisi muuten harrastaa seksiä on mahdollisuus tehdä se laillisesti tai jopa yhteiskunnan kustantamana.

Myös meidän lainsäädäntömme olisi aika päivittää liberaalimpaan suuntaan ja näin ollen myös saada siitä verot valtiolle ja itä-rikolliset pois markkinoilta.

Ehkä Suomalais miesten Viron ja Thaimaan matkat vähenisivät myös huomattavasti.

Kuka nyt mitäkin informaatiolla tai tiedolla käsittää. Mikä kenellekin on tärkeätä ja mikä ei. Se mikä toiselle on informaatiota on toiselle täysin yhdentekevää.



Vaikkapa tietoa siitä mistä noita edellämainittuja saa. Esimerkiksi "halvalla", jos budjetointiin liittyvät asiat on tärkeitä kriteerejä informaatiotulvan suodatuksessa, tai "keskeytyksettä", jos rahalla ei ole niin väliä



Mutta tiedätkö sinä mikä tieto on tärkeätä muille kuin itsellesi? Tai mitä valtaa sillä saa? Kuka sen vallan tarjoilee, tuleeko vapaaehtoisesti vai vastentahtoisesti ja mihin sitä valtaa voi järkevästi käyttää? Mitä vallan antaja saa sitä vastaan? Valtaan liittyy aina auktoriteetti, mistä se tulee? Ja kuinka se pysyy, miten valta säilyy, jos tietoa on kuitenkin tarkoitus jakaa?

Jos valta on se pääsyy tiedonhankintaab, niin siinä tallaa äkkiä niin monelle varpaalle, että se valta loppuu hyvin nopeasti.



Ja aikaväli tästä päivästä tähän mullistukseen on? Uskallatko edes arvata?



Kaikkea ei saa rahalla. Koska näin on, joku kolmas osapuoli voi tarjota sitä paljosta rahasta, vaikka ei ihan olisikaan oikeuksia kyseiseen tietoon. Kun myy, pitää ottaa rassua suhteessa riskiin, näinhän se menee..

Btw. seksi ei ole rakkautta.

Informaation olemassaolo ei riipu mielipiteistä ja subjektiivisista tärkeysarvotuksista.

Pöydälleni hujan hajan kasautuva kirjoihin, vihkoihin ja muihin painotuotteisiin taltioitu informaatio on ja pysyy, vaikka emäntä sitä pitääkin arvottomana ja yhdentekevänä ja lähinnä esteettisenä katastrofina.

Hyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat enemmän pohtimista kuin nyt tähän aikaan jaksan. Totean nyt alkupaloiksi kutienkin, että tiedon suhteen auktoriteetti on sen tuottaja, mutta myös hallintaoikeuden siihen muuten saanut. Osuuskuntamallit ja julkiset lisenssit, GPL-tyyliset oikeudet jne. eivät ole minkään yhden tahon armosta suomia, vaan perustuvat yhteiseen ja yhteisöön. Ja sellaisina vahvoista vahvimpia. Vallan voi omalla päätöksellä ottaa omaan, yhteiseen käyttöönsä myös ihmiskunta tai sen osat yhdessä. Sitähän kaikki valta demokratioissa muutenkin on, joskin yleensä käytännön ja perinteen takia jonkinlaisiin asiainhoitajiin henkilöityneinä ja vähemmin läpinäkyvissä muodoissa, mikä on mahdollistanut vallan keskittymistä yksilöille, jopa väärinkäyttöä. Se ei kuitnekaan tarkoita että nämä epäkohdat olisivat edes mahdollisia, saati sitten vääjäämättömiä informaatioyhteiskunnan ja tiedon kontrollin suhteen. Toisaalta fyysisten osien suhteen valta toki säilyy yhä laitteiden haltijoilla perinteiseen tapaan. Konettasi ei käytä kukaan jonka et halua niin tekevän.

Se, mikä kenellekin on tärkeää, lähtee toki jokaisesta itsestään. Ja siten tiedon arvo lähtee sen tarvitsijoiden kysynnästä. Markkinapohjalta siis, kuten muidenkin hyödykkeiden suhteen. Mikä tahansa informaatio ei tietenkään ole automaattisesti kuinka tahansa arvokasta. Niin ei kai kukaan ole väittänytkään. Informaatiotulvasta suuri osa on kertakäyttöistä tai hyödytöntä selkeälle valtaosalle ihmisistä. Mutta aina sinne sopii myös arvokastakin. Ja eräs arvo voi olla sekin, että saa hyödyttömän tulvasta huolimatta sen mikä on arvokasta. Siis hakua, suodatusta, louhintaa, hallintaa. Kaikki vielä alkutekijöissään olevaa ja ihan oikeassa rahassakin mitatuna suunnattoman arvokasta jahka joskus toteutuu. Avoimen ja hajautetun tekniikan ja informaatioliiketoiminnan mallien ja visioiden mukaan tästä lohkeaa kyllä siivunsa jokaiselle.

Sellaisten arvaileminen lienee hyödytöntä. Ihmisillä on tapana yliarvioida lähitulevaisuus, mutta aliarvioida rankasti pidempien ajanjaksojen kehitys. Syynä on lähinnä se, että edes visionäärit eivät oikeasti kykene kuvittelemaankaan mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan. Kehityksen kehittyessä eksponentiaalisesti arvailu muuttuu yhä enemmän nopanheitoksi.

Ei silti, visioida voidana yhä laatia ja myö sperustella. Nähdäkseni teknologisesti valveutuneen informaatioyhteiskunnan kehittyminen jollakin aikavälillä on jo vääjäämätön selviö, joskin Carterin ylläoleviin suhtautuisin vähän varauskella. Kehitys tuskin tapahtuu niin jouhevasti ja suoraviivaisesti, muutoksille kun yleensä löytyy suurusluokkaansa ja radikaaliuttaan vastaavat vastustajansa. Ja nyt puhutaan ISOISTA muutoksista. Voi olla että täytyy käydä aallonpohja jos toinenkin, mutta sitä on mahdoton ennustaa enää millään tarkkuudella...

Mielestäni tulkitsijalla ja suodattajalla on oma tärkeä roolinsa informaation olemassaolossa. Koska informaatiota on niin paljon, sitä on pakko suodattaa. Tässä iskee suodattajan ja tulkitsijan hyötynäkökulmat päälle, se mikä ei ole tärkeätä eli mistä ei ole hyötyä, on toisarvoista, jonka voi toki jemmata, jos tilaa riittää.

Harvoin? Eikö koskaan olisi lähempänä totuutta?

Parhaat visiot pitäis laittaa paperille, sulkea kuoreen ja viedä säilöön 15v ajaksi. Sitten aukaisee 15v päästä kuoren vaikkapa viinipullon kanssa ja nauttii visioista ja hyvästä viinistä

Aika väli lienee korkeintaan 20 sukupolvea.

Jos hyvin käy.