KESKUSTELU

argumentointi henkilöä vastaan) on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem

Vilkkuvilla kyrvänjatkeillako on aiheen kannalta jotain merkitystä?

Melkoisen huonosti muotoiltu. Englanniksi on parempi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Ad_hominem

An ad hominem (Latin for "to the man" or "to the person"), short for argumentum ad hominem, is an attempt to negate the truth of a claim by pointing out a negative characteristic or belief of the person supporting it.

Ad hominemissa ominaisuuksiin vetoamisella siis on tarkoitus nimenomaan kumota vastapuolen väite. Ilman argumenttia kyse ei ole ad hominemista, vaikka se olisi asiatontakin:

However, verbal abuse in the absence of an argument is neither ad hominem nor a fallacy.


Sinä sen esiin vispasit, hiton ääliö. Ihan yhtä vähän sillä oli siinä vaiheessa. Mitähän siitäkin olisi tullut, jos Saukki olisi kesken pressaväittelyn vetänyt mulkkunsa näytille ja huutanut sitten ad hominemia jokaiselle, joka reagoi siihen?

Lisäksi en esittänyt minkään argumentin olevan epäpätevä kuvatrollauksesi perusteella. Typerän vilkkuanimaatiosi kommentoiminen ei sano Freud-pelleilystäsi juuta eikä jaata.

Eli haluat sanoa, että suoranainen vittuilu on parempaa argumentointia kuin varsinaiset argumentointivirheet vai sitä, että henkilöön kohdistuva vittuilu käy tieteellisestä argumentaatiosta?

Sanon, ettei se itsessään käy minkäänlaisesta argumentaatiosta - mikä tarkoittaa, ette se voi olla myöskään argumentaatiovirhe.

Ja millä tavalla tämän toteaminen tai kuvitellun kyrvänjatkeen esille vetäminen liittyy käsiteltävään aiheeseen?

Juuri yllä vastasin tähän. Tämä on jo ties kuinka mones ketju, jossa sinulle saa sanoa yhden ja saman asian vähintään kolmeen kertaan.

Argumentaatiovirheistä voit keskustella siihen keskittyvässä ketjussa, koska se ei ole tämän ketjun aihe, ja kun kerran kyse ei alunperinkään ollut sinun mielestäsi argumentaatiovirheestä. Mitä tulee suoranaiseen henkilöön kohdistuvaan vittuiluun, niin teet sitä jo ties kuinka monetta kertaa psykoanalyysia käsittelevässä ketjussa.

Jos lakkaisit rypistämästä hömelöjä argumentaatiovirheitä ja pelleanimaatioita joka jumalan nurkkaan, voisi siitä pidättäytyminen käydä hieman helpommin.

Tämäkään seikka ei liity millään tavalla aiheeseen.

Helvettiäkö sitten alat valittaa siitä!? Kaljuaan parkuva trikotillomaanikkokin on johdonmukaisempi.

Mikäli tuota huutomerkkiä oikein tulkitsen, niin tuska taitaa olla kokonaan sinun. Halusin silti muistuttaa sinua siitä säännöstä, että mikäli sinulla ei ole oikeasti mitään sanottavaa, niin älä sano sitä täällä.

Se on ihan ihmetyksen eksklamaatio. Typeryytesi onnistuvat joskus vieläkin yllättämään.


Otapa siitä sitten oma neuvo onkeesi ja lakkaa möräämästä.

Aiotko puhua vielä kauankin itsestäsi?

Itse luin äskettäin pari freudilaista psykologiaa käsittelevää juttua ja katselin dokumenttielokuvan autismista ja psykoanalyysistä Ranskassa. Näistä etenkin dokumentti on ehdottomasti näkemisen arvoinen, jos haluaa tutustua psykoanalyysin ajattelutapoihin ja sen vaikutuksiin mielenterveydenhoidolle nykyaikana.

Kivivuori kirjoittaa kirja-arviossaan, että freudilaisuudella liikkeenä on omat kehityskulkunsa eri yhteiskunnissa ja että voidaan esittää hypoteeseja sille, miksi se nauttii yhdessä kulttuurissa suurempaa vaikutusvaltaa kuin toisessa. Hänen mukaansa psykoanalyysille on vielä toistaiseksi jokseenkin otollinen maaperä ainakin Suomessa, Argentiinassa ja Ranskassa, vaikka näissäkin maissa se on väistymässä tieteellisempien lähestymistapojen tieltä. Freud on kuitenkin vielä kovaa kamaa joissakin intellektuelli- ja maallikkopiireissä, koska niitten tietämyksen taso ja maailmankuva laahaavat aina hieman tieteen jäljessä.

Pietikäinen toteaa niin ikään kirja-arviossaan, että freudilaisuuden jäänteellinen suosio Suomessa ja Ranskassa selittyy kulttuurilla. Freudilainen psykologia tuli näihin kulttuureihin myöhemmin kuin muualle, joten se ei ole vielä ehtinyt poistua muodista luonnollista reittiään. Pietikäinen mainitsee myös psykoanalyysin ja autismin ongelmallisen suhteen, joka onkin näkemäni dokumenttielokuvan varsinaisena aiheena.

Ranskalainen dokumenttielokuva Le Mur löytyy netistä englanninkielisellä tekstityksellä. Sen on ohjaaja Sophie Robert suunnitteli itse psykoanalyytikoksi ryhtymistä, mutta syvempi tutustuminen aiheeseen muutti mielen. Le Murissa haastatellut ranskalaiset psykoanalyytikot esittävät, että autismi olisi äidistä johtuva psykoosi. Autistisen lapsen äiti on joko liian kylmä tai liian lämmin ja on tehnyt lapselle "psyykkistä insestiä". Osa syyllisyydestä on isällä, joka ei ole onnistunut tukkimaan äidin nielevää kohtua falloksellaan, jolloin lapsi on joutunut äitinsä nielaisemaksi. Yksi psykoanalyytikoista näyttää, miten tätä nielemistä yritetään estää laittamalla esimerkiksi mustekynä lapsen lelukrokotiilin suuhun.

Dokumentissa esiintyy myös kaksi autistista lasta, joista toinen on saanut psykoanalyyttistä terapiaa ja toinen käytännöllistä, ei-psykoanalyyttistä tukea. Psykoanalyysissä ollut autistinen lapsi on täysin sulkeutunut ja puhumaton, kun taas ei-psykoanalyyttistä hoitoa saanut lapsi on oppinut kommunikoimaan ja voi käydä koulussa muitten lasten tavoin. Dokumentissa tulee ilmi, että autististen lasten hoito on Ranskassa retuperällä juuri psykoanalyysin jatkuvan vaikutusvallan takia.

- Kivivuori: Freud Argentiinassa. http://www.tieteessatapahtuu.fi/0504/kivivuori.pdf

- Pietikäinen: Suuri taikuri Freud. http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Pi ... en0606.pdf

- Le Mur (The Wall). Ohjaaja: Sophie Robert. Löytyy ainakin toistaiseksi netistä englanniksi tekstitettynä. Ranskalaiset psykoanalyytikot yrittävät lehtitietojen mukaan saada dokumentille esityskiellon ja sen ohjaajalle satojen tuhansien eurojen sakkorangaistuksen.

Ihan niin kauan kuin sitä pyydät, pelle.