KESKUSTELU

oisko mahollista antaa dinoille elämää taas?
ois kiva käydä jossain eläintarhassa kattelemassa niitä:)

Ei tarvitse lähteä edes eläintarhaan.

Vauhkoontuneiden dinosaurusten ja niiden fossiilien mekastusta voi käydä katsomassa tämän keskustelupalstan ilmastonmuutosta, ydinvoimaa ja kreationismia käsittelevissä ketjuissa.

Niinpä.. mutta entäs jos tää aihe koske vähä eri asioita kuitenkin kun ne toiset ketjut.. tasantarkkaan siis.

Eiköhän tuo onnistuisi jollakin risteytyksellä vaikkapa krokotiilin tai lintujen kanssa, jos löydettäisiin ehjää dino-DNA:ta....

Strutsi voisi olla hyvä

Itse asiassahan dinosaurusten puuhailua ja mekastusta pääsee ihan tahtomattakin seuraamaan jatkuvasti - ovathan ne tällä hetkellä 10 000 elävän lajin edustuksellaan yksi planeetan näkyvimpiä eläinryhmiä. Me vain kutsumme niitä nykyään linnuiksi. Aitoja theropodeja ne ovat.

Mutta ihan oikeiden dinosaurustenkin palauttamisprojekti on työn alla, ja jonkinlaisia tuloksia odotellaan jo 5-10 vuodessa.
Linkki: Jurassic Park comes true: How scientists are bringing dinosaurs back to life with the help of the humble chicken
Toinen: Paleontologi Jack Horner, Jurassic Parkin Alan Grantin esikuva, on mukana rahoittamassa projektia.

Dubaissahan on rakenteilla robottidinoista koostuva teemapuisto, Restless planet.

Se täytyy kyllä nähdä.
http://www.dubairestlessplanet.com/

Tämän sivun mukaan koko hoito olisi itse asiassa valmistunut jo viime vuoden puolella.

Niin ja Siperiaan on puuhattu pleistoseenista luonnonpuistoa Pleistocene Parkia: http://www.faculty.uaf.edu/fffsc/park.html

Eipä kai tarvitse kun löytää ehjä(hkö?) DNA-koodi, ja sitten tietotaito kasvattaa eliö laboratoriossa alusta loppuun. Tai ehkä voisi käyttää jotain lintua sijaisemona, siis sijoittaisi alkion kasvamaan tämän sisälle, lintu munisi dinosauruksen munan.

Tuo suuri ja mahtava ihminen, kaiken olevaisen viimeinen ylipäällikkö - ellei jopa itse ylijumala, kuvittelee, että miljoonien vuosien evoluutio - tuosta vain noin - rekonstruoidaan koeputkessa. Ja paskan marjat. Mitään edistystä alalla ei tule tapahtumaan seuraavien vuosisatojen aikajänteellä.

Tietenkin ihminen haluaa uskoa joulupukkeihin, keijuihin, vieläkin suurempaan ja mahtavampaan älyyn, jota muun muassa Albert on pyrkinyt meille visioimaan. Hawking, Feymann, ynnä monet muut ovat vain Albertin kaltaisia täysin saamattomia vätyksiä, jotka eivät luontoa ymmärrä.

Sama vajavuus on oleva myös geeniteknologian harteilla. Punaisista mauttomista vuositomaateista on vielä pitkä matka herättää henkiin miljoonien vuosien evoluutio, jossa kaikki oli hiottu täydellisiksi suhteessa olemassa olevaan luontoon.

Niin, mutta ongelmahan on se, että DNA ei säily tuollaisia aikoja. Piste. Vaikka Jurassic Parkissa väitettiinkin että säilyy.
Dinosaurusten DNA:ta on siis nykyään saatavilla vain ja ainoastaan nykyisin elävissä dinosauruksissa, eli linnuissa.

Mammuteista ja muista jääkauden eläimistä on vielä mahdollista saada DNA:ta, ja vaikka se pitääkin koota pienistä palasista ja DNA-rihman rakenne kromosomeineen, proteiineineen ja metyloituneine osineen on kauan sitten kadonnut, olisi periaatteessa mahdollista joskus tulevaisuudessa koota ne norsujen DNA:ta mallina käyttäen yhdeksi genomiksi, joka pystyttäisiin sitten siirtämään norsun munasoluun.

Tuo Pleistocene Park kuulostaa sekin joltain ehdottomasti näkemisen arvoiselta. Samoin Scientific American-lehdessä taannoin esitelty idea valtavasta luonnonpuistosta Pohjois-Amerikassa, jolle pyrittäisiin palauttamaan alueen alkuperäinen megafauna - siis biisonien, hanka-antilooppien ja puumien lisäksi leijonat, gepardit, hevoset, sarvikuonot ja muut aikaa sitten kadonneet korvattaisiin muiden mantereiden vastineillaan. Olisihan se vähän suuruudenhullua, mutta hienoa.

Mammutin genomistahan on käsittääkseni kartoitettu jo 80%. Kun se on valmis, kyetään kloonaamaan jo yksi yksilö.

Tosin Pleistoseenipuiston kannaltahan tärkeintä olisi luoda vähintään 10-20(!) geneettisesti erilaisen yksilön mammuttipopulaatio. Se on jo isomman suuruusluokan haaste, mutta sitä voi helpottaa monistamalla sitä kartoituksessa käytettyä kappaletta (sitten kun se on saatu koottua) ja muokkaamalla siitä eri versioita käyttämällä eri yksilöiden (epätäydellisimmistä) jäänteistä saatuja pätkiä.

Mutta käsittääkseni nykytekniikalla ei ole vielä mahdollista siirtää DNA-koodia tietokoneella olevasta kirjainkoodista elävään soluun, eli siis rakentaa keinotekoisia kromosomeja alusta alkaen.
Siksi tuo chickenosaurus vaikuttaisi tällä hetkellä jopa realistisemmalta, koska siihen ei liity mitään varsinaisesti teknisesti mahdotonta.

Ei tosiaan vielä olekaan, mutten pidä sitä kovin mahdottomana. Veikkaan, että parhaimmillaan jo parissa vuosikymmenessä voidaan kehittää jokin solun vastaavia toimintoja jäljittelevä mekanismi, jolla homma voidaan hoitaa. Siihen mennessä pyritään keräämään mahdollisimman paljon DNAta.

Onhan pussihukallekin käsittääkseni perustettu kansainvälinen geneettinen tietokanta, vaikka niilläkin on tuo mammuttiongelma. Vaikkei mitään vielä voitaisikaan tehdä, on parempi säilöä matskut. Ihan vaan tulevien tieteilijöiden varalta.