KESKUSTELU

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, ihmisellä on yhtä paljon karvoja kuin simpanssilla. Ihmisellä karvat ovat kuitenkin paljon ohuempia. Ja nykykaupunkilaiset haluavat näyttää karvattomilta, mikä voi aiheuttaa joitakin virhekäsityksiä ihmisen karvojen määrästä.

Tunnut pitävän maapalloa huomattavasti karumpana paikkana kuin itse pidän. Esim. ihmisillä energiankulutus (ja kyky hyödyntää se esim. fyysiseen ja/tai ajattelutyöhön) vaihtelee huikeasti eri yksilöiden välillä, mutta ei tiettävästi oleellisesti vaikuta siihen, kuinka helposti pääsee sukuaan jatkamaan. Sama pätee useimpiin eläimiin, silloin kun ne ovat yleisesti ottaen sopeutuneet ympäristöönsä. Hyvin niukkaravinteisessa ympäristössä energiankulutuksella on varmaan merkityksensä, mutta yleensä muut tekijät vaikuttavat enemmän. Yleensähän enemmän energiaa kuluttavat ovat myös tavalla tai toisella tehokkaampia. Yksittäisen 'harmittoman' tai turhan ominaisuuden 'kasvattaminen' harvoin vie siinä määrin energiaa, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Esim. karvojen suhteen sillä ei ole merkitystä, muuten kuin välillisesti. Karvojen kasvattamiseen kuluva energia ja ravinto on niin vähäistä, että sopivissa oloissa sekä karvattomat että karvaiset pääsevät lisääntymään jokseenkin tasaveroisesti.





Yleistät melko railakkaasti. Perustat laskelmasi edelleen sille, että lähes mikä tahansa ominaisuus korreloi suoraan sen kanssa, kuinka helposti tai vaikeasti yksilö pääsee jatkamaan sukuaan. On olemassa melkoinen määrä ominaisuuksia, jotka eivät suoranaisesti korreloi millään tavalla tämän kanssa..



Tätä minä en taas ymmärtänyt.. käännät neutraalin/hyödyttömän ominaisuuden/geenin väkisillä siksi, joka ei pääse lisääntymään yhtä helposti kuin hyödyllinen?



Ainoa asia, josta ilmeisesti olemme samaa mieltä. Näin ollen en vain pidä energiatehokkuutta ihan niin dominoivana kriteerinä yksittäisten ominaisuuksien kohdalla. Yhtä lailla hyvin haitallisen geenin omaava yksilö voi levittää haittageeniään laajasti populaatioon, mikäli yksilö on kuitenkin _kokonaisuudessaan_ ylivoimainen ja/tai pääsee lisääntymään muita paremmin/useammin. Pelkällä tilastollisella lähestymisellä harvemmin päätyy samaan lopputulokseen kuin luonto itse on päätynyt.

Niin, sehän riippuu hyvin paljon siitä kenen tiedoilla asiaa tarkastelee. Se, että sinä et kuollut nälkään ennen sukukypsyyttä (pahoittelen jos yliarvioin kehitysasteesi) ei tarkoita etteikö maailmassa olisi monia jotka kuolevat:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hunger#Hunger_in_the_world

Ja nälkään kuoleminen kai sinunkin tiedoillasi vaikuttaa heikentävästi kykyyn jatkaa sukuaan?



En minäkään pidä sitä dominoivana kriteerinä. Kuten sanoin, jos energiankulutuksesta on yksilölle enemmän hyötyä kuin haittaa, on geeni silloin hyödyllinen ja pääsee todennäköisimmin lisääntymään.

Yksilö voi toki päästä levittämään haitallista geeniä laajallekin alueelle. Mutta jos geenistä on pelkkää haittaa, se karsiutuu sukupolvien myötä vähitellen pois, koska poikasten perimään vaikuttaa myös lajikumppanin geenit ja tästä syystä poikasten perimässä on osalla pelkästään hyödyllinen, osalla pelkästään haitallinen, osalla molemmat ja osalla ei kumpaakaan geeneistä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki:
Kaksi eläintä saavat poikaset, joilla on seuraavanlaiset geenit:
TH, th, Th, tH

missä:
T = Tärkeä, hyödyllinen omainaisuus
t = hyödyllisen ominaisuuden puute
H = Haitallinen ominaisuus
h = haitallisen ominaisuuden puute

Näin ollen siis 2/4 poikasista on hyödyllinen geeni ja on todennäköisintä, että juuri nämä kaksi pääsevät lisääntymään ja toiset taas eivät. Eli meille jäisi silloin jäljelle:
TH ja Th. Koska kuitenkin TH:lla on myös haitallinen geeni, Th:lla on etulyöntiasema, joten on todennäköisempää että juuri se pääsee lisääntymään. Ja näin meillä saattaa karsiutua jo ensimmäisessä sukupolvessa haitallinen geeni pois, ja pelkästään hyödyllinen geeni jää jäljelle.

Mikäli haitta on hyvin pieni ja etu hyvin pieni, voi olla että kaikki poikaset jäävät henkiin yhdessä sukupolvessa. Mutta jossain vaiheessa tilastot kääntyvät yksilöitä vastaan ja tulee ruumiita.

Sarkasmisi on aika ontuvaa. Vai haluatko esittää tilastoja, joissa kerrotaan miten 'vähän energiaa kuluttavat' yksilöt levittävät tehokkaammin geenejään maailman nälkäänäkevillä alueilla? Tässä(kin) tapauksessa on kyse yleisestä ja _koko_ alueen populaatiota koskevasta 'energiapulasta' .. ei siitä, että toiset kuolevat nälkään koska kuluttavat enemmän energiaa kuin naapurinsa. Se, että asetat nälkäkuoleman maagisen rajan sukukypsyyden kohdalle, on lähinnä kornia ja tarkoitushakuista.




Viittaan aikaisempaan.. ainoastaan jos yksilö on _kokonaisuutena_ tehokkaampi/menestyneempi kuin lajitoveri, jolla on haitallinen geeni. Näin ei läheskään aina ole.



Ymmärrän kyllä tilastollisen logiikkasi, mutta se perustuu _edelleen_ siihen olettamukseen, että tuon yhden geenin suoma haitallinen/hyödyllinen ominaisuus vaikuttaa suoraan jälkeläisten selviämismahdollisuuksiin ja niiden mahdollisuuteen lisääntyä edelleen. Luonto ei toimi näin yksinkertaisesti, juuri koskaan. Useimmat 'haitalliset' geenit (esim. perinnölliset verisairaudet tai lyhytkasvuisuus) ovat eläneet satojen sukupolvien ajan/yli, eivätkä näytä mitään merkkejä katoamisesta. Syynä on nimenomaan se, että yleisesti haitalliseksi määriteltävä ominaisuus ei korreloi sen kanssa, mitkä ovat yksilön mahdollisuudet selviytyä sukukypsyyteen ja päästä jatkamaan sukua edelleen.

Monimutkainen systeemi, unohdin jo välissä, että karvoista tässä taidettiin aluperin puhua :)

Lyhytkasvuisuus on yleensä myös merkki energiatehokkuudesta. Eli kyse voi olla myös hyödyllisestä ominaisuudesta. Samoin verisairaidet voivat olla hyödyllisiä, esim. tarjoamalla suojaa malariaa tai muita tauteja vastaan. Geeni saattaa toimia suojana tauteja vastaan myös silloin kun geeni on saatu vain toiselta vanhemmista ja haitallisena vain silloin kun se saadaan molemmilta. Tämä selittää sen miksi myös näennäisesti haitalliset omainaisuudet selviytyvät sukupolvesta toiseen.

Onhan homous-geenistäkin ollut puhetta, että se lisää naisella hedelmällisyyttä, mistä syystä geeni ei kuole pois, vaikka se miehillä epäedullinen lisääntymisen kannalta onkin.

Mikäli geenistä on puhtaasti haittaa, se todennäköisesti katoaa kyllä ajan kanssa. Ongelmahan on siinä, että mitä erikoisemmat geenihäiriöt voivat tarjota suojan jotain tappavaa tautia vastaan. Ja täten haitallisia geenejä ei populaation näkökulmasta edes ole.

Kuitenkin, jos tuollaista tautia ei satu esiintymään, geenin merkitys pienenee ja sen alttius kadota lisääntyy.