KESKUSTELU

Lainaus HDMI:ltä


On se sentään hauskaa, että palstalla on edes joku hihhulipelle joka kykenee kanavoimaan tjt-ressukkaa!

Ja "oman" persoonallisuuteni on määrännyt jumala. Onko se siis kaikesta vapaa?


Hyvä, että et edes viitsinyt lukea aiempaa vuodatustani luonnonlakien luonteesta. Muutenkin vastauksesi esittämiini kysymyksiin jäi melko vajaaksi.

Perustelusi taas sitten ovat samaa kuraa, mitä ollaan saatu nauttia koko ketjun ajan. "Ateistisessa maailmankatsomuksessa ihminen ei voi luottaa järkeensä, koska ateisti ei usko, että jumala on tehnyt järjestä luotettavaa", "Ateistisessa maailmankatsomuksessa ihmisellä ei ole arvoa, koska ateisti ei usko jumalan antaneen ihmiselle arvoa", "Ateistisessa maailmankatsomuksessa ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, koska ateisti ei usko jumalan antaneen hänelle vapaata tahtoa" jne..

Haluatko kertoa selvin askelin, että miten ateismista seuraa pakosta uskomus siihen, että luonnonlait ohjaavat maailmaa?
Tai että kuka/mikä ohjaa maailmaa teistisessä maailmankatsomuksessa?

En pysty oikein ymmärtämään tätä ajatuksenkulkua, että jos on olemassa jumala joka on antanut ihmiselle "vapaan tahdon", tästä seuraa, ettei ihmisen tahto enää ole riippuvainen luonnonlaeista kuten ateistisessa maailmankuvassa. Ovatko siis ihmiset uskonnon silmissä vapaita myös luonnonlaeista? Vai eikö luonnonlakeja olekaan olemassa?

Pohjalla on ilmeisesti tämä perustava erimielisyys siitä, voiko ajattelevaa ja olemassaolonsa tiedostavaa olento syntyä ilman jonkunlaista luojaa tai synnyttäjää. Uskonnottomille tällainen oletus ei tunnu olevan mahdoton, mutta luojauskoisten käsityksen mukaan "mitään ei voi syntyä tyhjästä", vaan kaikelle täytyy löytyä tekijä tai alkusyy. Lisäksi tämän alkusyyn täytyy olla käsityskyvyltään parempi ja mahtavampi kuin kehityksen lopputulos. Ikäänkuin informaatio tai ymmärrys tai monimutkaisuus ei voisi kasvaa prosessissa, vaan se täytyy jotenkin jo alun perin olla olemassa.

"Jostain sen viisauden ja tiedon täytyy tulla, se ei voi vain itsekseen syntyä." Itse en näe tiedon "itsekseen " lisääntymisen olevan mitenkään mahdotonta. Minun mielikuvani ihmisen tiedon lisääntymisestä ei ole se, että jossakin tämä tieto on ikäänkuin valmiina ja olemassaolevana odottamassa, kunnes osaamme sen vastaanottaa tai paljastaa. Samoin kuin oppiminen tai opettaminen ei ole valmiin tiedon kaatamista opetettavan tajuntaan, vaan ajattelun harjoittamisen tulosta ja prosessin ruokkimista. Ihmisissä on oppimisen potentiaali ihan vain osana biologista olemustamme.

Maailman takana eivät piilottele jotkut fysikaalisten kaavojen totuudet, vaan nämä ovat inhimilliselle ajattelulle käteviä tapoja hahmottaa ja kuvailla todellisuutta. Luonnonlait eivät ole sääntökokoelma, jonka ohjeita seuraamme marionetteina, vaan tapa kuvata tekemiämme havaintoja ja niissä ilmeneviä säännöllisyyksiä ja rakenteita. Ihmiselle vain on tyypillistä yrittää löytää ennustettavuutta. Paljon jo osaammekin tämän tuloksena "selittää". Mutta että pohjia myöten pöyhimällä todella jokaisen ihmisen jokainen teko olisi kaavamaisesti ratkaistavissa kunhan parametrit tunnetaan? Enpä usko. Kyllä sinne taitaa aina jäädä se "vapaan tahdon" mentävä aukko.