KESKUSTELU

Suomen yksi johtavista kreationisteista, lääkäri Pekka Reinikainen, sanoo että "eläinten kärsimyksistä ei tarvitse välittää koska niillä ei ole sielua" (kirjassa Unohdettu Genesis, loppupuolella).

Luulisi allaolevalla koulutuksella ja kokemuksella ymmärtävän jo paljon enemmän asioista:

Pekka Reinikainen, lääkäri ja kirjailija on opiskellut High-Schoolissa, Philadelphiassa 63—64, tullut ylioppilaaksi Helsingissä 67 ja opiskellut lääketiedettä maailman vanhimmassa, vuodesta 950 jKr. toimineessa Montpellierin lääketieteellisessä tiedekunnassa Ranskassa 69 — 76. Kansanedustaja ja vaikuttaja monissa kunnallisissa ja valtiollisissa luottamustehtävissä. Reinikainen on kirjoittanut lukuisia teoksia mm. evoluutioon ja lääketieteen etiikkaan liittyvistä aiheista.

Reinikaisen kotisivu: http://www.pekkareinikainen.net/

Tommosten ihmisten pitäisi hankkia vaikka koira, niin huomaisi samantien että eläimillä on sielu. Mutta ongelma onkin määritelmä sielusta. Minä luen sielun persoonallisuudeksi ja omaksi tahdoksi, en tiedä sen tieteellistä määritelmää.

Sielusta en tiedä kun hiukan epäilen onko ihmisilläkään sellaista, mutta tunteita aivan varmasti.

Mitä hän johtaa? Uskomatonta tuubaa. On tainnut mies jäädä keskiajalle.

Vastauksena kysymykseen: on, koska minulla ainakin on tunteet. Onhan ihminenkin selkärankaisiin kuuluva eläin. Reinikainen voi olla mitä lystää.

Minä en osaa sanoa onko eläimillä, Homo Sapiens mukaan lukien, sielu. Tämä riippuu tietysti siitä miten kukin sielun määrittelee. Mikäli määrittelee sielun kuten ankero l. persoonallisuudeksi ja omaksi tahdoksi, niin toki on. Mikäli määrittelee sielun minuudeksi joka voi olla olemassa ruumiin ulkopuolella sen kuoltua, niin ei siitä mitään todisteita ole, omaani en ole nähnyt, kuullut, haistanut, enkä mitannut. Vaikea mitata mitään, mikä olisi olomuodossa jota emme tunne.

Mutta mitä eläimiin tulee, ne toki tuntevat kipua ja niillä on tunteet, joita ei toki voi suoraan verrata ihmisen tunne-elämään, mutta eläimet eittämättä tuntevat kärsimystä, yksinäisyyttä ja ahdistusta varsikin jos estetään lajille ominainen käyttäytyminen. Joku tietysti väittää, ettei vaistonvaraista käyttäytymistä voi verrata "oikeisiin" tunteisiin, tämä mielestäni vain nostaa ihmisen lajina jalustalle, jota se ei ole ansainnut.

P. Reinikaisen kommentti todistaa oikeastaan vain sen, että korkeakaan koulutustaso ei anna välttämättä hitustakaan viisautta.

En ole mielipiteiltäni yhtä jyrkkä kuin esim. Richard Dawkins, joka kutsuu uskontoja mielen viruksiksi, mutta ilman fundamentalisteja, kreationisteja ja Id-teoreetikkoja maailma olisi kyllä parempi paikka...Peace!

Tuskinpa hän tarkoitti että eläinrääkkäys on OK. Lähinnä kai että kärsimykset luonnontilassa eivät ole polttava kysymys.

Yleistäkää tää nyt koko kreationismin ydinajatukseksi. Näin kuriositeettina, maailmassa ei olisi tieteellisiä nimiä elukoille eikä nykyistä celsius-asteikkoa ilman kressuja. Maailmassa ei myöskään välttämättä tiedettäisi, että ensin oli alkumanner ja sitte tuli Nangijala ja Botswana - tämä kaikki kehitettiin Raamatun pohjalta.

Ja kannattaa myös rinnastaa mato ja ihminen. Niissä on kuitenkin molemmissa soluja. Ja vaikka ihminen onkin elukka, on se kuitenkin aika uniikki noin rakenteeltaan ja henkiseltä älyltään.

Sielu tarkoittaa yksinkertaisesti elävää olentoa. Mitään erillistä, ruumiista kuolemassa irtoavaa "sielua" ei ole olemassa. Ihminen tietysti eroaa eläimistä, ertyisesti aivojen mahdollisuuksien osalta. Mihin niitä mahdollisuuksia kulloinkin on käytetty, on jo toinen asia.

Jatkoa kreationismi-keskustelulle: Jotkut fundamentalistit väittävät, että maapallon vaiheet ihmistä edeltävältä ajalta selittää kreationismi eikä evoluutio. He uskovat, että koko fyysinen luomakunta tehtiin vain kuudessa 24-tuntisessa päivässä jolloinkin 6 000–10 000 vuotta sitten. Tämä on kuitenkin epäraamatullinen opetus, jonka vuoksi Raamattu on saanut osakseen paljon pilkkaa.
Onko päivä aina kirjaimellisesti 24 tunnin pituinen Raamatussa? 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä puhutaan ”päivästä jona Jumala teki maan ja taivaan”. Tämä yksi päivä sisältää 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kaikki kuusi luomispäivää. Raamatussa päivä on määrämittainen ajanjakso, joka voi kestää tuhat vuotta tai useita tuhansia vuosia. Luomispäivät ovat voineet olla kukin tuhansien vuosien pituisia. Lisäksi maapallo oli olemassa jo ennen kuin luomispäivät alkoivat (1. Mooseksen kirja 1:1). Raamattu on siis tässä suhteessa sopusoinnussa tieteen kanssa. (2. Pietarin kirje 3:8.)
Viitaten näkemykseen, jonka mukaan luomispäivät olivat vain 24 kirjaimellisen tunnin pituisia, molekyylibiologi Francis Collins kirjoittaa: ”Kreationismi on aiheuttanut ajattelevien ihmisten uskolle enemmän vahinkoa kuin mikään muu nykyhistoriassa."

[quote]Suomen yksi johtavista kreationisteista, lääkäri Pekka Reinikainen, sanoo että "eläinten kärsimyksistä ei tarvitse välittää koska niillä ei ole sielua" (kirjassa Unohdettu Genesis, loppupuolella). [/quote]

Ööö, sanookohan ihan noin ja millaisessa kontekstissa sanoo jos sanoo?

Mistä näitä kaheleita riittää. Kaikista vaarallisin on oppinut tyhmä ihminen. Tyhmä on vain tyhmä, mutta oppinut tyhmä osaa vetää ihmisiä harhaan.

Lainaus P. Reinikaisen sivulta:
Elämän historiaa maapallolla voidaan tarkastella myös luomisen näkökulmasta. Monilla kansoilla on kertomuksia lohikäärmeistä ja suuresta tulvasta. Hyvin säilyneet fossiilit, joissa pehmytosat kuten lihakset ja suolet sisältöineen tai luuytimen verisolut sekä hauraat biomolekyylit ovat säilyneet, osoittavat että eläimet ovat tuhoutuneet katastrofissa, mahdollisesti vain joitakin vuosituhansia sitten. Nämä havainnot edellyttävät aivan uutta tulkintaa elämän historiasta maapallolla.

Paskaapaskaa ja paskaa. Anteeksi kun sotkin taas.

Se mitä mieltä kreatiinit ovat eläinten sielusta. En tiedä onko ihmiselläkään, tod.näk EI. Mutta kyllähän eläimen kärsimyksellä on väliä. Sanoisin, että sillä on ainakin minulle enemmän väliä, kuin joidenkin pekkareinikaisten ja muiden paskahousujen kärsimyksellä. Tai eikö heidät pitäisi päästää sinne paratiisiinsa, kun aina vauhkoavat kuinka siellä kivaa on!

Tyhmä äänestys, ihminen on selkärankainen eläin, ja joillain, huom!, joillain ihmisillä on tunteita. Suurimmalla osalla ei ole kuin saippuaoopperoista ja muualta opittuja jäljiteltyjä eleitä, joita sitten tulkitaan tunteiksi. Jos vähän ollaan kyynisiä siis.

Kyllä eläimillä tunteita on. Yksinkertaisillakin kai ainakin nälän, epämukavuuden ja pelon tunteita. Onko eläimillä taas sielu? Ei ole, ei meidän lajilla eikä muilla.

Onko kysymys osoitettu kreationisteille?

Jos olette katsoneet Johnny Weismullerin tarzan-elokuvia niin tiedätte että eläimet ovat älykkäitä.