KESKUSTELU

Mihin jumalaa tarvitaan? – Uskonnon, etiikan ja moraalin evoluutiota


Puhe mahdollisti tarinoiden synnyn. Tarinat kasvoivat myyteiksi, jotka tuottivat riittejä. Riittien voima on tavassa jolla se vetoaa tunteisin. Se lujittaa ihmisen siteitä sosiaaliseen yhteisöönsä ja omaan perimätietoonsa. Yhteenkuuluvuuden tunne parantaa sosiaalisen eläimen, riittiä toteuttavan yhteisön menestymistä. Yhteys omaan lähipiiriin parantaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Monilla muillakin lajeilla on rituaalinomaisia käyttäytymismalleja, mutta vasta puheena kulkeva perimätieto loi ihmiselle leimallisenmyyttien ja riittien rikkauden. Riitteihin perustuva suuri valintaeto on ilmeisesti luonut ihmisen mieleen erityisen taipumuksen niiden omaksumiseen.
USAn kansallisessa syöpätutkimuskeskuksessa toimiva Dean Hamer on löytänyt yhteyden geenin VMAT2 ja uskonnollisen elämänasenteen välillä. Hänen mukaansa geeni selittää uskonnollisuutta paremmin kuin kasvuympäristö.

Uskontogeenin valintaetu aiheutuu taipumuksestamme joukkosuggestioon - vahvan tunnelatauksen voimalla tapahtuvaan sosiaalistumiseen, jonka aiheuttaa osallistuminen riittiin yhdessä muiden kanssa.
Uskonnolliset kokemukset on paikannettu oikeaan ohimolohkoon ja ne näyttävät liittyvän erityisen voimakkaasti ohimoepilepsiaan, jonka kohtausten aikana potilas kokee ilmestyksiä, jotka Juha pihkalan ja Esko Valtaojan mukaan ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin uskonnollisessa kirjallisuudessa esitetyt kokemukset.
Epileptiset kokemukset eivät sinällään todista uskontoa oikeaksi tai vääräksi, kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että oikean ohimolohkon ärsyttäminen voimakkaalla magneettikentällä tuottaa vahvoja hengellisen läsnäolon kokemuksia. Ihmisten herkkyydessä tosin on suuria eroja.
Uskonnollisissa piireissä puhutaan uskontoälystä, mutta taimumus voi liittyä terveiden ihmisten epileptisiin oireihin.
Uskonnolla on evoluution kannalta voinut olla tärkeä tekijä kehityksessä kohti ihmisyyttä, ennen kuin tiedollinen liittyminen ympäröivään maailmaan tuli mahdolliseksi. Yhteenkuuluvuutta tekijänä uskonto on luonut turvaa yhteisössä, mutta ruokkinut myös viholliskuvaa, koska kansallistunteen tavoin se jakaa ihmiset meihin ja muihin.
Uskonnollisuus ei näytä kuitenkaan olevan eettisyyden perusta, vaikka uskonnoissa on suunnilleen samansisäiset eettiset normin, jotka ovat samansuuntaiset evoluutiotutkimuksen potut pottuina –strategian kanssa. On näyttöä siitä, että etiikalla saattaa olla oma evoluutionsa sosiaalisten lajien kehityksessä, ja että sosiaalisilla eläimillä on tarve omaksua jonkinlaiset käyttäytymisen eettiset normit, joita suuret uskonnot ilmentävät, mutta niihin on sisäänkirjoitettuna fundamentalismin siemen. F johtaa väistämättä totuudn kieltämiseen, taikka voimakkaaseen muutosvastarintaan fundamentalismia koossapitäviä myyttejä ja riittejä kohtaan.
Arkikokemus ja kädellistutkimus osoittaa, että ihmiset toimivat eettisesti, tai epäeettisesti maailmankatsomuksesta riippumatta ja toisaalta uskonnolliset piirit ovat moraalisissa kysymyksissä tulleet aina jälkijunassa, mikä nykyaikana näkyy suhtautumisena seksuaalisiin vähemmistöihin.

Ihmispopulaation kasvaessa taipumu joukkosuggestioon ja kyky toimia joukkoliikekansana on tuottanut etua luonnonvalinnassa. Kiintein tunnesitein koossapysyvän ryhmän jäsen on aina ollut vahvoilla kilpailussa yksinäistä yrittäjää vastaan – koossa ja joukossa on voimaa. Psygologisissa kokeissa on osoitettu, että ihmiset pyrkivät käyttäytymään niin kuin meidän odotettaan käyttäytyvän – tai ainakin niin kuin luulemme, että meidän tulisi käyttäytyä. Piirteen turvafunktio näkyy siinä, että kansalliskiihko nostaa päätään nimenomaan silloin kun ihmisillä yhteisönä menee huonosti. Kun vauraus lisääntyy yksilölliset arvot nousevat tärkeämmäksi ja kansallistunne lientyy.

Tansanian Gombe-reservaati sadetanssia harrastava simpanssiyhteisä elää jatkuvasti toisten vihamielisten simpanssiyhteisöjen ympäröimänä. Urosten tehtävänä on puolustaa omia ja siksi kansallistunteen virittäminen on tarpeellista. Simpanssitkin kuuluvat voimakkaasti meihin ja muihin. Tämä johtaa valloitussotiin ja toisinaan seirauksena on kannibalismi – tapa, joka ihmisellä säilyi 1900 –luvulle saakka. Niin simpansseilla, muilla sosiaalisilla nisäkkäillä, kuin myös linnuilla tavataan yhteisesiintymisiä joissa kaikki lauman jäsenet esittävät samaa signaalia, joten tiedonvälityksestä ei ole kyse, vaan tehtävänä näyttää olevan virittäytyminen samaan tunetilaan.

Tiedetään, että eläimet omaksuvat käytäytymistapoja, joita voisi sanoa moraaliksi, tai ehdollistuneiksi käyttäytymissäännöiksi. Käyttäytymismallin lujin perusta on empatia, eli myötäelämisen kyky. Sen mahdollistaa aivoihimme, mutta myös esimerkiksi koiran aivoihin ohjelmoitu mielen malli, jonka ansiosta koira voi tulkita isäntänsä tunteita ja mielialoja. Ihmisetkin voivat tiettyyn rajaan lukea toistensa tunteita ja ajatuksia, mutta tiettyjen kädellistutkijoiden mukaan simpanssit olisivat sosiaalisesti ihmisiä etevämpiä.

Empatian lisäksi myös toisten ihmisten hyväksikäyttö ja politikointi perustuvat toisten ihmisten ajatusten ja tunteiden oivaltamiseen. Ilmeisesti perimme geeneisämme vain taipumuksen empatiaan, moraalin omaksumiseen ja moraalisiin tunteisiin. Eri tekijöistä riippuu toteutuuko tämä taipumus. Simpanssien elämää hallitsee muutama selkeä käyttäytymis säänto. Ensinnäkin valtataistelua ei saa kiihdyttää sellaiselle tasolle, että se vaarantaisi lauman puolustuskyvyn. Saalis on aina jattava. Saalistaja lähinnä saa yhteisössä arvostusta sekä urosten että naaraiden piirissä. Saaliin jakamisessa näkyy, että simpanssit ovat jo tietoisia Vuorisaarnan etiikan perusteista: Minkä toivot toisten tekevän itsellesi tee se ensin heille. Simpanssit näyttävät olevan selvillä reilun pelin säännöistä ja raivostuvan niiden rikkomisesta.
Ihmisessäkin on todettu taipumus rangaista reilun pelin sääntöjen rikkojaa jopa man edun kustannuksella, mikä on selvästi toisten hyväksi tapahtuvaa altruismia. Aivojen kuvantamisen tekniikat ovat osoittaneet mielihyväkeskuksen aktuvoituvan, kun valmistaudumme rangaistukseen. Me ja muut apinat olemme valmiita ottamaan riskejä ja saamaan itsellemme jopa tappiota voidaksemme rangaista sääntäjen rikkojaa.

Kiitoksia Jussi Viitalalle

Hyvä selitys.

Kiitos. Miten geenit toimivat? En samaista itseäni niihin aivan vielä. Ehkä huomenna, sitten kun unohdan kuka minä on.

Ei ihmiskunnalla voi olla kuin yksi yhteinen etu.

Mielihyväkeskus aktivoituu kun jotain jännittävää on tiedossa. Ilman jännitystä ihminen tylsistyy. Esim. rikolliset hakevat teoillaan jännitystä, koska eivät ole oppineet sitä muulla tavalla saamaan.

Aiheesta käytyjen paskanpuhumissäikeiden jälkeen tällainen on lähes runoutta. Mainio kirjoitus, melkein veti vedet silmiin.



On tosin huomautettava, että ihminen on myös monessa mielessä binäärisesti ajatteleva, asioita pitkälle merkityksellistävä olento. On niin monia tapoja ja yhteiskuntamalleja, ettei meitä voi tarkastella kuin rajallisesti mm. simpanssien näkökulmasta. Kielikuvat ovat toki hienoja käsittämisen apuvälineitä, mutta sosiaalibiologian yms. kentän rajoja olisi hyvä tiedostaa.

Uskonto ja jumalat auttavat ihmistä jaksamaan. Näistä ihminen saa TOIVOA epätoivoisissakin tilanteissa.

Vastaus pähkinänkuoressa: Toivoa varten.

Hieno kirjoitus areolta! Pisti kylmät väreet ympäri kehoa, oli kuin itse totuus olisi puhunut meille.

Kommenttina virkkeisiin:

"Ilmeisesti perimme geeneissämme vain taipumuksen empatiaan, moraalin omaksumiseen ja moraalisiin tunteisiin. Eri tekijöistä riippuu toteutuuko tämä taipumus."

että on osoitettu että vaihtelu ihmisyksilöiden moraalissa johtuu vaihtelusta aivojen harmaan aineen määrässä.

YLE Tiede uutisoi:
30.9.2005 11:32
Patologiset valehtelijat ovat taitavia keksimään selityksiä. Nyt heille tarjotaan kaiken päälle hopealautasella selitys sille, miksi he syöttävät muille pajunköyttä. Valheiden päästely saattaakin johtua aivojen rakenteesta. (RETNA)Tuoreen tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että jatkuva valehtelu voi liittyä tietynlaiseen aivorakenteeseen. Poikkeava aivojen rakenne saattaa selittää, miksi valehtelija ei tunne katumusta tai syyllisyyttä. Tutkimustuloksen mukaan valehtelijoilla on muita vähemmän harmaita aivosoluja - eli aivojen varsinaisia soluja - siinä osassa aivoja, jossa käsitellään moraalisia valintoja.

- Tämän tuloksena heillä on pienempi todennäköisyys välittää eettisistä näkökulmista, arvioi Etelä-Kalifornian yliopiston tutkija Adrian Raine. Hän kuitenkin myönsi samalla, että aivojen rakenteen vaikutus valehteluun vaatii vielä lisäselvitystä.
------------
Uskiksilta kannattaa kysyä: Jos sielusi kerran on ikuinen ja aineeton niin miksi ihmeessä se on niin kiinteästi liitoksissa aivojen rakenteeseen eli miksi esim. frontaalilohkon vaurio voi muuttaa täysin luonnettasi?

Lisäksi kysy miksi kaikki perinteisesti 'sieluun' yhdistetyt ominaisuudet on myöhemmin löydetty aivoista: persoonallisuus, moraali, huumorintaju, viha, suru, ilo, rakkaus, muisti, jne.

Ja jo on hiljaista, kun kaksisarvinen ja valkolakanainen enkeli taistelevat uskiksen pään ympärillä.

Ai. Onkos joku muka löytänyt Uskonnollisuusgeenin? Ei oikein tunnu uskottavalta.

Uskonnollisuus ei periydy. Se on kasvatuksen tulos.
Seuraavaksi joku löytää Poliitiikkageenin?
Ja ym.

Jumalat eivät koskaan ilmesty ihmisille eikä muillekkaan eläimille aivan yksinkertaisesta syystä. Jumalia ei oikeasti ole olemassakaan. On vain luulo ja joillakin usko että niitä on ainakin yksi.

Uskonto on vanhuuden tuki ja sairaiden lohtu iänkaikkisesta elämästä.
Suotakoon se heille.

Jos ei tiedä, mistä puhuu, saavuttaa yhtä paljon kuin saavuttaisi, jos olisi hiljaa. Voi olla.

Imo empiirinen tiede K-usee. Se kompastuu itseensä, ja siihen tosiseikkaan, että sen edustajien pitäisi olla puskassa parittelemassa, toteuttamassa geeniensä käskyjä ja käyttämässä älyään sellaisiin asioihin, johon kitsasta empirismiä oikeasti voidaan soveltaa.

Kumpi oli parempi? Vai tämä?

Ajaarilla on "ruuvit löysällä"

ruuveja ei tarvita. Kun ruuvit ovat poissa, asennus tuhoutuu. DESTRouction&

GloooorY!

(Alexander)

Sen jälkeen jos joku ei vielä ole ehtinyt myrkyttämään itseä, niin masentuu.

Kvalitatiivista tutkimusta?


Sellainenkin uskonlahko on keksitty kuin ihmistieteet.

Mielenkiintoista uskonnollisuudessa on nimenomaan se että se pulpahtaa voimakkaana esiin juuri huonoissa olosuhteissa, joissa elossasäilyminen on uhattuna. Uskonnollisuus on viimeisimpiä keinoja ylläpitää heimon ryhmäkoheesiota yllä, mikä tukee sen evolutiivista alkuperää tarjoten kilpailuedun verrattuna uskonnottomiin ryhmiin. Toisin sanoen, kun elossasäilymistodennäköisyys pienenee, yksilöiden itsekkyys kasvaa, mutta lisääntyneeseen itsekkyyteen liittyvä kustannus, so. ryhmäkoheesion pieneneminen, on johtanut sellaisten geenien yleistymiseen jotka pyrkivät säilyttämään ryhmäkoheesiota hankalissa olosuhteissa, so. uskonnollisuusgeenien yleistymiseen. Uskonnollisuusgeenit ovat mitä todennäköisimmin kytkeytyneet ahdistus- ja depressiogeeneihin niin että kun yksilön elossasäilymistodennäköisyys heikkenee, samalla yksilön ahdistus- ja depressiogeenit, mutta myös uskonnollisuusgeenit aktivoituvat. Ahdistus ja depressio pistävät yksilön miettimään syitä huonoon oloonsa ja etsimään ratkaisuja olosuhteiden parantamiseksi, kun taas uskonnollisuus tarjoaa ihmiselle toivoa umpikujatilanteessa, palauttaa alistuneen yksilön takaisin heimonsa ruotuun sekä lisää yksilön fyysistä ja psyykkistä palautumisnopeutta huonoista olosuhteista aiheutuneista sairauksista.