KESKUSTELU

Mihin tarvitaan kehitysoppia, kun luomakunta puhuu selvää kieltä suunnittelian ja tekijän puolesta.

Ai niinkuin ihmisen selkä ja polvet?

Puhumattakaan umpisuolesta ja häntäluusta.

Nykyinen yleisesti hyväksytty synteettisen evoluutioteorian mukainen käsitys on ristiriidassa tämän esittämäsi "itsestäänselvyyden" kanssa. Oppi evoluutiosta on siis paras selitys elämän monimuotoisuudelle tähän mennessä, ja parhaalle selityksellehän on aina käyttöä. Evoluutioteoriaa hyödyntävät ennusteet ovat myös hyvin paikkansapitäviä. Tässä siis aika selvä vastaus siihen, mihin "kehitysoppia" tarvitaan.

Kerropa alkajaisiksi jokunen esimerkki, joka puhuu suunnittelijan/tekijän puolesta. Keskustellaan sitten sen "kehitysopin" tarpeellisuudesta.

Lähdekirjallisuutta tiskiin kiitos. Minuakin kiinnostaa.

Jaha. Se alkoi taas. Taisimme saada uuden uskontotrollin. Ehkä se, että postasin vanhan lajimääritelmän oli enne ja todistaa jotain. Veikkaan että tähän ketjuun tulee ainakin 666 viestiä.

Ja taas sama loppukevennys:

667, the neighbour of the beast

Erikoisesti kaikki elollinen maan päällä todistaa suunnittelijasta ja tekijästä, esim. niiden taitava, tarkoituksenmukainen toiminta.

Eikä tätä kieltänyt Helsingin yliopiston Professorikaan, hän sanoi: että kun on vain niin mahdoto uskoa, että on Jumala joka ois kaiken luonut.

Herää kysymys, miksi on vaikea uskoa, että on olemassa kaiken tekijä.

Mistä sen tietää jos ylivuori tarkottaaki , että seki se suunnittelija on evoluution vaikutuksen alhaisena. Siittäku on selevät merkit.

On kehittyny ja oppinu tekemhän parempia elukoita ja kasveja.
Joten evoluuttio on ihan selvä ja varma tapaus.

http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/ ... :0:0:0:0:0:

Pääkirjoitus 2.12.2005 3:05:31 TS/

Esko Valtaojan kolumni: Lentävä Spagettihirviö

ESKO VALTAOJA


Yhdysvalloissa käydään oikeutta siitä, pitäisikö koululaisille tarjota evoluution vaihtoehtona Älykästä Suunnittelijaa. Elävät olennot kun kuulemma ovat niin monimutkaisia, että kaiken takana täytyy olla suunnittelija. Jumalasta ei sovi puhua, koska perustuslaki kieltää uskonnon opetuksen kouluissa. Siksi on keksitty uusi kikka. Nyt väitetään, että kyseessä onkin vain tieteellinen teoria. Viis siitä, että yhtään tieteellistä tutkimusta älykkäästä suunnittelusta ei ole julkaistu, ja koko idea naurattaa ammattitutkijoita.

Opetusviranomaisten päätökset esitellä Älykäs Suunnittelija vaihtoehtona evoluutiolle ovat saaneet aidot uskovaiset raivoihinsa. Jokainenhan nimittäin tietää, että maailman loi Lentävä Spagettihirviö.

Pastafarianismi on maailman kenties nopeimmin leviävä uskonto. Jo sadattuhannet, erityisesti tieteentekijät, ovat tunteneen Hänen Nuudelisen Ulokkeensa kosketuksen.

Profeetta Bobby Henderson on jopa nähnyt näyissään Spagettihirviön. Hän muistuttaa kovasti paria lihapullaa, joiden ympärille on kietoutunut sekava vyyhti keitettyä spagettia.

Todisteita siitä, että maailman loi Lentävä Spagettihirviö eikä suinkaan mikään Älykäs Suunnittelija, näkee kaikkialla. Spagettihirviö ei nimittäin ole kovinkaan älykäs, mikä selittää sellaiset suunnittelumokat kuin ihmisen viisaudenhampaat ja umpilisäkkeen. Puhumattakaan nyt selkärangasta.

Mikä fiksu suunnittelija olisi nostanut riippusillan pystyyn ja väittänyt sitä hyväksi tukirakenteeksi kahdella jalalla käveleville otuksille? Ja eikö vain Spagettihirviö voi selittää sen, että maailmamme on yhdentoista ulottuvuuden sotkuinen vyyhti?

Pastafarianismi on satiiria, joka iskee suoraan kreationistisen propagandan ytimeen. Se sai alkunsa, kun nuori fyysikko Bobby Henderson lähetti kesäkuussa 2005 Kansasin osavaltion koululautakunnalle kirjeen, jossa hän sanoi uskovansa, että maailman loi Lentävä Spagettihirviö. Siksi hän vaati, että kouluissa kolmasosa ajasta pitäisi käyttää evoluution opettamiseen, kolmasosa omistaa Älykkäälle Suunnittelijalle, ja viimeinen kolmannes Lentävälle Spagettihirviölle.

Henderson tunnusti, että hänellä ei ole ensimmäistäkään todistetta Spagettihirviön olemassaolosta, mutta ei ole Älykkään Suunnittelijan kannattajillakaan. Eikä tarvitsekaan, kysehän on uskosta eikä tiedosta. Ja jos yksi uskonto tuodaan kouluihin tieteen rinnalle tasavertaiseksi selitykseksi todellisuudesta, niin miksi ei sitten myös kaikkia muita? Siinäpä sitten ainakin toteutuu valinnanvapaus, vaikka opetuksen päämäärä, oppiminen, katoaakin.

Kun uskoa ja tietoa sotketaan surutta yhteen tuloksena on sekametelisoppa, joka häpäisee niin uskontoa kuin tiedettäkin. Valitettavasti huuhaalle löytyy aina kannattajia, jopa Suomestakin. Oikein selkäpiitä karmi lukea keväällä opettajien ammattilehdestä mielipidekirjoituksia, jossa kaivattiin Älykkään Suunnittelun opetusta biologian tunneille. Pitäisiköhän opettajien pätevyysvaatimukset ottaa tarkempaan syyniin? Kreationistilehtorin antaman opetuksen pohjalta olisi varmaan aika vaikeaa ponnistaa työuralle vaikkapa bioteknologiassa.

Kirkon kunniaksi on sanottava, että sieltä ei kreationismille juuri sympatiaa heru kuin korkeintaan yksittäisten pappien taholta, yleensä samojen jotka vastustavat homoja, abortteja, ja tietysti kaikkien iljetysten äitejä, naispappeja. Lahkot ovat sitten, valitettavasti, asia erikseen.

Joulu lähestyy, ja tähtitieteilijöiltä aletaan taas kerran udella Betlehemin tähdestä. Siinäkin yritetään oikeastaan sotkea uskoa ja tietoa toisiinsa. Jos kaksituhatta vuotta sitten todella tapahtui ihmeistä suurin, Jumalan Pojan syntymä, niin varmaan Jumalalle ei tuottanut erityistä vaivaa asettaa syntymän merkiksi taivaalle loistamaan pienempi ihme, Betlehemin tähti.

Aivan turha ruveta penäämään astronomiparoilta planeettojen asentoja ja pyrstötähtien ratoja. Miksi etsiä tieteellistä selitystä kauniille uskonnolliselle tarinalle?

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu 2.12.2005 3:05:31






Edit: linkki päivitetty.

Maapallon alkuilmakehän selitetään poikenneen huomattavasti maapallon nykyisestä ilmakehästä. Eräs teoria olettaa, että vapaata happea ei ollut juuri lainkaan ja että alkuaineet typpi, vety ja hiili muodostivat ammoniakkia ja metaania. Ajatellaan, että kun salamat ja ultraviolettisäteily osuivat näistä kaasuista ja vesihöyrystä muodostuvaan ilmakehään, syntyi sokereita ja aminohappoja. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on teoria.

Tämän teoreettisen näytelmän mukaan tällaiset molekyylimuodot huuhtoutuivat meriin tai muihin vesiin. Aikanaan sokerit, hapot ja muut yhdisteet väkevöityivät elämän syntyä edeltäväksi ”esibioottiseksi liemeksi”, jossa esimerkiksi aminohapot yhdistyivät proteiineiksi eli valkuaisaineiksi. Kun tätä teoreettista tapahtumien kulkua jatketaan, nukleotideiksi kutsutut yhdisteet muodostivat ketjuja ja muuttuivat nukleiinihapoiksi, esimerkiksi DNA:ksi. Kaiken tämän oletetaan lavastaneen näyttämön molekyylinäytelmän viimeistä näytöstä varten.

Viimeistä näytöstä, jota ei ole näytetty toteen, voisi luonnehtia rakkauskertomukseksi. Valkuaisainemolekyylit ja DNA-molekyylit tapaavat toisensa sattumalta, tunnistavat toisensa ja syleilevät toisiaan. Sitten juuri ennen kuin esirippu laskeutuu, syntyy ensimmäinen elävä solu. Jos katselisit tällaista näytelmää, saattaisit aprikoida: Onko tämä kertomus totta vai tarua? Olisiko elämä voinut tosiaankin syntyä maan päälle tällä tavalla?

Elämän synty laboratoriossa?

1950-luvun alkupuolella tiedemiehet panivat Aleksandr Oparinin teorian kokeeseen. Vaikka oli kiistämätön tosiasia, että elämää syntyy vain elämästä, tiedemiehet teorioivat, että jos olosuhteet olivat olleet menneisyydessä erilaiset, elottomasta olisi voinut syntyä elämää hitaasti. Voitaisiinko tämä näyttää toteen? Harold Ureyn laboratoriossa työskennellyt tiedemies Stanley L. Miller otti vetyä, ammoniakkia, metaania ja vesihöyryä (hän oletti, että alkuilmakehä oli ollut tällainen), sulki ne laitteistoon, jonka pohjalla oli kiehuvaa vettä (edustamassa merta), sekä pommitti kaasuja (salamoita jäljittelevillä) sähköpurkauksilla. Viikon kuluessa ilmaantui pieniä määriä punertavaa, tahmeaa ainetta, jonka Miller havaitsi analysoinnin perusteella sisältävän runsaasti aminohappoja — valkuaisaineiden olennaisia rakenneosia. Olet hyvinkin saattanut kuulla tästä kokeesta, koska siihen on viitattu tieteellisissä oppikirjoissa ja koulujen oppitunneilla ikään kuin se selittäisi, miten elämä sai alkunsa maapallolla. Mutta selittääkö se?

Millerin kokeen arvo asetetaan todellisuudessa nykyään vakavasti kyseenalaiseksi . Silti sen näennäinen onnistuminen johti muihin kokeisiin, joissa syntyi jopa nukleiinihapoissa (DNA:ssa ja RNA:ssa) esiintyviä rakenneosia. Alan asiantuntijat (joita toisinaan sanotaan elämän synnyn tutkijoiksi) olivat optimistisia, sillä näytti siltä, että he olivat toistaneet molekyylinäytelmän ensimmäisen näytöksen. Ja laboratoriosovitukset kahdesta jäljellä olevasta näytöksestä näyttivät olevan tulossa. Muuan kemian professori väitti: ”Pian voidaan selittää, miten alkeellinen elävä järjestelmä syntyi evoluution mekanismien avulla.” Ja muuan tiedetoimittaja huomautti: ”Asiantuntijat otaksuivat, että tiedemiehet loihtisivat lyhyessä ajassa laboratorioissaan eläviä olioita samalla tavalla kuin Mary Shelleyn tri Frankenstein ja osoittaisivat siten yksityiskohtaisesti, miten elämä kehittyi.” Monien mielestä spontaania elämän syntyä koskeva arvoitus oli ratkennut.

Näkemykset muuttuvat — arvoitukset säilyvät

Sittemmin tällainen optimistisuus on haihtunut. Vuosikymmeniä on kulunut, ja elämän salaisuudet pysyvät edelleenkin ratkaisemattomina. Professori Miller sanoi eräälle tiedelehdelle noin 40 vuotta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt kokeensa: ”Elämän syntyä koskeva ongelma on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin minä ja useimmat muut kuvittelimme.” (Scientific American.) Toiset tiedemiehet ovat samaa mieltä. Biologian professori Dean H. Kenyon oli mukana laatimassa kirjaa Biochemical Predestination (Biokemiallinen ennaltamääräys), joka ilmestyi vuonna 1969. Sen jälkeen hän on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ”on täysin epätodennäköistä, että aine ja energia järjestäytyivät ilman apua eläviksi järjestelmiksi”.

Laboratoriokokeet tosiaan vahvistavat Kenyonin väitteen, että ”kaikissa tämän hetkisissä elämän kemiallista syntyä koskevissa teorioissa on perusvirhe”. Kun Miller ja muut olivat valmistaneet synteettisesti aminohappoja, tiedemiehet ryhtyivät tekemään valkuaisaineita ja DNA:ta, jotka molemmat ovat välttämättömiä maapallolla olevalle elämälle. Mikä oli tulos, kun oli tehty tuhansia kokeita niin sanotuissa esibioottisissa eli elämän syntyä edeltäneissä oloissa? Tuloksesta sanotaan: ”Aminohappojen syntetisoinnissa saavutettu huomattava menestys muodostaa silmiin pistävän vastakohdan yhtenäiselle epäonnistumiselle valkuaisaineen ja DNA:n syntetisoinnissa.” (The Mystery of Life’s Origin: Reassessing Current Theories.) Jälkimmäisille pyrkimyksille on tunnusomaista ”järjestelmällinen epäonnistuminen”.

Tähän arvoitukseen sisältyy muutakin kuin vain se, miten ensimmäiset valkuaisainemolekyylit ja nukleiinihappomolekyylit (DNA tai RNA) tulivat olemassaoloon. Siihen sisältyy myös se, millaista yhteistyötä ne tekevät. ”Elämä on nykyään mahdollista maapallolla vain näiden kahden molekyylin yhteistyön ansiosta”, sanotaan tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica. Tässä tietosanakirjassa sanotaan kuitenkin, että ”tärkeä ja ratkaisematon elämän syntyä koskeva ongelma” on edelleen se, miten tämä yhteistyö sai alkunsa. Tämä tosiaankin pitää paikkansa.

Saatat tietää, etteivät elämän syntyä tutkivat tiedemiehet ole luopuneet yrityksistään laatia uskottavaa tapahtumakuvausta elämän syntyä esittävään näytelmään. Heidän uudet käsikirjoituksensa eivät kuitenkaan ole osoittautuneet vakuuttaviksi. Esimerkiksi Mainzissa Saksassa sijaitsevassa biokemian instituutissa työskentelevä Klaus Dose huomautti: ”Kaikissa alan tärkeimpiä teorioita ja kokeita koskevissa keskusteluissa päädytään tällä hetkellä pattitilanteeseen tai tunnustetaan, ettei tietoa ole riittävästi.”

Ei edes vuonna 1996 pidetty elämän syntyä käsitellyt kansainvälinen konferenssi antanut aihetta odottaa ratkaisuja. Sen sijaan kerrottiin, että lähes 300 koolla ollutta tiedemiestä oli ”yrittänyt kovasti ratkaista, miten nämä molekyylit [DNA ja RNA] ilmaantuivat ja miten ne kehittyivät itseään kopioiviksi soluiksi”. (Science.)

On tarvittu älykkyyttä ja korkeampaa koulutusta, jotta on voitu tutkia ja päästä edes alkuun sen selittämisessä, mitä soluissamme tapahtuu molekyylitasolla. Onko järkevää ajatella, että monimutkaisia askeleita otettiin ensin ”esibioottisessa liemessä” ilman ohjausta, itsestään ja sattumalta?

[quote="teijoster"]
Saatat tietää, etteivät elämän syntyä tutkivat tiedemiehet ole luopuneet yrityksistään laatia uskottavaa tapahtumakuvausta elämän syntyä esittävään näytelmään. Heidän uudet käsikirjoituksensa eivät kuitenkaan ole osoittautuneet vakuuttaviksi. Esimerkiksi Mainzissa Saksassa sijaitsevassa biokemian instituutissa työskentelevä Klaus Dose huomautti: ”Kaikissa alan tärkeimpiä teorioita ja kokeita koskevissa keskusteluissa päädytään tällä hetkellä pattitilanteeseen tai tunnustetaan, ettei tietoa ole riittävästi.”

Tiede onkin nöyrempi instituutio kuin jokin korskea kristinusko, julkea juutalaisuus, ilmaton islam tai todistamaton jehovalaisuus, jotka KAIKKI väittävät omistavansa totuuden.

Ei edes vuonna 1996 pidetty elämän syntyä käsitellyt kansainvälinen konferenssi antanut aihetta odottaa ratkaisuja. Sen sijaan kerrottiin, että lähes 300 koolla ollutta tiedemiestä oli ”yrittänyt kovasti ratkaista, miten nämä molekyylit [DNA ja RNA] ilmaantuivat ja miten ne kehittyivät itseään kopioiviksi soluiksi”. (Science.)

Juuri tuosta heille maksetaan, ei hengellisyydeksi naamioitujen hypoteesien kaiuttamisesta.

On tarvittu älykkyyttä ja korkeampaa koulutusta, jotta on voitu tutkia ja päästä edes alkuun sen selittämisessä, mitä soluissamme tapahtuu molekyylitasolla. Onko järkevää ajatella, että monimutkaisia askeleita otettiin ensin ”esibioottisessa liemessä” ilman ohjausta, itsestään ja sattumalta?

On.

Mutta kerro, kun tiedät, onko elämää Telluksen ulkopuolella, tai Aurinkokunnan ulkopuolella?

Elämää on maapallon ja aurinkokunnan ulkopuolella. Tosin paljon monimutkaisempaa kuin mitä ihmiset osaa etsiä.

Tässä äskettäin oli Charles Darwinin syntymäpäivä. Tuolloin 160 (tai jotain tuonsuuntaista) kristillistä kirkkoa ilmoittivat, että evoluutioteoria ei ole ristiriidassa kristinuskon kanssa.

Jos haluat alkaa vängätä, vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1) Mikä on mielestäsi ID:n tarkoitus?
  a) Lisätä evoluutioteoriaan uusi näkökulma
  b) Kumota evoluutioteoria

2) Onko evoluutioteoria väärä?
  a) Kyllä
  b) Ei

3) Onko ID naturalistinen?
  a) Kyllä
  b) Ei

Quote:Tässä äskettäin oli Charles Darwinin syntymäpäivä. Tuolloin 160 (tai jotain tuonsuuntaista) kristillistä kirkkoa ilmoittivat, että evoluutioteoria ei ole ristiriidassa kristinuskon kans

Nämä kyseiset kirkot seuraavat yleisiä näkemyksiä saadakseen kannatusta. Ne muuttavat näkemystä aina kun yleinen mielipide muuttuu.
Emme voi panna luottamustamme niiden todistukseen. "Ensin uskon luojaan ja nyt en ja kohtako uskon taas."

Selkä menee pilalle jos kovasti istut kyyryssä. Seisomiseen se soveltuu mainiosti.

Polvi on loistava todiste älykkäästä suunnittelusta: http://www.answersingenesis.org/tj/v13/i2/knee.asp

Umpilisäke on immuunipuolustuksen osa varsinkin lapsen varhaisimpina elinvuosina.

Häntäluu on välttämätön lantionpohjan ja lonkkanivelien eri lihasten kiinnittämiseksi. Nämä lihakset kannattavat pikkulantion sisäelimiä ja takaavat vakaan pystykäynnin.