KESKUSTELU

Olen kuullut eri lähteistä, että syömättömyys/paastoaminen aiheuttaa monille hyvää oloa, eikä yksilö enää haluakaan syödä, ollenkaan. Tämähän on epäterveellistä ja johtaisi lopulta kuolemaan. Miksi keho toimii näin epäloogisesti, mitä järkeä tässä on evolutiivisesti?

Samasta syystä kun urheilukin voi tuntua hyvältä? Sopeutumiskeino äärimmäisiin tilanteisiin, koska huono olo heikentää suoriutumista?

Syömättömyyden hyvä olo rationalisoituu evoluutiossa siinä, että aktivaatiotason nousu kannustaa hankkimaan ruokaa.

Fysiologisesti on kysymys ainoastaan hiilihydraattien saannista. Kun hiilaria ei tule ravinnosta vähää enempää, elimistö alkaa muodostaa rasvasta ketoaineita, joita elimistö siirtyy käyttämään ravintona. Aivoja myöten. Samalla myös maksan glukoosintuotanto käynnistyy. Verensokeri tasoittuu ja kroppa kääntyy enemmän rasvanpolttoon.

Aivan sama hyvänolontunne kuin totaali/vesipaastossa saavutetaan nk. ketogeenisellä ruokavaliolla, jossa vältetään sokeria ja tärkkelystä. Eli syödään vähätärkkelyksisiä vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, munaa, rasvaa, pähkinöitä jne, mutta vältetään sokeria ja vähää runsaampaa tärkkelystä, eli viljaa, perunaa, riisiä, maissia. Se läheneen niinkutsuttua paleoliittista eli kivikautista ruokavaliota, jota tämän kannattajat pitävät ihmisen geeniperimälle luonnollisempana kuin peltoviljelyn synnyttämää tärkkelysvoittoista ruokavaliota.

Paleonäkökulmasta voisi ajatella toisin päin, että ketoosihyväolo on se perusjuttu, mutta sitten hedelmäsadon kypyessä alkaa hiilaritankkaus ennen talvea/kuivaa kautta, ja tällöin on rationaalista, että ihmisen elintoiminnot hidastuvat, ihminen laiskistuu ja kerää kaiken mahdollisen ravinnon ja varastoi sen rasvaksi edessä olevan vaikean ajan varalle.

Eli summa: hyvä olo ei johdu tarkkaan ottaen syömättömyydestä, vaan vain hiilihydraattien vähäisestä määrästä. Totaalipaastossakin hiilarit jäävät pois, mutta siinä ei mitään järkeä olekaan.

Kiitos vastauksista. Voihan tuo pitää paikkansakin. Tähän tavallaan jatkoksi vielä semmoinen kysymys, joka oikeastaan eräässä keskustelussani johti tuohon jota ensiksi kysyin, eli, kannattaako ihmisen syödä treenin tai muun rankan urheilun jälkeen, jos ei tee yhtään mieli? Ihmiset sanoo että pitää syödä treenin jälkeen jotain proteiinisunmuupitoista ruokaa, ja kuulostaahan se järkevältä ja perustellulta. Mutta miksi ei tee aina mieli syödä treenin jälkeen, jos se kerta on erittäin tärkeää? Pitäisikö vain väkisin änkeä mahaan ruokaa jotta treeni ei mene hukkaan? Elimistö ei oikein tiedä mikä sille on oikeasti hyväksi ja siksi näin? Vai johtuuko tämäkin vääränlaisesta ruokavaliostamme joka sotkee elimistön luontaisia vaistoja ja käytöstä?

Reenin jälkeen kannattaa syödä vain nopeasti imeytyviä proteiineja (eläinproteiinit) nopeiden hiilihydraattien kanssa, jotka antavat keholle energiaa palautua jolloin keho siirtyy kataboliasta anaboliaan sekä imeyttämään proteiinit paremmin. Nälkä tulee vasta myöhemmin koska keho ilmoittaa tarpeistaan aina hieman myöhässä. Sama pätee janoon. Nestehukka on jo päällä kun janottaa.

Mulle syömättömyys aiheuttaa nälän tunteen... he he

En tiedä mitä käsität hyvällä ololla ronron, mutta ainakin itsellä syöminen aiheuttaa huomattavasti paremman olon kuin syömättömyys.

Ja lähinnä tuo syömättömyys tuntuu epämiellyttävältä

Itse kysymykseen en osaa vastata, mutta totean kuitenkin, että kyseinen tilanne ja hyvänolontunne on varsin tuttu itselle. Olen myös huomannut keskittymiskyvyn ja vireystason nousevan, lisäksi koen myös olevani sosiaalisesti "lahjakkaampi" hieman nälkäisenä kuin vatsa täynnä.

Ja syömättömyydellä ainakin itse tarkoitan tässä tapauksessa tilannetta, jossa esimerkiksi aamupala ja lounas jäävät vähiin tai kokonaan väliin, mutta kuitenkin nestettä ja jotakin pientä suolaista ja makeaa tulee päivän aikaan nautittua.

Esimerkkinä voisi pitää minulle aika tyypillistä "aamupalaa", klo 4.30, 0.5-1l vettä, 1-2 lasillista 100% appelsiinimehua, 2 kuppia kahvia maidolla ja 2 palaa sokeria.
Töissä noin klo 7.30, täysjyväsämpylä, lauantaimakkaralla, kurkulla sekä juustolla.

Jos lounas jää väliin ja seuraavaa kunnon ateriaa "joutuu" odottamaan illemmalle, olen monesti huomannut, että melkeinpä unohdan sitten syödä sen pääruoan, koska varsinainen näläntunne menee ainakin minulla ohi ja sen korvaa juuri tämä jonkinlainen hyvänolontunne. Tällaisina päivinä huomaan monesti olleeni tuottavampi töissä, sekä omissa päivittäisissä askareissa.

Jestas, mikä nestemäärä. Tuollahan hölskyy loppupäivän. Ainakin itse olisin jo moisesta nesteen määrästä niin ähkyssä, että eihän sitä mitään pystyisikään enää syömään.

Mutta juu, itsekin olen silloin tällöin unohtanut aamiaisen jälkeen syödä, ja olo on silti ollut mainio. Joskus iltakymmenen tienoilla on sitten alkanut mietityttämään, että mikäs se oikein olikaan mikä unohtui...

Kaippa ihminen on ajoittaiseen paastoamiseenkin sopeutunut, tai ainakin, kuten Mimei esitti, hiilihydraattien puuttumiseen. Silloin kun ruokaa ei ole, täytyy jaksaa hankkia sitä eikä vain kyyhöttää tuntemassa olonsa kurjaksi.

Elän käsityksessä, että uusimman tiedon mukaan treenin jälkeen on jo myöhäistä hankkia mitään palautumiseen, eli jos hiilareita haluaa, ne pitäisi syödä jo ennen treeniä. Palautumisjuomaksi ilmeisesti tavallinen maito olisi paras.

Minusta tuntuu hullulta syödä vastoin kropan antamia merkkejä. Ruoansulatus kuuluu parasympaattisen hermoston toimintaan, eli pitäisi kunnolla rauhoittua ensin ja sitten syödä.

Puhdas arvaus kun tutkimustietoa ei ole löytynyt, että hyvänolontunne johtuu matalasta insuliinitasosta, paaston ja liikuntasuorituksen jälkeen. Mitä enemmän insulliinia sitä huonompi olo, suuripiirtein tässä järjestyksessä, väsymys shokki, kooma ja kuolema. "Urheilijat" jotka buustaavat kehoaan insuliinilla kehoitetaan pakottamaan itsensä liikkeele pistoksen jälkeen vaikka väsymys vaatisi levolle.