KESKUSTELU

Maan elämän evoluutiossa me olemme pieni papana, mutta saatamme olla isossa asemassa luodessamme jotain apinajälkeläistä erilaisempaa jatkumoa elämälle.

Mitä toivotte tulevaisuuden evoluutiolta? Ihmisen sälilymistä ja levittäytymistä pitkälle avaruuteen vai jotain aivan muuta?

Tuli mieleen, että onkohan elämän saagassa ihminen kriittinen palanen ennen älyllä luotua bio/tekno elämää joka jatkaa siitä mihin madot ja apinat on aluksi elämää kuljettanut. Kauan elettäisiin yhdessä teknologian kanssa, mutta parin tuhannen vuoden kuluttua ihminen saattaisi olla olentona muisto vain evoluution puussa.

Voiko sitä edes kutsua evoluutioksi ja jos ei niin miksi?

Liekköhän tulevaisuudessa mahdollista saavuttaa jonkinlainen sopu ja ymmärrys ihmisten ja luonnon keskuudessa? Liekköhän ihminen koskaan niin viisas, että lopettaisi tonttuihin uskomisen? Koskahan ihmiskunta kohdentaisi resurssit järkeviin asioihin?

Toivonko noita? Ehkä vähäsen.

Tarkoittaa mitä? Jotain henkistäkö? Oma pieni villi mielipide, maailmassa on aivan liikaa hyödyntämätöntä maata. On hoitamatonta metsää, niittyä aukeaa, avointa merta. Maapallon pinta-ala voitaisiin ottaa huomattavasti tehokkaampaan käytttöön ja tuotantoon, saataisiin samalla resursseja lisä ihmisille tallustamaan pallolle.

Lisää hoitometsää puun tuotantoon, hedelmien kasvatukseen, energiapuuhun... lisää peltoa ties minkä kasvatuksen. Samaten, meret, niissä vasta potentiaalia olisinkin, monen euroopan verran pinta-alaa kalan-viljelykselle, levän, jne...

En näe ihmisaivojen kasvulle rajoja, mutta ehkä tuossa aivojen sosiaalisessa puolessa olisi tarvetta kasvuun. Sosiaalista älykkyyttä tarvitaan, raketti-insinöörejä mitenkään väheksymättä.

Ai siis kasvaako ne kokoa fyysisesti vai tuleeko jotain tiuehmpia neuronikytkentöjä? Vain onko ihmisaivoissa vain käyttämätöntä kapasiteettia rajattomasti?

Toivon tulevaisuudelta 'ihmeitä', teknomagiaa, saamme ujutettua aivoihimme/kehoomme eläimille tunnusomaisia piirteitä tyyliiin koiran hajuaisti, kuulo, haukankatsetta, elinten/raajojen regeneraatiokyvyn jne.

Minä ainakin tarkoittaisin tuolla aivan konkreettista sopua: sitä, että ihminen oppisi elämään täällä viemättä samalla elämisen mahdollisuuksia muilta lajeilta. Sitä tosiaan toivoisin. Vaikka se vähän hidastaisikin muuta, teknologian ja tieteen kehitystä.

Ei ihminen ole ainoa arvokas asia tällä planeetalla. Internetin ihmemaailmaa tai tv:n nykytarjontaa seuratessa tulee välillä mieleen, että tällaisen älykääpiöiden massan kasvattamiseksi, ja heidän jokaikisen toiveensa toteuttamiseksiko me tosiaan tuhoamme kokonaisia eliölajeja ja ekosysteemejä? Miksi ihmeessä?

Toivoisin tulevaisuudelta myös sitä, että yhä useammat ihmiset... ylipäätään kiinnostuisivat jostain. Haluaisivat kehittää itseään, oppia tietämään tai tekemään asioita. Ongelma ei ole se, että ihmiset olisivat lähtökohtaisesti tyhmiä. He eivät vain koskaan opi ajattelemaan itse tai oikeasti kiinnostu mistään. Tietoa on jo saatavilla kenelle tahansa niin paljon kuin ikinä jaksaa lukea, mutta monet eivät viitsi vaivautua. Ehkä, kenties, ihmiset joskus ymmärtävät lopettaa sotimisen. Uskonnoista ihmiset tuskin koskaan luopuvat, mutta toivon niiden maallistuvan, sopeutuvan aikaansa, etteivät ne estäisi ihmisiä toimimasta järkevästi.

Mitä transhumanismiin, älykkäisiin koneisiin tai ikuisesti eläviin ihmisiin tulee... No, en vastusta sellaistakaan kehitystä. Avaruuden valloittaminenkaan ei kuulosta hullummalta idealta, kunhan myös mahdollisesti muualta löytyvien elävien olentojen elinmahdollisuuksia kunnioitetaan. Ainakin avaruudesta saataisiin lisää resursseja joutumatta ryöstämään maapalloa. Teknomagiaa... minä voisin mieluusti ottaa terveen ihon (krooninen atoopikko kun olen), linnun näkökyvyn ja hieman lisää aivokapasiteettia.

Ehkä vielä jonain aikana ihmiskunta voisi asua maapallolla vain muutamassa, tai ehkä muutamassa sadassa lähes täysin omavaraisessa suurkaupungissa, ja koko muu planeetta voitaisiin muuttaa joukoksi valtavia luonnonsuojelualueita. Alueet voitaisiin palauttaa siihen tilaan, missä ne olivat ennen kuin ihmiset niitä vahingoittivat: ehkä kloonaamalla voitaisiin palauttaa jääkauden ihmisten sukupuuttoon ahmima megafauna mammutteineen kaikkineen. Biologinen evoluutio saisi jatkaa siitä, minne se olikaan matkalla, ja kulttuurievoluutio jatkaisi rinnalla omaan suuntaansa. Uusia lääke- ja muita hyötyeliöitä voitaisiin hakea pelkäämättä, että lajit katoavat ennen kuin niitä ehditään tutkia. Ihmiset voisivat käydä retkillä oikeassa luonnossa ja ymmärtää, kuinka tavattoman hienossa maailmassa oikein elävätkään - ja kuinka vähällä olivat sen tuhota.

Sellaista minä toivoisin.

Sehän on jo tutkittu että kaikki aivokapasitetti on käytössä.

Fyysisesti aivot eivät kasva jos koppa ei suurene --> siis ihmisistä ilmeisesti tulee joskus (10^8 vuoden kuluttua...) oikeasti vesipäitä (nyt niitä näyttää olevan jokunen prosentti väestöstä..)

Toive siis olisi että tänään se aivokapasiteetti keskitettäisiin oikeisiin asioihin eikä haihatteluun ja turhan pohtimiseen.

Jep, samalla linjalla.