Pacanus Rusticanus kirjoitti:
Erään teorian mukaan sutta ei kesytetty vaan se liittyi ihmisiin lukemattomia eri kertoja eri aikoina.
On aivan mahdollista, että susi on kesytetty/kesyyntynyt useita kertoja tai vähitellen laajalla alueella eri ihmisyhteisöissä. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki nykyään elävät koirat polveutuvat suhteellisen pienellä alueella eläneistä aasialaisista susista.
Pacanus Rusticanus kirjoitti:
Teoria tukeutuu pakoviettiin, jonka heikkous joillain yksilöillä kertautui suvussa ihmisten jätteitä tonkivilla susilla, eli siis jotkin linjat tulivat yhä luottavaisimmiksi ihmistä kohtaan ja hyötyivät tästä ja muodostivat oman kehityshaaran. Näistä oli mahdollista valikoida ja sopivimpia yksilöitä ihmisten tarpeisiin. Jos kuka on ollut tekemisissä susien kanssa tietää, että ei siitä koiraa saa kesyttämällä/ opettamalla ja jalostaminen olisi älytöntä ilman että "luolaihmisellä" olisi ollut visio/ tieto siitä, mihin tarkoitukseen eläintä jalostetaan.
Siitä, kuinka kesyyntyminen tarkalleen on tapahtunut, on totta kai koko joukko hypoteeseja, ja niistä useampikin voi olla oikeassa yhtä aikaa.
Tuo jätteiden tonkimisen mukanaan tuoma ihmisen sietäminen on hyvin voinut olla edellytys todelliselle kesyyntymiselle. Toinen, vähän ulos suosiosta pudonnut, vaihtoehto olisi se, että suden pentuja olisi käyty varta vasten hakemassa pesäkoloista ja kasvatettu ihmisryhmän jäseniksi. Aikuinen susi ei kyllä kesyynny enää mihinkään, mutta aivan pentuina niillä on samanlainen sosialisaatioikkuna kuin koirillakin (vain lyhyempi ja nuorempana).
Voi siis olla, että ihmisiä seurailleita jätteentonkijasusia on ollut olemassa pitkän aikaa ennen kuin niitä olisi kukaan kutsunut kesyiksi, saatikka koiriksi.