KESKUSTELU

Evo devo ansaitsee monen biologin, mm. Sean Carrollin mielestä evoluutioteorian uuden paradigman nimen.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Evo-d ... SI1AT02s7s

Jotkut biologit (esim. jotkut blogistit) taas ilmaisevat väheksyvänsä sitä ja katsovat Carrollin liioittelevan. Yhtenä syynä aversioon saattaa olla hämmennys, jota evo devon tulokset, esim. edellisessä puheenvuorossani kerrottu, aiheuttavat. Onhan tavallaan merkillistä, että monilla elimillä ja toiminnoilla on omat, lajista jokseenkin riippumattomat, ikiaikaiset geenit, joista jotkut ovat olleet olemassa jo ennenkuin ao. funktio on edes ilmennyt käytännössä. Esimerkiksi raajat ja kielen mahdollistuminen lienevät tällaisia. Evo devon tutkimuksen jatkuessa vastaavia voi löytyä lisää. Seuraavassa puheenvuorossani aion esittää muutamia ehkä uusia evo devo -ilmiön mahdollisia syitä jonkinasteisine perusteluineen. Mutta ensin asiaa "kieligeenistä"

http://scienceblogs.com/notrocketscienc ... nguage.php

Kun FOXP2-geeni löydettiin 2001 ja sen yhteys kieleen havaittiin, ajateltiin ensin, että se oli yksinomaan ihmiselle tyypillinen "kieligeeni". Todellisuudessa geeni kehittyi jo ennen dinosauruksia ja se esiintyy jokseenkin samanlaisena kuin meillä monissa eläinlajeissa, linnuissa, lepakoissa, mehiläisissä jne, toteaa sen löytäjä Simon Fisher Oxfordin yliopistosta. Siitä saadaan todella tärkeä opetus, Fisher sanoo. Puhuminen ja kieli eivät vain ilmestyneet tyhjästä. Ne ovat rakentuneet äärimmäisen säilyneillä ja ikiaikaisilla evoluutio-urilla

Kehityksen aikana geeni ilmaisee itseään keuhkoissa, ruokatorvessa ja sydämessä, mutta kielentutkijoita kiinnostaa erityisesti sen tehtävä aivoissa. Tässä on huomattavaa samankaltaisuutta eri lajeilla, ihmisestä peippoihin ja krokotiileihin. FOXP2 on aktiivinen samoissa alueissa. Vaikka eläinmalleista ei olekaan puutetta, monet tutkijaryhmät ovat valinneet tutkittavakseen laululinnut johtuen niiden laulun ja ihmisten kielen samankaltaisuuksista: molemmat rakentavat monimutkaisia peruskomponenteista, kuten tavuista tai melodisista pätkistä koostuvia jonoja. Lisäksi molemmat ääntelyn muodot opitaan jäljittelyn ja käytännön kautta kriittisten kehityskausien aikan.

FOXP2 on transkriptiotekijä, joka säätelee jo alustavien tutkimusten mukaan aivoissa satojen geenien auki- ja kiinnioloa. Jos säätely tukahdutetaan, tapahtuu aivomuutoksia, jotka koskevat puheessa ja puheen ymmärtämisessä tarvittavia toimintoja. Tarkemmin tätä selostetaan uudessa artikkelissa:

http://rstb.royalsocietypublishing.org/ ... 2124.short

Evo-devo, horisontaali geenien siirtyminen ym. ovat varmaan vielä varsin alustavasti ymmärretyt. Niitä koskevat tiedeartikkelitkin ovat usein täynnä vaikeita käsitteitä ja outoja nimiä, joita usein ei ole edes englannin sanakirjassakaan. Siksi on hauskaa löytää jotain melko ymmärrettävää.

http://www.panspermia.org/whatsnew52.htm

Brownin yliopiston biologi Casey Dunn toteaa: On nyt täysin selvää, että genomin monimutkaisuus oli olemassa hyvin varhain.

Kansainvälinen biologiryhmä on analysoinut pienen laakean meressä elävän eliön, laakkoeläimen genomin. Laakkoeläimellä, joita on vain yksi laji, on vain neljä solutyyppiä, ei etu- eikä takapäätä, ei vatsaa, ei hermoja eikä lihaksia. Se lisääntyy halkeamalla. Geenien perusteella sen uskotaan olevan vanhin haarautuva monisoluinen.

http://www.google.fi/search?q=Trichopla ... d=0CDsQsAQ

Sen genomin uudet analyysitulokset ovat jännittäviä. Lakkoeläimen genomissa on 98 miljoonaa emäsparia ja arviolta 11 541 proteiinia koodaavaa geeniä. Toisin kuin pitemmälle kehittyneillä eläimillä kuten banaanikärpäsillä laakkoeläimen intronitiheys on lähes sama kuin selkärankaisilla.Monet näistä introneista (82 % säilyvissä alueissa olevista) ovat samoissa asemissa ja vaiheessa (phase) kuin ihmisen vastaavissa. Vielä kiinnostavampaa on, että kaikki 21 pisintä runsasgeenistä telinettä (scaffolds) laakkoeläimellä sisältää huomattavan paljon geenipätkiä, jotka muistuttavat kovasti ihmisen vastaavia, vaikka niillä onkin osittain eri tehtävä.
Esimerkiksi kuvassa (artikkelissa) olevat laakkoeläimen ja ihmisen geenipätkät käsittävät 83 paria ortologeja (samankaltaisia geenejä).

Mitä hämmästyttävintä on, että monet laakkoeläimen geenien ortologit koodaavat kehittyneemmissä lajeissa monimutkaisia piirteitä, joita laakkoeläimellä ei lainkaan ole. Laakkoeläimen genomissa on esimerkiksi suuri määrä transkriptiotekijöitä, jotka yleensä liitetään kehittyneempien eläinlajien hahmonmuodostukseen ja kerrostumien syntyyn sekä solutyyppien erilaistumiseen. Ionikanavia ja muita viestintäjärjestelmän komponentteja löytyy, samoin genomissa on hermovälittäjäaineiden biosynteesin ja rakkuloidenkuljetusjärjestelmän sekä neuro-sisäeritysjärjestelmän komponentteja. Läsnä näyttävät olevan myös hermovälittäjäaineiden ja neuropeptidien reseptorit. Synapsinmuodostusproteiinit [ilmeisesti siis niiden geenit..] ja synapsien muodostuttua tarvittava teline, jonka tiedetään olevan sienieläimillä (sponges) ovat myös laakkoeläimellä mukaanluettuna reseptorit ja kanavat [ilmeisesti siis niiden geenit] joita sienieläinten genomissa ei ole. Hermojen vaeltamisen ja aksonien opasteiden geenit ovat myös siellä. Vaikka laakkoeläimeltä puuttuu solunulkoinen matriisi, sen genomissa on kuitenkin melkoinen osa niistä geeneistä, jotka oletettavasti koodaavat solunulkoisen matriisin proteiineja. Solun pintaan ja solurankaan kytkevien, signaalien läpikulkua auttavien proteiinien geenit ovat myös siellä, samoin niiden entsyymiperheiden geenit, jotka modifioivat solunulkoista matriisia ja/tai matriisissa olevia signaaliproteiineja.

Vaikka laakkoeläimen keho on yksinkertainen, sen genomi koodaa suuren määrän transkriptiotekijoitä ja viestintäratoja, jotka tyypillisesti liittyvät kehityksessä tapahtuvaan muotoutumiseen ja solujen erilaistumiseen. Jäljellä on yksi kysymys: mikä rooli näillä geeneillä on eläimessä, joka ei kehity?

Asteittaista kehitystä sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta ja sitä, että monet tärkeät funktiot ilmenivät vasta, kun niiden geenit olivat jo pitkään olleet olemassa, tuntuu vaikealta sopeuttaa. Tämä on yksi niistä lukuisista syistä, joiden perusteella monen biologin mielestä kokonaan uusi evoluutioteoria on ajankohtainen.

Vaikka seuraavat linkit johtavat ID-sivuille, joilla monetkaan eivät käy, yleisistä tieteellisistä julkaisuista otetut videot, jotka niissä ovat, lienevät katsomisen arvoisia. Tekstithän voi aina jättää lukematta. (Varmaan vastaavat videot voisi löytää muualtakin).

http://www.evolutionnews.org/2011/08/mo ... 49491.html

http://www.evolutionnews.org/2011/08/th ... 49211.html

http://www.evolutionnews.org/2011/08/th ... 49511.html

Mitä taas tulee ID:n ideaan yleisesti, voitaisiin luonnossa nähdä myös toisenlainen, usein ehkä triviaalin ID-ajattelun syrjäyttävä älyllisenkaltaisuus. Tämä on kaikkien luonnonlakien invarianssiominaisuus. Voidaan kysyä, mikä tekijä kytkee joukon mitattavia suureita matemaattiseksi kompleksiksi, luonnonlaiksi, jolla tämä ominaisuus on. Esimerkiksi tuttu kaava F=ma voidaan esittää invarianssilakina ma:F=1. Jos kahden mitattavan suureen arvot on kiinnitetty, kolmas saa aina arvon, jolla invarianssi pätee ja lauseke saa siis arvon 1. Muita invarianssilakeja ovat Ft^2:ms=2 ja hilan (lamda):[d sin(alfa)]=1. Jotkut luonnonlait voidaan johtaa yleisistä, älyllisistä periaatteista lähtemällä, mutta tämä ei tee tyhjäksi invarianssilain älyllisenkaltaisuutta. Ja onhan yhä selittämättä myös "Matematiikan käsittämätön tehokkuus luonnontieteissä"

http://solmu.math.helsinki.fi/2002/1/matmenet/

Siitä lähtien kun säätelyjärjestelmien paljous solussa ja solukollektiiveissa on oivallettu (viimeistään 2011), on ymmärretty myös, että syödyn ravinnon ainesosat vaikuttavat säätelyjärjestelmien toimintaan ja muuttavat solun proteiinilajien ja -määrien tuottoa.

Tutkijat ovat nyt löytäneet suoremmankin yhteyden ravinnon ja säätelyjärjestelmien välillä. Kasvien, esim. riisin mikro-RNA -molekyylit voivat mennä suoraan vereen ja sieltä soluihin muuttaen säätelyjärjestelmien toimintaa. Esimerkiksi LDL:n tuotto lisääntyy riisin miRNA-molekyylien vaikutuksesta

Ilmiötä ei tähän mennessä ole tutkittu juuri ollenkaan, mutta tutkimusmenetelmien kehittyessä monta keinoa sen tutkimiseksi alkaa jo olla käytettävissä.

http://blogs.discovermagazine.com/80bea ... xpression/

Varmaan on vielä niitä, jotka ajattelevat, että lukion tai yliopiston biologian kirjoista opittu genetiikka sisältää oleellisen tiedon genomin prosessista.. Sadat tutkimukset vuosilta 2010 ja 2011 osoittavat, että ehkä näin ei olekaan, vaan pikemminkin näin:

"We fooled ourselves into thinking the genome was going to be a transparent blueprint, but it's not," says Mel Greaves, a cell biologist at the Institute of Cancer Research in Sutton, UK.

Teimme itsemme naurettaviksi ajattelemalla, että genomista oli tulossa päivänselvä toimintakaavio, mutta sitä se ei todellakaan ole", sanoo Mel Greaves, solubiologi..

http://www.nature.com/news/2010/100331/ ... 4664a.html

Erityisesti säätelyjärjestelmien olemassaolon tiedostaminen on saattanut geneetikot hämmennyksen valtaan, vaikka vasta osa niistä on ylipäänsä löytynyt. Säätelyjärjestelmien säätelyjärjestelmistä, jollaisia on paljon, vasta muutamat korkeintaan pilkottavat. Seuraava aivan uusi video antaa esimakua tulevasta monimutkaisuudesta:

http://vizbi.org/Videos/26206370

Lisää tietoa saa esim. googlaamalla "regulation genes proteins 2011"

Saattaa osoittautua, että genetiikassa hahmottuva uusi, tuhansia kertoja (joidenkin geneetikkojen mielestä äärettömän paljon..) luultua monimutkaisempi järjestelmä on yhtä lailla fysikaalistyyppinen ja vain matemaattisesti kuvattavissa oleva, kuin esim. atomi. Yhtenä mahdollisuutena hallita säätelyjärjestelmien, verkostojen jne. toimintaa ja vuorovaikutusta periaatteellisella tasolla on prof. Arto Annilan kehittämä matemaattinen formalismi, jota on jo sovellettu moneen ilmiöryhmään:

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Visioni (jota en suinkaan väitä oikeaksi) on seuraava: jos maailmassa joka hetki vallitseva, jatkuvasti muuttuva energiaerojen joukko kuvattaisiin 2-ulotteiseen tasoon (ikään kuin koordinaatistoon), kolmas ulottuvuus kuvaisi energiaeroja nopeimmalla mahdollisella tavalla tasoittavaa järjestelmää. Tämä pienimmän vaikutuksen periaatteen (LAP) mukaisten polkujen (Feynman) avoimissa järjestelmissä muodostama äärettömän tiheä verkosto johtaisi säätelyjärjestelmien ym. ja viime kädessä geenimutaatioiden sekä proteiinien tuoton ja jakauman deterministiseen organisoitumiseen biodiversiteetti yhtenä tuloksenaan.

Sattumaksi tulkittu tapahtuma, esim. geeniin osuva säteilykvantti, ilmentäisi koko maailmankaikkeuden käsittävän LAP-verkoston vaikeasti ennakoitavien (esim. kaukaisten tähtien), mutta täysin determinististen tekijöiden vaikutusta.

Vastaavasti luonnonvalinnaksi tulkittu oletettu prosessi voisi itse asiassa olla LAP-verkoston "laskettua", suurimmalla mahdollisella nopeudella energiaeroja tasoittavaa toimintaa.

Koska kyseessä on avoin järjestelmä, jossa energiaerot muuttuvat jatkuvasti, antaa formalismi "ainoastaan" tapahtumien pääpiirteet eikä tarkkoja tuloksia (paitsi eräissä lokaaleissa tapauksissa). Tässä toteutuu Prigoginen (kemian nobel 1977) kirjassaan "From Being to Becoming" esittämä ajatus, että uudet oleelliset löydöt johtavat inhimillisen rajoittuneisuuden syvenevään tunnustamiseen.

Ongelmaa ei silti voi pitää ratkaistuna. Tämänhetkinen tietomme materiasta (energia mukaanluettuna) perustuu mitattaviin suureisiin ja niiden yhdelmiin, fysiikan kaavoihin (mielikuvat "aineesta" ovat ylimääräistä näennäistietoa). Emme tiedä, mikä ominaisuus tässä tuntemattomassa materiassa saa sen noudattamaan tiettyjä periaatteita (viime kädessä LAP:ta). Mieleen muistuu nobelisti Eugene Wignerin kuuluisa essee "Matematiikan käsittämätön tehokkuus luonnontieteissä". Yhtä vähän tunnemme LAP:n ja muiden matemaattisten formalismien juuria. Suurin osa matemaatikoista tosin uskoo tai arvelee matematiikan olevan platonistista, kts. esim.

http://www.uef.fi/fysmat/mita-matematiikka-on

Ongelmaksi siis jää ainakin se, mitä on kuvattu kuvattaessa materiaa ja mitä matematiikka, jolla kuvaus on suoritettu, on. Ja se, mihin perustuu näiden kahden yhtäpitävyys. Myös elämyksellisen tietoisuuden ongelma on yhä ratkaisematta.

"Kuka oli ensimmäinen ihminen?" - Richard Dawkinsin analyysi Suomalaisin tekstein:

http://www.youtube.com/watch?v=Xl4jEi2FXW8

Seuraava Naturen (on johtavia tiedelehtiä) esitys on vain pieni murto-osa kaikesta, mitä genomin prosessiin todella kuuluu. Jos kaikki muu olisi mukana, kuva olisi tupaten täynnä muita samantapaisia prosesseja.

http://www.nature.com/nrg/multimedia/rn ... index.html

Jos näkemykseni on oikeansuuntainen, tapahtumat eivät ole satunnaisia, vaan noudattavat fotonin energian tarkkuudella pienimmän vaikutuksen lakia professori Arto Annilan formalismin

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

edellä filosofisesti laajennetussa muodossa. Mutta vaikka olisin väärässä, jokainen varmaan ymmärtää, että matematiikan avulla ihminen voisi päästä lähimmäksi sitä, mitä todella tapahtuu - genomilla ja koko solussa.

RNA-editointi merkitsee jo koodatun RNA:n editointia niin, että tuloksena olevat proteiinit auttavat eliötä hienosäätämään monia toimintojaan (kuten hermostoa) genomista riippumatta ja näin lisäämään biodiversiteettiä. RNA-editointia on tutkittu monilla eliöillä ja ihmiselläkin, mutta mustekala on osoittautunut erityisen hyväksi tutkimuskohteeksi, toteaa Scientific American:

http://blogs.scientificamerican.com/oct ... vironment/

But these basic tools of evolution don’t entirely explain how we and other organisms have evolved to be so complex. Recent research has shown that a process called RNA editing, which tweaks how certain enzymes are made without requiring alterations in basic genetic blueprints, has allowed living organisms to regulate important functions, such as nervous system function and development.

Samalla Sci.Am.- sivustolla on myös kiinnostavia videoita mustekalojen ym. merielävien elämästä, mm. mimicrystä:

http://blogs.scientificamerican.com/oct ... pus-video/

Kuuluisa ja palkittu biologi E.O.Wilson sanoo kirjoittaneensa viimeisen kirjansa, jonka sisältö on radikaalimpi kuin muiden. Tätä ennen hän on julkaissut Naturessa yhdessä kahden Harwardin matemaatikon kanssa artikkelin, jossa esitellään kirjan joitakin pääkohtia.

http://www.telegraph.co.uk/science/evol ... ution.html

http://www.theatlantic.com/magazine/arc ... _page=true

Naturen artikkeli on herättänyt valtavaa vastustusta biologien keskuudessa. Erityisesti sellaiset biologit kuin Jerry Coyne ja Richard Dawkins ovat suunniltaan. Monet biologit sanovat myös, että Wilson on tullut vanhuudenhöperöksi. Mistä sitten on kysymys?

Wilson on sukulaisvalinnan (kin selection) idean pääarkkitehti. Hänen ideansa herättivät aluksi laajaa vastustusta, mutta lopulta sukulaisvalinnasta tuli kaikkien hyväksymä paradigma. Dawkinsista tuli sukulaisvalinnan huomattava propagaattori.

Naturen artikkelissa Wilson kumoaa täysin sukulaisvalinnan. Hamiltonin 60-luvulla kehittämä ilmiön matemaattinen perusta on Wilsonin ja hänen kanssaan toimineiden matemaatikoiden mukaan täysin väärä ja kyvytön kuvaamaan luonnon todellisuutta. Toistaiseksi ei kukaan ole pystynyt kumoamaan tätä väitettä.

Wilson sanoo rakentaneensa uutta teoriaa kymmenen vuotta perehtyen samalla monipuolisesti tieteen edistysaskeleihin. Matematiikka ja genetiikka ovat lopulta osoittautuneet uudistuksen keskeisiksi aspekteiksi. Uuden kirjan sisällöstä tihkuneet tiedot viittaavat mielestäni siihen, että ainakin uuden genetiikan sellaiset löydökset kuin evo-devo ja vasta myöhemmin käyttöön tulevien geenien paljous ("front-loading") ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa. [Käyttämättömien geneettisten valmiuksien olemassaoloa eliöissä esitellään tässä ketjussa taaempana mm. laakkoeläimen genomin avulla.]

Tuntuu siltä kuin Wilsonin ajattelu kulkisi seuraavaan tapaan: Eliöissä on joukko käyttämättömiä geneettisiä yhteisöllisten toimintojen valmiuksia ja näiden laukaisugeenit (trigger-genes). Nämä ovat osin hyvinkin syvällisiä valmiuksia, esim. moraalin, sisältäviä. Kun ne sattuvat populaatiossa yhteen, laukaisugeenit aktivoivat ne, ja yhteisöllinen systeemi on syntynyt!

Wilson sanoo tutkimissaan eliöyhteisöissä esiintyvän sosiaalisuuden vastaavan hänen uutta näkemystään, joka täydellisesti kumoaa sukulaisvalinnan yhteisöllisyyden perustana.

Darwinia ihanteenaan pitävän Wilsonin ajatukset järkyttävät jopa koko evoluutioteoriaa.

Kun Barbara McClintock (nobel 1983) ennakoi hyppivien geenien tärkeyden sekä vasta löydetyt geneettiset säätelyjärjestelmät (tosin hänkään ei ehkä kyennyt ennakoimaan säätelyjärjestelmien suunnatonta suuruutta), monet darwinistit, joista tiedeyhteisö tuolloin enimmäkseen koostui, eivät aluksi tahtoneet tunnustaa näiden todellisuutta. James A. Shapiron mukaan hyppivillä geeneillä eli paikkaa vaihtavilla elementeillä (transposable elements) on tärkeä tehtävä luonnollisessa geneettisessä suunnittelussa (natural genetic engineering). Shapiron mukaan paikkaa vaihtavilla elementeillä on evoluutiota eteenpäin vievä tehtävä, joka ei perustu sattumaan, vaan luonnon omaan suunnitteluun.

http://www.huffingtonpost.com/james-a-s ... 58228.html

Paikkaa vaihtavat elementit tunnetusti siirtävät esim. yhden bakteerilajin geenejä toiseen bakteerilajiin. Tutkijat ovat nyt varovasti innoissaan löydettyään bakteerista kovakuoriaiseen ilmeisesti tarkoituksella siirretyn, kahvinpapua sulattavan geenin. Siirto näyttää tapahtuneen hyppivien geenien avulla.

http://www.nature.com/news/bacterial-ge ... ix-1.10116

Tehostuvien tutkimusten myötä McClintockin ennakoima luonnollisen geneettisen suunnittelun idea, kyky vastata tavoitteellisilla muutoksilla erilaisiin haasteisiin, saanee yhä lisää kantavuutta ja sattuman osuus evoluutiossa heikentynee.

Genetic engineering suomennetaan geenimanipulaatio. Tuo käännöksesi on ihan törkeän harhaanjohtava. Kyseisissä artikkeleissa ei missään vaiheessa vihjata edes epäsuorasti että kyseessä olisi jonkinlainen suunnitelmallinen operaatio. Tämä on ihan täysin sinun oma ideasi joka pohjautuu tuon yhden sanan virheelliseen käännökseen.

On tosiaan liian radikaalia puhua "suunnittelusta", vaikka tavoitteellista toimintaa tarkoitetaankin. Geenimanipulaatio ei kuitenkaan liene asiallinen käännös suomeen, koska sillä on jo toinen, vakiintunut merkitys, ihmisen suorittamat tavoitteelliset geenistön muuttamiset

http://www.google.fi/#hl=fi&gs_nf=1&cp= ... 80&bih=668

Shapiron ja McClintockin visio natural genetic engineering voitaisiin ehkä ilmaista termillä luonnollinen genomin itsemanipulaatio.

Ei tullut mieleen että genetic engineeringillä on vakiintunut merkitys myös englannin kielessä? On selvää että termiä on käytetty tarkoituksella, tietoisena siitä vakiintuneesta merkityksestä. Siksi siinä genetic engineeringin edessä on natural, eli on aivan selvää mitä tässä tarkoitetaan, luonnon omaa geenimanipulaatiota.

Suomentajan ei pidä alkaa ylitulkitsemaan ja muuttelemaan sanoja vain koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan, kyllä tässä sanottiin juuri sitä mitä sanottiiin tarkoituksella eikä suomennoksessakaan pidä muutella toiseksi termiä jolla on vakiintunut merkitys. Ja edelleenkään teksteissä ei viitata millään tavalla suunnitelmalliseen tai vielä vähemmän tavoitteelliseen toimintaan. Jos sellaista löydät niin se on omaa rivienvälistä lukemistasi. Ihminen näkee sitä mitä haluaa.

Jos kuitenkin haluat vetää tuollaisia johtopäätöksiä artikkeleista joissa ei ole sanottu mitään sellaista, niin olisi kohtuullista että lukija osaisi erottaa missä vaiheessa se mitä sanot on omaa spekulaatiota. Artikkelissa ei missään vaiheessa ollut tuollaista spekulaatiota, sattumasta ja suunnittelusta ei puhuttu yhtään. Tuo on täysin omaa tulkintaasi asioista, ja olisi tärkeää että lukijakin olisi tietoinen missä vaiheessa siirrytään Shapiron ajatuksista sinun omaan spekulaatioon. Itse pidän tuollaista kirjoittelua valheellisena, sanojan syöttämisenä tiedemiehen suuhun, joka ei ole mitään tuollaista ilmaissut.

Tai lievennetään tuota edellistä lausetta sen verran, että pitäisin tuota valheellisena JOS se olisi tehty tarkoituksella. Uskon että tässä tapauksessa kyse oli puhtaasta vahingosta jossa omat tulkinnat lipsahtivat vaikuttamaan Shapiron sanomilta. Täysin ymmärrettävää, vaikkakin harhaanjohtavaa.

Priman uusi dokumentti esittelee jäätävät kehitysopilliset todisteet.

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1431541

alkaen 7 minuutin kohdalta

Kuinka paljon turhia osia sinusta löytyy?

viisaudenhampaat
3. silmäluomi
korvankääntölihakset
häntäluu
karvapeite
pikkuvarvas
sukuopuolielimet sikiökehityksen aikana
miehen kohtua vastaava elin
miehen nännit