KESKUSTELU

Jos lääketiede kehittyisi tasolle jossa ihmisen ei tarvitsisi kuolla luonnollisista syistä, niin kuinkakohan kauan ihminen jaksaisi elää?

Biologinen kuolemattomuus (tai erittäin pitkä elämä) varmasti muuttaisi yhteiskuntaa rajusti mutta tuskin perusasioita. Edelleen pitäisi jotenkin tienata elantoa, säheltää parisuhteissa, viedä auto katsastukseen, käydä kissanristiäisissä, viettää vapaa-aikaa jne. jne. ad nauseam.

Vuosisadan tai parin jälkeen edes täydellinen ja raju elämämuutos ei voisi tarjota mitään erityisen uutta ja todennäköisesti ihmiset lopulta vain kyllästyisivät elämiseen ja päättäisivät itse päivänsä.

Yleinen suhtautuminen kuolemaan muuttuu, jos ihmiselämä venytetään äärettömyyksiin. Lähellä on aika, jolloin elimiä voidaan korjata ja korvata kantasoluhoidolla tms. Tämä ei varmasti auta kuin jotain pientä promillea maapallon ihmispopulasta. Syntynee siis luokka, joka saa rahalla kasvatettua itselleen uudet kädet tai aivot, tai nuoremmat kasvot. Ehkä joku näistä alkaa kerätä viisautta tai valtaa itselleen. Kuolevaiset elävät suunnilleen samoin, kuin nytkin.

Kuolematon voi perehtyä mihin tahansa asiaan vuosisatoja kestävällä uutteralla tutkimisella. Tai väitellä itselleen parhaiden yliopistojen kaikki tohtorinarvot, aika ei ole rajoite.

kantasoluhoito auttaa joihinkin vaurioihin, mutta ei sillä kuolemattomuutta saavuteta. Ei edes nykyistä merkittävästi pitempää elinikää, kunhan vain elämme terveempinä sen vaivaisen vuosisadan joka biologinen rajamme on.

Ja jos tähän liitetään vielä kyky parantaa aivojen kapasiteettia, vaikkapa lisäämällä elektronisia osia muistin tehostamiseen, tai neuraalikäyttöliittymä internetiin, valmiina on resepti ylivoimaisten asiantuntijoiden kehittymiseen. Ajatus on sekä karmiva että kiehtova. Nykyään tiede kehittyy niin nopeasti, ettei suppeankaan alan asiantuntija kertakaikkiaan pysty lukemaan kaikkea tutkimusalaansa liittyvää. Jos nykyisenkaltainen trendi jatkuu, vauhti tulee vain kiihtymään. Mutta jos tietoa olisi mahdollista ladata netistä suoraan aivoihin, ja sitten hakea se hetkessä tarpeen tullen...


Ei vielä. Tulevaisuutta arvioitaessa muutokset lähitulevaisuudessa tyypillisesti yliarvioidaan, mutta kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. En väitä, että pystyisin arvioimaan, millaiset ja kuinka suuret edistysaskeleet ovat joskus mahdollisia tai todennäköisiä. Toteanpahan vain, että mikäli tieteen kehitys jatkuu, maailma on jo viidenkymmenen vuoden päästä kovin erilainen.
Esimerkiksi vanhenemisen hidastamiseksi tehdään jo tällä hetkellä valtavasti tutkimusta. On täysin mahdollista, ettei siitä koskaan saada aikaiseksi suuria muutoksia, mutta on myös ihan yhtä lailla mahdollista, että se tulee aikanaan pidentämään elinikää suurestikin.

Mutta jos ihmiset elävät ikuisesti, ei enää synny tilaa uusille ihmisille. Ja ihmisillä on tapana vanhemmiten urautua mielipiteisiinsä ja käsityksiinsä. Tieteenkin sanotaan etenevät sukupolvittain, edistystä tapahtuu sitä mukaa kun vanhat parrat kuolevat. Pelkkä ikuisuuksia vanhojen ihmisten yhteisö ei enää kehittyisi, mutta jos kukaan ei kuole, ei myöskään voi syntyä loputtomiin uusia.

Haluaisin elää pitkään ja terveenä, mutta en ikuisesti.

Oletan, että ihmisiä tulee kuolemaan, myös toisen ihmisen toimesta, myös harkiten ja hyväksyen, myös niin, että joku ihmisryhmä jollain perusteella päätetään likvidoida. Jared Diamond pitää tätä ominaisuutta eräänä ihmisen lajiominaisuutena.

Ihmisarvo nykyisellään on melko tuore käsite, vielälään ei olla yhtä mieltä eettisesti siitä, milloin tarkalleen ihmiselämä syntyy. Joka tapauksessa tuosta lähtien elämä on pyhä, loukkaamaton.

Tuo ihmiselämän pyhyys on katolisen kirkon markkinoima ja ylläpitämä uskonnollinen käsite, mikäli tämä muuttuu, elämme pian hyvinkin erilaisessa yhteiskunnassa. Eräs tosiseikka on kirkon vallan rappeutuminen, mikä johtaa myös etiikan muuttumiseen.

Valintapäätöksiin vaikuttaa poliittisella tasolla tällä hetkellä rahan, sekä tieteen tulokset, uskonnollisia seikkoja harvoin politiikassa tuodaan esille. Eli jo tällä hetkellä omassa kunnassamme terveyskeskuksien vuodepaikkoja priorisoitaessa toteutuu muu kuin ihmiselämän kunnioittaminen. Talous ja lääketieteellinen oletettu elinaika painaa.

Vauraat ihmiset elävät ja ostavat itselleen lisää nuoruutta, köyhemmät joutuvat ehkä jopa kansanmurhan kohteeksi.