KESKUSTELU

Mikä mekanismi määrää sen, minkä takia jonkin harvan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on sitä ns. "kipinää" heti ensi tapaamisella, mutta valtaosan kanssa ei? Vetovoima tuntuu välittömästi jo ensi silmäyksellä, jos sitä on. Jos taas ei ole, niin silloin voi unohtaa koko jutun, ellei kaveripohjalta halua jatkaa.

Erityisesti naiset toimivat tarkasti näiden tuntemustensa mukaisesti ja heistä kukaan ei jatka suhdetta mies-nainen - tasolla, jos seksuaalista vetovoimaa ei löydy.

Kysymyshän on seksuaalivalinnasta, joka on täkeä osa evolutiivista prosessia. Sanotaan, että geneettisesti yhteensopivat etsiytyvät tavalla tai toisella yhteen. Mutta millä tavalla he tunnistavat tämän yhteensopivuuden ensi silmäyksellä?

Mielihyvänä tuntuva veto on molemmille se oire minkä aistii silloin. Perusteet vain painottuvat selvästi. Miehelle naisen olemus ja eroottiset alueet ovat tärkmeimpiä. Taloudellisen edun kalastelu tuottaa häpeän tunnetta. Naiselle miehen sosiaalinen status (hyvä tai omaa potentiaalia siihen) ja sen siirtyminen naisen osalle saa pääpainon. Sokea eroottinen vauhkoontuminen tietää lyhyttä kiinnostusta mieheen kunnes hän tulee raskaaksi ja "tavoite" on saavutettu.

Nämä asia karkeistettuna, jättäen pois moinivivahteiset suhteet.

Oikeastaan täysin välttämätön.

Mieli on kiinnostava kapine.

Feromonit?

Nekin, mutta evolutiivisesti kiinnostavaa on että miksi näin on?

Laasasen hahmottelemat mekanismit. Eikä mitkään muut!

Meikäläiselle ainakin vierasta aluetta. Koitan jättää fiilistelyt kauas siinä vaiheessa kun paria haen. Tärkeiden päätösten edessä on parempi sysätä tunteet sivuun. Romanttinen voi olla sitten myöhemmin vaikka kipinä syttyis hitaasti tutustumisen myötä.
Totuus on kuitenkin että evoluutio ja ihminen eivät tarvi enää toisiaan. Molemmilla on jo omat uudet jutut. Tuntuu jopa pelottavalta että ihmiset alkaisivat toimia pelkkien vaistojensa varassa. Varsinkin jos niihin liittyy vielä nuorison media-ihanteet. Eli jos jätkällä on lippa ihanasti vinossa niin petiin vaan.
Jos kuitenkin puhutaan juuri geneettisestä yhteensopivuudesta niin vastaus on ehdottomasti feromonit. Mutta miettikää jos se kipinä iskee vasta tuhannennen kanssa, niin mikä on todennäköisyys että luonteet mätsää ja sen kanssa vois iloita sitten niiden geenien jatkosta vielä vuosien päästä. Sehän ei usein kuulu evoluution suunnitelmiin.

Maallikona arvaisin että asia menee psykologian puolelle. Se on kognitiivinen vääristymä tai valikoitu/myöhemmin luotu muisto.

Jos sille evolutiivista perustetta pitäisi arvailla, niin varmaan se on ollut joissain tapauksissa edullista pariutumiselle, joka on ollut hyväksi lasten selviytymisen kannalta silloin aikana ennen sosiaalihuoltoa ja päiväkoteja

Kyllä, mutta vain mielen mielestä

Oletan;
-Henkilon mieltymys tiettyyn "kokonaishabituksen arkkittyyppiin josta pitää" toisessa henkilossä
-Silmät, sielun peili.
-Tuoksu, muistan lueskelleeni että sopivan erilaisen geenisekoituksen omaava henkilo "tuoksuu hyvältä" Voi olla kyllä tayttä puppuakin mutta kuulostaa toimivalta valintaprosessilta tässä eläinmaailmassamme.
-Alitajuinen kehonkielen tulkinta.