KESKUSTELU

Vaikuttaisi siltä, että maanviljelysyhteiskunnan myötä siirryttiin laadusta määrään, myös perimätasolla. Leipää ja puuroa riitti kaikille, vaikka olisikin huonokroppainen ja lahjaton. Terävien aistien, fyysisen kestävyyden ja räjähtävän voiman merkitys katosi, kun ihminen alkoi hyödyntämään maankäytön menetelmiään. Toisaalta vahvaa immuniteettia maanviljelysyhteiskunta saattoi jopa suosia, koska epidemiat leviävät herkemmin tiheästi asutuilla alueilla.

Voisiko tätä havaintoa testata jotenkin katsomalla nyt ympärillemme? Mielestäni voi. Merkittävä osa valkoisista ihmisistä on lattaperseitä ja huonon ruumiinrungon omaavia, verrattuna reheväperäisiin afrikkalaisiin. Muutenkin afrikkalaisilla on useammin solakammat lihakset ja sopusuhtaisempi kroppa. Siellä päinhän ei maanviljelystä olekaan harjoitettu kuten Euroopassa ja Aasiassa yhtä kauan.

Maanviljelysyhteiskunta on ehkä enimmäkseen aivojen kohdalla suosinut vasenta aivopuoliskoa, siis eksploitatiivista puolta, joka hyödyntää tietoa normeista jne. Motoriikalla ja mielikuvituksella ei niin väliä, kunhan muistaa ruokarukouksen, tuntee kellonajat ja sopeutuu sovinnaisuuteen.

Eihän ruumiinkunnosta voi päätellä juuri mitään perimästä. Paraskaan perimä ei nosta persausta sohvalta, jos siihen ei mikään motivoi. Jos laitat hyväkuntoisen mustan afrikkalaisen roskaruokadietille telkkarin ääreen, et näe solakkaa ja sopusuhtaista atleettia enää vuoden päästä, vaan samanlaisen laiskan läskikasan, millaisia muutkin samaa elämäntapaa noudattavat ovat.



Mahdatko heijastella omia turhautumisenaiheitasi ympäröivään yhteiskuntaan? En tarkoita tätä henkilöön kohdistuvaksi argumentiksi, vaan esitän kysymyksen, jonka toivon antavan ajattelemisen aihetta. Loppujen lopuksi normit ja sovinnaisuus ovat vain ihmisten toimintaa, johon on jossain määrin sopeuduttava, jos ei aio erakoitua. Tässä on mielestäni enemmän kyse siitä millaisia elämänvalintoja kukin yksilö tekee kuin siitä millainen maailma on.

Tarkoituksena ei ollut todellakaan osoittaa mitään asennetta. Ehkä nuo ruokarukous-esimerkit saattoivat kuulostaa jostakin vinkkelistä sarkastiselta, mutta perimmäisenä tarkoituksena oli heittää arkiajattelun hypoteesi ilmoille reflektoitavaksi.

Mutta tuosta aivopuoliskoasiasta vielä: tuo hypoteesi voisi osaltaa selittää, minkä takia valkoiset ja aasialaiset pärjäävät paremmin ÄÖ-testeissä, mitkä painottavat suhteettomasti verbaalista ja loogista päättelykykyä. Hierarkkisessa yhteiskunnassa eläminen kysyy kykyä sopeutua johonkin pieneen ekologiseen lokeroon yhteiskunnassa ja muistamaan faktoja jne. Stereotyyppinen mielikuva mikä minulle tulee mieleen yksilöstä, jota meidän yhteiskuntamme eniten palkitsee, on aasialainen koulutyttö, joka opettelee faktat erinomaisesti ulkoa ja saa kokeista kymppejä. Tällainen yksilöhän sopii erinomaisesti johonkin pikkulokeroon yhteiskunnass. Ilmaisuvoimasta, mielikuvituksesta ja kropasta viis, kunhan muistaa ulkoa, mikä kuuluu mihinkin ja miten hommat toimii.

Itsensä voimakas ilmaiseminen ja mielikuvituksen käyttö nähdään lähinnä häiriönä hierarkkisessa maatalousyhteiskunnassa.

Filosofisessa mielessä voisi miettiä, että kummanlaisessa elämässä yksilö kokee olevansa vapaampi: Papua-Uusiguinealaisen keräilijä-metsästäjä-yhdyskunnan jäsenenä, vaiko sivistyneet länsimaisen yhteiskunnan jäsenenä? Kumpi tuntuu subjektiivisesti ahtaammalta?