KESKUSTELU

Olisko ollut mahdollista, että maapallolle olisi syntynyt samoihin kuuteen alkuaineeseen perustuvasti myös toisenlainen elämänmuoto, jolla olisi alusta saakka oma kantaisäsolu/bakteeri? Vai onkohan niin että olisi mahdollista, mutta ylipäätänsä elämän syntyminen on niin harvinainen tapahtumasarja, että se todennäköisyys ei ole täällä toista kertaa toteutunut?

Onkohan elämä tänne voinut tulle esim asteroidin/komeetan tmv matkassa? Tai onko niin, että koska maapallon elämä vaatii niin täsmälleen tällaiset olosuhteet, ettei tällaista toista samanlaista ole missään olemassa?

Taitaa olla niin, että vaihtoehtoiseen biokemiaan perustuva elämä olisi tarvinnut toisenlaisen ympäristön, mikä maapallolla vallitsee ja siksi sitä ei täällä ole.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaihtoehtoinen_biokemia

Elämän ilmaantuminen on varmaankin aika yleistä. On täysin mahdollista että jonkinlaista elämää löytyy muualtakin tästä aurinkokunnasta, Marsita tai Europan jääkuoren alaisesta merestä tai jostakin muusta aktiivisesta jääkuusta kuten Enceladukselta.

Mutta jos jotain elämää löydetään, niin se on varmaankin vain jotain haisevaa limaa ja levää, kehittyneemmän elämän todennäköisyys on varmasti hyvin pieni. Ja jos sillä avaruudesta löytyneellä elämällä on jotain yhteistä Maapallon elämän tai elämän kehityshistorian kanssa, niin se olisi aika vakuuttava näyttö panspermian puolesta.


Kun elämä ilmaantui Maapallolle niin olosuhteilla ei ollut juuri mitään yhteistä nykytilanteen kanssa. Lähin vastine olisi ehkä Titan (lämpötilaa lukuun ottamatta).

On mahdollista, että nykyisen biokemian kaltaisen elämänmuotoja on syntynyt useaankin kertaan. Niiden kannalta on kuitenkin surkeata, että ne ovat jo olemassa olevan elämän kannalta ravintoa.

Niin, kun tämä meille tuttu elämän muoto on kilpailussa karaistunut selviämään muita paremmin omassa ekologisessa lokerossaan monin eri tavoin, on vastasyntynyt toinen elämän muoto syntyessään heikossa asemassa. Sillä ei ole mahdollisuuksia evoluution myötä kehittyä kilpailukykyiseksi ennen kuin se kuolee nälkään tai tulee syödyksi. Tuskinpa Maassa voi missään olla elämän synnylle sopivaa ympäristöä, joka säilyisi vuosimiljoonia steriilinä arkeista ja bakteereista. Antarktiksen jäätikön alla olevissa järvissäkin on paksusti voivia arkkiyhteisöjä.

Joku arvioi kirjassa, että elämä olisi täälläkin syntynyt ja sammunut muutaman kerran, ennenkuin pääsi vauhtiin. Sellaisenkin luin, että se pätevin syntynyt elämä söi ne vähän heikommat elämänmuodot silloin alussa. Itse pidän elämän syntymistä hyvin epätodennäköisenä tapahtumana, mutta se on vain arvaus.

Elämän syntyminen on varmaankin aivan järjettömän harvinaista hommaa; tuskin samalle pallolle muodostunut kahdesti.

Vaihtoehtoisen elämän mahdollisuus on ilman muuta kiehtova ajatus. Samoin kiinnostavaa on pohtia, miten yleistä elämä yleensä maailmankaikkeudessa voisi olla, mutta mitään todennäköisyyksiähän on paha lähteä arvioimaan niin kauan kun meidän tuntemamme elämä on se ainoa varmasti tunnettu. Draken kaavakin on lähinnä vain mielenkiintoista viihdettä niin kauan kun laskelmien pohjana olevat oletukset ovat pelkkää spekulaatiota.

Toisaalta jos olosuhteet ovat suotuisat, kuten varmaan maapallolla on ollut, niin elämän syntyminen useampaankin kertaan ei liene niin kovin mahdotonta.

Luultavasti täällä kyllä uuden elämän synnyn edellytykset heikkenivät radikaalisti, kun syanobakteerit myrkyttivät ilmakehän hapella. Niin ärhäkästi reagoiva aine tekee kopioituvan molekyylin synnyn vaikeaksi.

Itse ajattelen että se missä elämä syntyy, vaikka siitä kuolisi julmasti 99% alussa mutta mikäli jäisi lisääntyjiä niin näille ennenpitkää kehittyisi parempia puolustusmekanismeja ympäristöä vastaan. Niin se on meillä täällä Maapallollakin tainnut olla aikanaan. Jos evoluutiolle jätetään pienenpieni aukko niin siitä murtautuu läpi. Kehittyneet sivilisaatiot ovat toki asia erikseen.

Vaihtoehtoinen biokemia on mielenkiintoinen spekulaatio mutta en suhtaudu siihen todennäköisenä vaikka muuten optimistinen olenkin mitä tulee ulkoavaruuden olentoihin. Evoluutio alkaa ihan alkutekijöistä jolloin pitää alkaa kyseanalaistamaan kaikki ihan perusasioista lähtien. Syökö se mitään, mistä saa energiaa, miten se kasvaa ja kehittyy ja lisääntyy. Maapallon taksionomeihin ulkoavaruuden olennot eivät tule varmasti istumaan. Ei ole liskoja eikä nisäkkäitä, pikemminkin herättäisi kysymyksiä ovatko ne kasveja vai kiviä vai eläimiä.

Vähänaikaa sitten oli uutisissa se Nasan löytämä arsenikkijärven elämänmuodot (Maapallolla).

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nas ... 5262048185

Tuossa vielä kuuketjusta lainattu loistava disneyanimaatio maailmankuvan muutoksista eri aikoina ja käsitellään siinä minkälaisia avaruusolentoja on aikoinaan uskottu olevan Marsissa ja muuallakin.

http://www.youtube.com/watch?v=iEg7dF5r ... re=related

Ei tarvitse ajatella noin monimutkaisesti.

Homo sapiens on tappanut älylliset kilpailijansa. Ei ole väliä sillä, kuinka usein ja millä alkuaineilla tämä on tapahtunut, ja minkälaisten olioiden toimesta.

Näin tässä älyn vararikkoa odotellessa.

Tai sitten se on todella yleistä. Paha mennä varmuudella sanomaan.

Ensimmäiset elämänmuodot ilmestyivät maapallolle kuitenkin hyvin "nopeasti", oikeastaan lähes "heti", kun olosuhteet olivat tarpeeksi rauhoittuneet. Jos tältä kannalta tarkastelee, elämää voi hyvinkin syntyä "nopeasti" olosuhteiden ollessa suotuisat. Suotuisten olosuhteiden määrä puolestaan voi olla universumissa varsin runsaskin, tai sitten ei.

Se taas, kuinka suuri osa maailmankaikkeudessa syntyvästä elämästä kehittyy, jos kehittyy, älykkääksi, tiedostavaksi tms. on aivan eri asia. Onhan näitä koitettu laskeskella Draken kaavalla ja varmasti muillakin tavoin, mutta kun tuntemattomia muuttujia on tieteellisesti ilmaistuna v*tun monta, niin valistumattomaksi arvailuksihan tuo väkisinkin menee.