Sinineoni osui lähemmäs kuin arvasikaan. Virtahepojen lähimpiä sukulaisia ovat nimittäin... valaat.
Sorkkaeläinten sukupuu näyttää nykytiedon mukaan tältä:

(kuva Darren Naishin Tetrapod Zoology-blogista)
Virtahepojen ja valaiden yhteisten esi-isien voisi arvella olleen ainakin jonkin verran vesieläimeen päin kallellaan myös, koska akvaattisuus on näiden kahden jokseenkin selkein yhteinen piirre. Tästä voitaneen jo todeta, ettei nisäkäs minkäänlaisena vesieläimenä kehitä kiduksia: siitä tulee vain erittäin taitava sukeltaja, kuten valaat ovat. Ainakin kidusten evoluutio vaatisi tolkuttomasti aikaa, eikä ole edes välttämättä tarpeellista. Jos ei aio syvänmereneläväksi, hyvät keuhkot riittävät mainiosti. Suurimmalla osalla varhaisista kaloistakin oli keuhkot, ja keuhkokalojen valta-asema heikkeni vasta kun ilmasta saalistavat pedot tekivät pintaan hengittämään tulemisesta vaarallista.
Mitä tulee virtahevon kehitykseen voimakkaammin vesieläimeksi, ainakin se vaatisi ruokavalion muutoksia. Virtahevothan hankkivat ruokansa pääosin laiduntamalla yöaikaan maalla. Niinpä sen täytyy pysyä kohtalaisen näppäränä maalla liikkujana, eikä kovin voimakas vesieläimeksi sopeutuminen siis käy päinsä. Murtovedessä tai meren rannikolla elävä virtahepo voisi periaatteessa alkaa syödä vesikasveja maakasvien sijaan, jolloin sen ei tarvitsisi tulla maalle lainkaan. Virtahevot nimittäin myös synnyttävät vedessä, mikä antaa niille jo valmiiksi reilun edun esimerkiksi varhaisiin valaisiin tai nykypäivän hylkeisiin ja pingviineihin verrattuna.
Lopputuloksena olisi siis hidasliikkeinen, kookas ja suhteellisen kömpelö meressä elävä kasvinsyöjänisäkäs. Hetkinen, onkos sellaisia jo olemassa?
Onpas hyvinkin, sireenieläinten joukossa. Nekin ovat kehittyneet varsin virtahepomaisista esi-isistä, mutta eivät ole lainkaan sorkkaeläimiä vaan läheistä sukua norsuille ja tamaaneille. Varhaisin tunnettu sireenieläin on todennäköisesti enemmän aikaa maalla kuin vedessä viettänyt
Prorastomus:

Nykylajit näyttävät nimensä mukaisesti merilehmiltä:

Jotain tämännäköistä tulisi luultavasti kokonaan vesielämään siirtyneestä virtahevostakin. En äkkiseltään pitäisi moista lainkaan mahdottomana.
Pacanus Rusticanus kirjoitti:
Eikös marsut ole sukua myös hipoille. Juurihan siitä oli täällä jossain ketjussa juttua.
Mistä tällaista oikein löytyy? Eivät missään tapauksessa ole.
Marsut ovat jyrsijöitä. Jyrsijät ovat lähintä sukua jäniseläimille ja toiseksi lähintä - kappas - meille kädellisille. Päältäpäin yhteistä ovat ainakin herkät, karvattomat ja näppärät kädet molemmilla. Ne kuuluvat aivan eriin nisäkkäiden sukupuun päähaaraan kuin sorkkaeläimet (tai sireenieläimetkään sen puoleen).
Ehkä sekaannus on syntynyt siitä, että eteläamerikkalaisiin jyrsijöihin kuuluu marsujen ohella elintavoiltaan varsin paljon virtahepoa muistuttavia eläimiä. Nykylajeista sellainen on tietenkin jopa 60 kiloa painava kapybara eli vesisika:

Vielä virtahepomaisempi oli varmasti pari miljoonaa vuotta sitten elänyt jättijyrsijä
Josephoartigasia. Se kun saattoi painaa tuhatkunta kiloa, eli vain hieman vähemmän kuin naarasvirtahepo. Virtahepojen ja näiden jyrsijöiden yhdennäköisyys on tosiaan vain samanlaisista elintavoista johtuvaa konvergenttia evoluutiota, eikä kerro sukulaisuussuhteista. Sama ilmiö nähdään vaikkapa siinä, että hait ja delfiinit muistuttavat toisiaan melkoisesti, vaikka polveutuvat aivan erilaisista esi-isistä.