KESKUSTELU

-Katselin tuossa dokkaria jossa oli ihmisiä jotka elää veneessä jossain tyynellä valtamerellä ja kalastelee sukeltamalla jne... niin ne he tulevat "maa-kipeäksi" jos he menevät maalle ja he omien sanojensa mukaan näkevät paremmin vedessä kuin maalla ja pystyvät sujuvasti sukeltelemaan ja hengittämään jopa 5min veden alla. Jos äiti jo asuu veden keskellä niin kohdussa lapsesta alkaa muotoutumaan vesi-ihminen joka jatkuu läpi varhaislapsuuden kehittyen yhä enemmän sinnepäin, vähän niinkuin jos lapsi olisi koko ikänsä pimeässä niin lapsen näkö olisi todnäköisesti surkastunut enemmän tai vähemmän ja muut aistit vahvistuneet.
-Vähän sama ilmiö lienee kuin jos yksilö menee kuumaan maahan niin hän ruskettuu- eli hänen ihonsa alkaa tummua ja ennenpitkää hänen lapsenlapsenlapsenlapsen jne.. lapsensa lienee jo lähes mustia miehiä, ja kenties kylmä ilma saa taas ihon vaalenemaan ja parran kasvamaan, jos ei olisi vaatteita niin meille kasvaisi varmaan turkki.
-Toki luonnonvalintakin vaikuttanee tähän jossain määrin mutta uskoisin että kyseessä on silti pohjimmiltaan geenien mukautuminen ympäristöön.
-Kuinkahan pitkälle nuo vaan periytyy, esim jos länkkäri muuttaa keskelle afrikkaa niin synnyttääkö hän astetta tummempia lapsia kuin jos hän olisi elänyt koko ikänsä lapissa. ? Käsittääkseni DNA:kin on jokseenkin muutoksessa kokoajan...
-Tästä herää kysymyksiä miten elämäntavoilla voi vaikuttaa itseensä ja omaan DNA:han sa ja sitä kautta jälkikasvuunsa..

Eipä juuri mitenkään.

Lähinnä vetämällä päihteitä raskauden aikana.

Mikään noista ilmiöistä mitä tuossa kuvailit ei ole varsinaisesti suoraan perimään sidottu.

Totta kai esim. ihon pigmentti on evoluution tulosta, mutta jos kalpeanaamat ruskettuvat niin ei tarkoita että heidän jälkeläisensä syntyisivät tummahipiäisempänä ja ruskea silmäisenä. Siihen tarvitaan sukupolvia, suuria lukuja ja luonnon valintaa.

Pimeässä ikänsä eläneen aistien sopeutuminen taas on seurausta aivojen plastisuudesta ja helmenkalastajien kyvyt ovat lähinnä harjoittelun tulosta niin hengen pidätyksen, kuin silmän lihasten sopeutumisenkin osalta.

Itse käyttäisin termiä -geenien aktivoituminen- joskus tullut luettua kuinka eläimillä niinkuin ihmisilläkin geenit aktivoituu tarpeen vaatiessa ja erilaisissa olosuhteissa. Esim kaloja elää luolassa ja niitten silmät on surkastuneet mutta sitten ku he palaavat luolaelämästä normielämään niitten geeni aktivoituu ja näkökyky palaa varsin lyhyessä ajassa jopa eikä niinkään luonnonvalinnan ja tuhansien sukupolvien kautta vaan nimenomaan geenin aktivoitumisen takia.

Ihmisetkin jos siirtyisi puihin asumaan niin ennenpitkää meille saattaisi kasvaa häntä takaisin, valmiudethan siihen on olemassa geeneissä jokatapauksessa.