ripe kirjoitti:
Ainahan vanhassa roikkuvat kiinni heikkolahjaisimmat kunnes aikaa myöten eivät enää kehtaa ja paradigma on sitten lopulta vaihtuntut 100%.
Aito tiede kavahtaa relativaatiota, eli huutoäänestyksellä ei totuutta tieteellisessä mielessä voi löytää. Yhtään toimivaa geenihoitoa ei tunneta vieläkään vaikka rahaa on palanut ja aikaa paljon. Sensijaan metahenomisovellukset toimivat jo supertehokkaasti, esim. MP-hoito. Tautigeeneistä tieteen tekeminen on ajanhukkaa ja junk scienceä. Fiksuimmat ovat tienneet sen jo kauan. Tutkijarahaa sillä saa mutta tieteeksi siitä ei ole. Hitaasti hautajaiset kerrallaan etenee tämä epätiede kohti tiedettä.
Vai ei tautigeenien tutkimisesta ja geenihoidoista ole mitään iloa vai? Kovat väitteet vaikka et esitä mitään todisteita ja tuskinpa sinulla on edes alan koulutusta. En edes käsitä miten linkkisi liittyy mihinkään yhtään mitenkään. Linkittämäsi metodit on kyllä ihan jokapäiväisessä käytössä monenlaisissa biologissa tutkimuksissa ja muutenkaan en oikein nyt ymmärrä mitä minun tai kenenkään muun tuosta kuvasta pitäisi saada irti. Hyökkäyksesi molekyylilääketiedettä ja geeniterapiaa kohtaan on vähintäänkin outoa ottaen huomioon, että molempien tutkimuksesta on tullut paljon käytännön hyötyä. Ihan sellaisena mukavana lauantaillan casena esittelen terapian joka hyödyntää molempia junk scienceksi nimeämääsi tieteen alaa:
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1003548Lainaa:
The Wiskott–Aldrich syndrome (WAS) is an X-linked recessive primary immunodeficiency disorder associated with thrombocytopenia, eczema, and autoimmunity. We treated two patients who had this disorder with a transfusion of autologous, genetically modified hematopoietic stem cells (HSC). We found sustained expression of WAS protein expression in HSC, lymphoid and myeloid cells, and platelets after gene therapy. T and B cells, natural killer (NK) cells, and monocytes were functionally corrected. After treatment, the patients' clinical condition markedly improved, with resolution of hemorrhagic diathesis, eczema, autoimmunity, and predisposition to severe infection. Comprehensive insertion-site analysis showed vector integration that targeted multiple genes controlling growth and immunologic responses in a persistently polyclonal hematopoiesis.
Tässä vaiheessa joku voi kysyä mikä tuo merkittävä parannus potilaiden tilassa oikein oli. No eipä hätää voin vähän vilauttaa artikkelin sisältöä tähän.
Koodi:
After gene therapy, the frequency and severity of infections decreased in both patients. However, 2 years after gene therapy, Patient 1 had an episode of pneumococcal meningitis, which was responsive to intravenous antibiotic treatment. Contributing factors may have been his previous splenectomy or insufficient B-cell reconstitution. Signs and symptoms of autoimmunity disappeared in both patients within the first year after gene therapy.
Hoito siis selvästi teki tehtävänsä niin kuin piti. Nyt joku skeptikko saattaa vielä kysyä onko tämä nyt sitten vain yksittäistapaus. Pub medin tietokantaan on ilmestynyt joulukuun jälkeen 19 uutta artikkelia, joista muutama toki on perustutkimusta, mutta esittämieni todisteiden valossa väitteesi on naurettava.
4
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
