KESKUSTELU

Nyökyttelee täällä Mei longille. Jussipussi, sää elät yhä maanviljely-yhteiskuntaa. Ei metsästäjäkeräilijälle ole mitään satokausia. Eläimiä ja kasveja on kerätty olosuhteiden mukaan. Jos tuli kuivuus, niin raatoja löytyi syötäväksi jne.

Vasta maanviljelys, joka riippuvainen muutamasta harvasta viljelykasvista, loi katovuodet. Ja tämä hidas kehitys alkoi vasta noin 10 000 vuotta sitten. Silmän räpäys ihmisen lajikehityksessä.

No kyllähän 10 kilovuodessa ehtii monta sukupolvea valikoitua ympäriston mukaan ja muutosvaiheissahan ne "kehityshyppäykset" monesti tapahtuu? Keskustellaan, hyvää tietohan tässä tulee lisää koko ajan vaikkakin ei taida vielä kellään olla sen suurempaa kiveen hakattua totuutta tiedossa näistä asioista?

Mikä on "Mimein" ja "Mei Longin" näkemys aiheesta, tiivistettynä?

Kaikki käsittääkseni ovat sillä kannalla, että aivot muuntuvat ja kehittyvät käytössä. Asioiden käsittely luo niihin uusia yhteyksiä jne. Mutta jostain syytä kuitenkin älykkyys halutaan ymmärtää jonakin hyvin staattisena on / ei ole ominaisuutena. Miksi jokainen on valmis hyväksymään, että lihaskuntoharjoittelu tuottaa lisää voimaa, mutta jostain kumman syystä opiskelun ja koulutuksen ei katsota tuottavan lisää kykyä älyllisiin suorituksiin. Älykkyys vain on ja pysyy sellaisena kuin se geneettisesti on määräytynyt, niinkö? Jos yksilö voi kasvattaa älyllistä kykyään, niin miksei ihmisryhmien älykkyyseroja voisi selittää vaikkapa koulutuseroilla?

Joskus muistan lukeneeni että jos esimerkiksi isoäitini on nähnyt nälkää, niin se kasvattaa minun riskiä olla ylipainoinen. Kyse oli geenien aktivoitumisesta ympäristön vaikutuksesta. Kehittyvissä maissa äo ilmeisesti nousee huimaa vauhtia, joten voisiko kyse olla vastaavasta ilmiöstä?
Eli koulutuksen myötä isoäideillä on ollut kasvava ao:n tarve joka sitte heijastuu suoraa jälkipolville.
(edit: en ole alan asiantuntija, joten jos kysymys oli tyhmä ni saa ***lla vapaasti )

Epigenetiikkaa, kyllä. Jotkin geenit ovat vaimennettuina metylaation, eli DNA:han kiinnittyneiden metyyliryhmien ansiosta. Ne estävät DNA:ta kääntyviä etsyymejä kiinnittymästä kyseiseen kohtaan, ja voivat joko vaimentaa tai kokonaan estää kyseisen geenin käytön. Metylaatiota voidaan lisätä tai purkaa kulloisenkin tarpeen mukaan. Kohtuullisen tuore havainto on se, että sukusolujen DNA:n metylaatio vaikuttaa seuraavan sukupolven yksilönkehitykseen, ja voi näin tavallaan tuottaa hankittujen ominaisuuksien periytymistä.

Alan tutkimus on vielä aika alkutekijöissään, mutten pitäisi aivan mahdottomana, että esimerkiksi huono ravitsemus hillitsisi energiaa tuhlaavien elinten (kuten aivojen) kehittymistä, tai vaihtoehtoisesti ehkä jopa aivojen aktiivinen käyttö jonkin välittäjäaineen kautta aktivoisi aivojen kehitykseen liittyviä geenejä. Jälkimmäistä tosin pidän epätodennäköisempänä, ja koko homma on ihan mutua, mutta mahdollista.

Niin....Ja onko mahdollista että hankitut ominaisuudet periytyisi jossain määrin geneettisen muuntumisen kautta?

Eiko tämä "hankitut ominaisuudet ei periydy" ole ollut "kiveenhakattu totuus" jokunen vuosi sitten..nykyään rakoilee hieman ?

Epigenetiikan lisäksi elän käsityksessä, että hermojärjestelmän puolella tapahtuu adaptoitumista ihan yksilön elinaikana. Ja koulutus tosiaan korreloi älykkyysosamäärään ihan yksilön elämänvaiheissakin, kuten olen moneen kertaan tännekin kirjoittanut.

Älykkyyseroja kannattaa siis pohtia ennen kaikkea juuri koulutuksen ja elintason tuottamina. Koulutustaso näistä lienee minimiravitsemuksen jälkeen vahvempaa, koska merkkejään pänttäävät kiinalaiset menestyvät noinkin hulppeasti kuin menestyvät, eli Korean ja Japanin ohella maailman kärki.

Seuraavaksihan voikin sitten miettiä, että miksi toisissa valtioissa on aliravitsemusta ja heikko koulutus ja toisissa ei ?

Epäilen , että nälkä johtuu väestön ja luonnonvarojen epäsuhdasta.

Luonnonvaroja voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, jos on konstit tiedossa. On vain usein tainnut käydä niin, että väestön ja ja varojen epäsuhta syntyi ennen kuin koulutus ja tutkimus ehti avuksi.

Liian usein on myös käynyt pahasti. Juuri kun ns. sivistyksen taso alkoi olla kehityksen alkurappusilla, tuli joku Timur Lenk ja alkoi rakennella kallopyramideja.

Maailman resurssien epätasaisen jakautumisen seuraamukset ovat kumuloituneet viimeisen 10'000vuoden aikana, mikäli uskomme Jared Diamondin perusteluja
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202569.html

Toisessa ketjussa jo kirjoitinkin aiheesta, joten mene, lue ja valaistu.

Ja muuten, eikö ylläpito voisi yhdistää tämän ketjun jotensakin hienosti, kauniisti ynnä järkevästi "Rotujen älykkyys"-ketjuun?

Kymmenen kilovuotta on evoluutiolle ihan järkyttävän pitkä aika toimia ihan mihin suuntaan vain on tarvetta. Katso nyt esimerkiksi koirien evoluutiota. Ihan yhtä nopeasti se ihminenkin muuttuu ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään, mikäli on tarvetta muuttua.

En ymmärrä mistä ihmeestä tuo myytti on ylipäänsä peräisin että evoluutio tarvitsisi pitkiä aikajaksoja toimiakseen. Täsmälleen 100% kotieläinten jalostamista koskevista havainnoista romuttaa kaikki käsitykset siitä että evoluutio toimisi hitaasti.

Evoluution hidasta toimintaa kenties näennäisesti tukenee se ajatus, että useimmiten ei ole olemassa suuntaavaa valintapainetta, koska populaatio sopeutuu ympäristöön niin nopeasti. Joten populaatiolla saattaa olla pitkiäkin aikajaksoja näennäisen hidasta kehittymistä, mutta tämä on vain siksi, ettei ole valintapainetta mikä suuntaisi kehitystä erityisesti.

Ihmiset tuntuvat vähättelevän roimasti sitä miten paljon geneettistä variaatiota on suuressa populaatiossa ja kuinka nopeasti hyödylliset ominaisuudet yleistyvät, mikäli syntyy sille valintapaine. Jos otamme miltä tahansa alalta huippulahjakkuudet, niin kaikki ne ominaisuudet voisivat olla periaatteessa dominoiva piirre populaatiossa, jos valintaa tehtäisiin joitain satoja sukupolvia.

Malliesimerkki tästä on tietenkin laktoosin toleranssi aikuisilla. Mutta esimerkiksi viljoja on pidetty täällä haitallisena ravintona ihmiselle, mutta jos näin on, niin pidän varmana sitä että ihminen oppii sietämään viljaa parissa sadassa vuodessa, koska se on niin tärkeä osa ravinnonsaantia. Näin ollen vasta hiljakoin keräilijämetsästäjäkulttuurista viljakulttuuriin siirtyneet kokisivat huomattavasti suurempaa intoleranssia gluteenia kohtaan. Käsittääkseni tällaista ei kuitenkaan olla havaittu, joten viljan haitallisuus on vain myytti.

Kenties tärkein ihmisen muuttuminen on kuitenkin ollut se että ihminen on kehittynyt kesymmäksi eläimeksi. Tässä suhteessa ihminen ei ainoastaan kesyttänyt koiraa, vaan koira on kesyttänyt myös ihmistä. Joten koiran evoluutio on melkolailla samankaltainen kuin ihmisen viimeaikainen evoluutio.

===

No siis, mutta miksi tästä ylipäänsä edes tarvitsee puhua, koska voimme olla vain poliittisesti korrekteja ja keskittyä vain kotieläinten jalostamiseen ja käsitellä ihmistä biologian ulkopuolisena kohteena, jottei vain loukkaa kenenkään hienotunteisuutta.

Vilja on haitallista 7-8 % ihmisistä. 1,3 % keliakia, 1 % vilja-allergia ja 5 % gluteeni-intoleranssi. Kaikki aikheuttavat immuunireaktion, kukin omanlaisensa. Yhteensä siis 7-8 % ihmisistä sairastuu viljan syömisestä.

Korkealla syntyvyydellä se ei karsiudu pois geenistöstä niin kauan kuin enemmistö sietää viljaa. Mutta yksilötasolla tieto voi kiinnostaa. Suomessa tämä tarkoittaa 400 000 ihmistä.

Mutta - tuon valintapaineen pitää kohdistua nimenomaan siihen, että toisille syntyy enemmän jälkeläisiä kuin niille toisille. Onko meillä esim. ollut älykkyys Euroopassa sellainen etu, joka johtaa suurempiin jälkeläismääriin? Hieman epäilen, ettei ainakaan kovin voimakkaasti, koska ainakaan naisten kognitiiviset kyvyt eivät ole olleet kovinkaan suuri etu lisääntymisessä. Kuitenkin heiltä on peräisin puolet perimästä. Kuinka nopeasti voidaan koiria jalostaa, jos valinta kohdistetaan vain uroskoiriin ja naaraita ei valikoida ainakaan saman ominaisuuden perusteella mitenkään?



Kuinka moni huippulahjakkuuden laji todella tuottaa menestystä jälkeläisten suuren määränä? Ennemminkin lahjakkuudella on taipumusta tuottaa henkilökohtaista menestystä yhteiskunnassa, mutta jälkeläisten määrä ei välttämättä sen johdosta kasva. (Ei ainakaan eurooppalaiset lisäänny enemmän kuin afrikkalaiset. )

Evoluutiossa vain parempi lisääntymismenestys voi tuottaa kehittymistä tiettyyn suuntaan. Muuta henkilökohtaista menestystä se ei mitenkään huomioi ja rikasta populaatiossa.

Jos katsomme hieman eri kantilta; "Erittäin
älykkäät ja tyhmät" on vähemmistonä normaalissa/luonnollisessa populaatiossa. Nyt jos alkaisimme valikoimaan suvunjatkamiseen vain niitä ihmisen rajallisten määrittelyjen mukaan ns lahjakkaita, populaation "epänormaalia osaa" jotka ovat määriteltyjä lahjakkaita siinä specifisessä ihmisen rakentamassa pelissä ja ympäristossä, Tämä toimisi todennäkoisesti niin kauan kun ihmisen rakentama mekanistinen systeemi olisi ns toimintaympäristo..Jos tämä ympäristo ihmisen keksimine normeineen, monimutkaisuuksineen ja pelisääntoineen palaisi takais lähemmäs ns yksikertaista /"luonnonmukaista" toimintaympäristoä mikä olisi populaation toimintakyky jos se olisi täytetty "epänormaalilla" määrällä "lahjakkaita, neuroottisia ja kompleksisia" verrattuna "normaaleihin, tasaisiin ja yksinkertaisiin".

Mielestäni ei kannata ottaa irti ihmistä ympäristostä ja luoda mielen tasolla absoluuttisia lahjakkuusihanteita..Ne on aina suhteellisia ja sidoksissa ympäristoon. Muistaa pitää Darwinin "Survival of the fittest". Se ei ole älykkäin, lahjakakkain tai voimakkain, se on sopivin ja sopivin mihin.....ympäristoon. Siksi elämä ruokkii variaatioita ja muunnoksia koska ympäristo muuttuu myos ja sen kanssa pitää joustaa ja sopeutua.