KESKUSTELU

http://www.puhdasitameri.fi/fosforinpoistohanke.html
http://www.environment.fi/download.asp? ... 321&lan=sv
http://www.puhdasitameri.fi/
http://mikael.aqua-web.org/Kaynnistys_t ... kierto.htm

http://www.kaapeli.fi/hypermail/suomis-list/0236.html
"Tutkimusalus Muikun alustavien tutkimustulosten mukaan Suomenlahden
merenpohjan tila on viimevuotista huonompi. Alus löysi merenpohjasta tänä
kesänä kolme uutta hapetonta aluetta. Hapettomia alueita havaittiin nyt
16, kun viime kesänä niitä oli 13. Hapettomien alueiden lukumäärän
lisääntymistäkin huolestuttavampaa on se, että useat tänä kesänä löydetyt
hapettomat pohja-alueet ovat laajoja. Viime vuonna löydetyt alueet
sijaitsivat valtaosin saariston pienissä syvänteissä."

http://www.puhdasitameri.fi/faq.html
"13. "Onko hapettomia pohjia jo liikaa, onko Itämeri jo 'ekologisessa takalukossa'?"
Tätä ei tiedetä varmasti, mutta useimmat tiedemiehet ovat toiveikkaita, että näin ei ole vielä käynyt. Onkin syytä toimia nopeasti, koska mitä enemmän hapettomien pohjien määrä kasvaa, sitä enemmän pohjan prosessit alkavat dominoida Itämeren rehevöitymiskehitystä vapauttaessaan vuosikymmenien varrella pohjaan kertynyttä kuormitusta.
Joka tapauksessa on parempi toimia kuin jättää tekemättä mitään. Etenkin, kun suhteellisen helposti toteutettavia toimia on vielä olemassa."

http://www.hel2.fi/Ymk/julkaisut/julkai ... 09_03.html
"Ulkosaaristossa jätevesien purkualueiden lähellä happitilanne on pysynyt melko hyvänä. Suomenlahden syvänteiden viime vuosina lisääntynyt hapettomuus ei ole merkittävästi yltänyt tarkkailualueen syvyysvyöhykkeelle. Matalia hapenkyllästysarvoja on alueella todettu tietyissä erillisissä syvännekohdissa sisäsaaristossa ja lahtialueilla. Tällaisia alueita on pääasiassa Espoonlahdella, Espoon Suvisaariston sisäselillä ja Vartiokylänlahden suulla."

http://www.miljo.fi/default.asp?node=1831&lan=fi
"Itämeren erityisominaisuudet

Itämeressä vesirungon tiheyskerrostuneisuuteen vaikuttavat sekä suolaisuus että lämpötila. Suolaisempi vesi on tiheämpää ja näin myös raskaampaa kuin vähäsuolainen vesi. Vesisyvyyttä, jossa suolaisuus muuttuu voimakkaasti kutsutaan halokliiniksi. Halokliini aiheuttaa voimakkaamman kerrostuneisuuden kuin termokliini.

Suolaisuuskerrostumisessa muodostuu kaksi erillistä vesikerrosta, jotka sekoittuvat heikosti keskenään. Näin hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan syvempien, suolaisten vesikerrosten kanssa ja hapen täydentyminen syviin vesikerroksiin estyy. Avomerellä pitkiäkin aikoja muuttumattomana säilyvät suolaisuuserot aiheuttavat syvänveden kerrostuneisuuden kun taas rannikkoalueiden pienialaisilla syvänteillä ja lahdilla vesipatsaan sekoittumisen estää lähinnä lämpötilakerrostuneisuus. Ajoittaista, lähinnä kesäaikaista hapettomuutta esiintyy rannikkoalueiden syvänteissä, kun jopa vuosia kestävät hapettomat jaksot sijoittuvat Itämeren syville alueille. "


http://www.vesieko.fi/modules/ContentEx ... apetus.pdf
"Down Circulation; Suomessa yleisin alusveden hapetusmenetelmä (Mixox) ja/tai
kerrosteisuuden säätelijä; johtaa hyvähappista päällysvettä alusveteen. Tässä menetelmässä ei käytetä paineilmaa, joten kuplimista ei esiinny eikä kuplien indusoimaa virtausta pintaan asti."

"Suomalainen hapetuskierrätysmenetelmä (Mixox; hapellista päällysvettä potkuripumpulla pressukangassukkaa myöten alusveteen kerrosteisuus pääosin säilyttäen) tuli koekäyttöön talvella 1981 (Wahlgren ym 1990, Lappalainen 1994). Tätä menetelmää sovellettaessa mitoitus ja tulosten tulkinta edellyttävät hyvää limnologista laskentapohjaa. Talvella käyttö on selkeätä, mikäli järven kokonaishappivarat ovat riittävät jaettavaksi. Kesäisissä oloissa lämpötilan ja happipitoisuuden nousu kiihdyttävät alusveden hajoitusta, mitä lyhytaikaisessa
1950-luvun kokeessa ei ymmärretty (Grim 1954, ref. Seppänen 1973). Tätä menetelmää käsitellään lisää myöhemmin. Ökopumpe Plön (Krambeck 1986, koe 1984, päällysvettä alusveteen) oli käytännössä Mixoxhapetuskierrätyksen
tapainen koe, jota kokeiltiin liian rehevään järveen ja liian myöhään
kesällä elo-syyskuussa 1984. Krambeck arvelee alusveden lämpötilan nousua ja hajoittajabakteerien adaptoitumista syyksi, joka nopeutti hapen kulumisen niin suureksi, että koetta ei kannattanut jatkaa. Hän ei maininnut sitä lisäseikkaa, että lisähapen tarjonta alusveteen oli toinen kulutusta nopeuttava tekijä. Voitaneen siis sanoa, että Krambeck lopetti kokeen liian aikaisin eikä osannut ajatella loppuun asti, että hajoituksen nopeutus on toisaalta etu, sillä pohjasedimentin 'happivelat' kuluisivat näin nopeammin."
Sivulla on kaavioita eri menetelmistä.

Tietoa on runsaasti tarjolla. Siinä on pitkäksi aikaa setvimistä.

http://www.ymparisto.fi/download.asp?co ... 296&lan=FI
"Järven pohjasedimentti oli kunnostustoimien alkaessa tyypillistä ylireheville järville; haisevaa mustaa sulfidiliejua oli laajoilla alueilla. Viime aikoina tehtyjen sedimenttitutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että pohjan laatu on parantunut ja pintaosiin on muodostunut vaaleampaa, hapettunutta kerrosta."

Järven hapettoman sedimentin voisi kapseloida muovikalvolla kunnostuksen ajaksi. Ravinteiden liukeneminen vähenisi. Uusi puresakelematon ajatus.

Tietää on todella paneutunut asiaan. Selailin itsekin noita itämeriportaalin ym sivuja jo aiemmin, mutta työ- ja harrastukset ovat rajoittaneet mahdollisuuksiani perehtyä syvemmin, ja niin nytkin velvollisuudet painavat päälle.
Tuntuu kuitenkin hienolta, että tuo heittämäni perusidea on saanut muitakin kiinnostumaan aiheesta.
Johtoajatuksenani oli, että niinkin tärkeä asia, kun itämeren pelastaminen, on valitettavasti myös rahakysymys, ja siksi mietinkin mahdollisimman edullista ratkaisua, joka olisi mahdollista myös taloudellisesti toteuttaa.
Tuo löytämäsi artikkeli aiemmista kokeiluista oli kovin kiinnostava, mutta juuri tuo riittävän pitkäaikainen hapetus olisi mahdollista toteuttaa vain itsetoimisella, ilman ulkopuolista energiaa hyödyntävällä toteutuksella.

Olen nyt parina päivänä miettinnyt asiaa, kiitos aloitteesi. Tosin joskus vuosia sitten asia kiinosti hetken aikaa, mutten toteuttanut orastavia suunnitelmia.
Minulla on mielikuvia asiasta, joiden pohjalta tein hakuja. Kun nyt minulla on aikaa, aion paneutua teemaan tarkemmin ajan kanssa.

Olisi ihme ellei itämeren parantamiseen löydy poliittista tahtoa jossain vaiheessa, onhan se hyvin keskeinen luontoelementti monelle kansalle. Rahoituksen saannista se tuskin on kiinni.

Myös järviemme tilaa pitää kohentaa, joten työsarkaa löytyy.

Erittäin mielen kiintoista.
Työnnäköhän nokkani nyt viisaampien keskusteluun.
Onko edes teoriassa mahdollista rakeentaa siihen kellukeen/ lautan reunalle sellainen vipuvarsi kelluke pumppu, missä kellukkeella otettaisiin aalloista se pumppaus liike ja putkessa olisi sitten mäntä.
Laite on yksin kertinen ja halpa ja ainakin tehokas.
riippuen tietysti putken halkaisijasta sekä aallon korkeudesta sekä vipu varsien pituuksista.
Toimii ainakin tynnyri pumppuna tosi hyvin.
Vai painuuko hapekas suola vesi omalla painollaan tehokkaammin pohjaan.
Vai oliko se pumppu ehdotus jossakin, jos oli niin en huomannut.

Yksinkertaisempaa voisi olla asentaa mammuttipumppu syvänteeseen. Pohjaveteen on liuenneena paljon kaasuja. Kun paine laskee niin syntyy kaasukuplia. Näiden kaasukuplien noste sitten vetää mukanaan vettä.

Riittää siis että on putki joka ulottuu pohjaan.

Googlaa vaikka "Killer lake" niin saa mallia miten on toteutettu Afrikassa.

Alunperin aloittajan idea oli se että aallot nousevat kuiskaa pitkin altaaseen, jossa on tasoero meren pintaan, jolloin vesi virtaa alaspäin.
Periaatteessa jo sillään toimiva, kunhan mitoitus tuottaa tuon prosessin.

Vivut perustuvat aallon muotoon, joka kääntää vipua, joka sitten tuottaa kieroliikkeen välittyksellä voiman. Niitä on suunnitelluissa aaltovoimaloissa.

Itse olen hahmotellut toimintoa, jossa laite sukeltaisi aaltoon ja palaisi pinnalle jotta se tyhjentyisi letkuun. Sen saisi aikaan sopivalla muotoilulla, massalla ja kelluvuuden aktiivisella säädöllä.
Jos aallonkorkeus ei vaihtelisi niin paljon kuin se tekee, asia olisi helppo.

Luukkusysteemi voisi myös toimia. Ne avautuisivat sisäänpäin ja tukkisivat sulkeutumalla vedeltä paluun takaisin mereen.

Tuuliroottori voisi vaikka pumputa aallon nostamaa vettä alaspäin potkurin avulla.

Kyllä tosiaan löytyy tietoa hapettamisesta runsaasti.
Ajatus ei kuitenkaan jätä ihan rauhaan vaikka omat suunitelmat vaikuttaa näpertelyltä jo kehitettyihin menetelmiin.

Mutta sanotaanhan että tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru.
Heti kun on mahdollista kaikin tavoin niin ei kun värkkäämään pienois mallia mietteistä.
Kiinostaako ketään muuta asia

Jos lähtökohta on Itämeren syvänteiden hapettaminen, kannattaisi varmaan ensin ratkaista miten päin se kannattaisi tehdä; nostaa hapeton vesi pinnalle, vaiko upottaa pintavesi pohjaan? Ja edelleen selvittää, josko se raskas suolavesi pinnalle nostettuna painuisi heti takaisin alas, taikka kevyt pintavesi tulisi pohjalta takaisin ylös ilman että pohjakerros vaihtuisi kunnolla?

Tarvittavia vesimääriä voisi kanssa arvioida, ts jos nyt tulee parinsadan kuutiokilometrin pulssi kerran kymmenessä vuodessa, se vastaa, jos laskuni meni oikein, että joka sekunti sitä vettä pitäisi siirtää reilut 600 kuutiometriä.

Valtavien mittasuhdeiden vuoksi hanke on suuri. Siksi hyötysuhteisiin kannattaa panostaa työtä ja ajallelua.

Olisiko veden hydrolyysi sittenkin tehokkain keino saada happea syvänteisiin. Sen hyötysuhdehan on jopa 95%. Tiedä sitten miten se suolavedessä toimii.
Tuulimyllyt vain sähköä jauhamaan ja hydrolyysilaite pohjaan, jonne kaapeli. Vedyn voisi johtaa Polttomoottori-generaattorille, joka tuottaisi sähköä myös. Ehkä joku kombinaatio tuuligeneraattorin kanssa.

Onko yleensä mahdollista pumpata pinta vettä syvänteeseen.
Tai onko helpompaa pumpata pohja vesi yläs ja kiertoon pinta veden kanssa.
Suostuuko ja millä voimalla vesi syvänteeseen.
Ilma tai happi vaativat suuret paineet.
Poiju pumpulla ( oma mietelmä kyhäelmä ajatus )
menis metrin putkella ja metrin pumppaus liikkeellä n.780 litraa per liike.
Tietysti putki kokoa voi kasvattaa ja myo liike varaa myös.
Sen hetkinen aallon korkeus ja sanelee pumppaus määrän kerralla ja aaltojen tiheys tahhdin.
Tietysti keski arvo tulee sitten aaltjen keski korkeudesta.
Olisiko siitä pitkällä aika välillä mitään hyötyä.
Jos on niin olis ainakin helppo toteuttaa.
Mitäs mieltä on viisaammat asiasta.
Mulla ei ole juurikaan lasku päätä eikä tietoa asiasta mutta asian tekninen puoli ja systeemin rakentaminen kiinostaa valtavasti.
Ja ei olis vaikea rakentaa, yksinkertinen kuin heinäseiväs.