KESKUSTELU

Tutkiiko kukaan hiidenkirnuja? Onko niitä edes koskaan tutkittu? Perinnetiedon mukaan kerrotaan aina, että hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden lopussa jäätiköiden sulamisvesien pyörittäessä jauhinkiveä kirnun pohjalla. Itse en osaa kuvitella sellaista vesipyörrettä, joka pyörittäisi kiveä ja saisi aikaiseksi pystysuoran pyöreän onkalon kallioon. Onko kukaan tehnyt esimerkiksi tietokonesimulaatiota tai kuvannut tapahtumaa videolle?

Nythän mannerjäätiköt sulavat taas ympäri maapalloa, niin eikö uusia hiidenkirnuja pitäisi taas syntyä, jos perinnetieto pitää paikkansa? Viimeisin uutinen sulavasta jäätiköstä oli Norjasta ( http://www.yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekn ... 83272.html ), mutta koskaan näiden juttujen yhteydessä ei ole kerrottu onko siellä syntynyt uusia hiidenkirnuja.

Jos hiidenkirnut ovat syntyneet jäätiköiden sulamisvesien pyörittämien jauhinkiven hiontavaikutuksen johdolla, niin eikö asia olisi helppo nykytekniikalla varmistaa?

Mitä ajattelit vaihtoehtoisena selityksenä hiidenkirnujen synnylle?

Erään höpsön, itseoppinneen "tutkijan" Keijo Parkkusen mukaan hiidenkirnut syntyivät avaruudesta tulleiden sähköisten vesipatsaiden poraamina. Tämä herra ei usko jääkauteen, vaan vedenpaisumukseen.

Veikkaanpa, että vph tuo tämän saman teorian arvioitavaksemme.

Elkää kehdatko trollata. Ehkä tästäkin voisi saada mielenkiintoista asiakeskustelua aikaiseksi. Tai ainakin asiakeskustelua.

Viralliseksi totuudeksi pyörivä kivi teoria on jokseenkin vuotava ja aukollinen ...

Muitakin esityksiä on olemassa, joista virallinen paradigma lähinnä vaikenee, pyrkii alentamaan. Edellä jo mainitaankin yksi mainitsemisen arvoinen herra ...

Mies, joka selätti jääkauden

Jalasjärven Pirunpesä

Jostain syystä Pirunpesä-sivu ei puhu Parkkusesta eikä Spedestä mitään, vaikka läheisyydessä on jopa Spede-muistopatsas. Spedehän rahoitti kai juuri Parkkusta, ei niinkään Jalasjärveä tai virallista paradigmaa. Liekö Parkkus-vaikutusta tai ei, mutta virallisestihan Pirunpesä (Jalasjärvi) ei ole hiidenkirnu vaan rapaumaonkalo.

Toinen asia on, olisiko vastaavia voinut olla muita ja olisiko niistä voinut syntyä hiidenkirnuja?

Ei varmaankaan, sillä perimätieto kertoo myös, että vesipyörteessä irtoaines siirtyy pyörteen keskelle, eikä niinkään pyöri reunoilla.

Aivan. Hiidenkirnussa pohjalla pyörivän kiven/kiviaineksen avuksi tulee kalliosta murtunut irtoaines avittamaan hiidenkirnun kehittymistä.

Koskenaskua harrastavat tietävät pelätä henkensä edestä sellaista paikkaa koskessa jossa vesi muodostaa ylhäältä alaspäin pyörivän pyörteen. Tuollaiseen pyörteeseen kun jää pyörimään, niin sieltä ei pääse itse pois ja seurauksena on hukkuminen. Voisi kuvitella että hiidenkirnun synty vaatii jotain saman tyyppistä.

Hyvä teoria. Näin varmaan kirnut ovat syntyneet. Kun hiomakivet ovat kuluneet, joki tuo uusia tilalle. Eroosion vaikutuksesta joki on sitten siirtynyt muualle ja paikalle on jäänyt vain kallio ja siihen kirnu. Eroosiolla on lyhyenäkin aikana suuri vaikutus. Nuorella Gomeran saarella Kanarialla on 300 metriä korkeita tulivuoren kraateriin jähmettyneitä kovia laavatappeja, kun vuori on ympäriltä häipynyt mereen virtaavan sadeveden vaikutuksesta.


Pieniä kirnun alkuja on merenrannan kallioissa ulkosaarissa, esimerkiksi Kökarissa. Kun aallot heiluttavat kiveä kalliota vasten siihen alkaa tulla kolo. Lopulta kivi hioutuu pois ja kun ei uutta kiveä tule paikalle, niin kallioon jää vain matala syvennys. Joskus olen auttanut luontoa nostamalla koloon uuden kiven. Joku saattaa parin sadan vuoden päästä nähdä vähän syvemmän kolon.

Onko tuo Pirunpesä tyhjätty jo pohjaa myöten?

Viekö pyörre siis vettä alaspäin? Eikö pyörteeseen joutunut esine kulkeudu veden myötä alas ja samantien pois pyörteestä? Tarkentaisitko.

Parkkusen Pirunpelto-kaivaukset Turussa taisivat jäädä kesken, mutta veikkauksensahan oli, että alta löytyisi hiidenkirnu tai joku kivimonttu.


On tyhjätty, tosin sinne tulee koko ajan vettä, jota pitää pumpata pois, mutta noin vuosi sitten kävin siellä eikä ainakaan silloin enää ollut luntakaan.

Mielenkiintoista tosiaan on, kuinka rapautuminen voi olla niin säännönmukaista, että syntyy 'pirulle pesä', koska ympäröivään kiviainekseen nähden mitään eroa ei kai ole havaittu - tai liekö edes niin tarkasti tutkittu. Mutta varsin varmasti vesi ja pakkanen ovat sitten viimeistelleet alkuun päässeen rapautumisen.


Kuvasta on vaikea löytää mitään hiidenkirnuaihiota ja vaikuttaa yksinkertaiselta, onkohan sitä koskaan simuloitu? Itse kyllä veikkaan, että jos kivi alkuun pysyisikin paikallaan, mutta olisi altis aaltojen siirtelylle, niin tuloksena olisi ennemmin pitkulainen kolo kuin pyöreä. Ja toisaalta, ei tarvittaisi kuin yksi suuri aalto niin kivi siirtyisi pois paikaltaan.

Indal joessa Ruåtsissa on koski joka on kuivunut (joki meni uuteen uomaan Vilt-Hussenin uittokanavan rakentamisen vuoksi, ihan oma mielenkiintoinen tarina)

Ko paljastuneessa koskessa on isoja kiviä siis 1-3 metriä halkaisija joihin joki on kaivertanut pikku hiidenkirnuja, osa jopa läpi kivestä. Pikkukirnut ovat 20 - 30 senttiä halkaisijaltaan.

Joten ainakin siinä veden virtaus ja kivet ovat hioneet pystysuoria onkaloita kiveen. Jääkauden lopulla virtaukset ovat olleet paljon suurempia ja koskiean putouskorkeudet hyvinkin suuria (jäätiköltä alastulevat)

Nokialla Melon voimalaitoksella on koskenpohjasta rakentamisen aikana nostettuja kiviä nähtävänä.



Niissä on selvästi havaittavissa hiidenkirnuja.



Tosin muunkinlaisia muotoja on.


Kivet näyttäisivät olevan graniittia, joten niitä on saanut hioa pitemmänkin aikaa.

Itse olen sitä mieltä, että hionnan on tehnyt vesi ja hieno hiekka. Mutta on noissa kirnuissa jokin jauhinkivikin saattanut olla. Graniitti vaan on niin kovaa ainesta, että luulisi jauhinkiven nopeasti kuluneen loppuun.

Itsekkin olisin taipuvainen uskomaan että hionta on tapahtunut enemmänkin hienon hiekan ja soran toimesta. Kenties jäätikkö järven pohjan pettämisen seurauksena kohtaan on syntynyt paikallinen vesiputous joka on huuhtonut mukaansa irtonaista soraa ja hiekkaa jäätikön pohjasta.

Se hiidenkirnu mitä ole omin silmin käynyt katsomassa oli pyöreähkön kumpareen päällä ja keskellä oli pari metrinen monttu. Ainakin teoriassa tuollainen voisi syntyä keskitetyn putouksen johdosta.