KESKUSTELU

Millainen olisi planeetta jolla olisi optimaalisimmat olosuhteet elämän synnylle ja mahdollisen älykkään sivilisaation kehittymiselle jopa huimasti ihmiskuntaa korkeammalle?

-Tähtijärjestelmä
-Emotähti
-Planeetan halkaisija, vuosi, vuorokausi, kiertolaiset
-Vallitsevan maaperän koostumus.
-Ilmakehän koostumus
-Maantiede ja ilmasto
-Resurssien jakautuminen

Löytyykö esim astronomiasta kirjallisuutta jota voisi soveltaa tähän?
Itse en osaa otta kuin Jared Diamondin apuun siinä vaiheessa, kun planeetalla on jo älykästä elämää.

Onko hedelmällistä maaperää mahdollista olla olemassa ilman vulkaanista toimintaa ja aktiivista laattatektoniikkaa? Eli maanjäristyksiltä ei voine välttyä jos planeetta mielii asukkaita pinnalleen?
Voisiko vuorovesi-ilmiö hoitaa ravinteikkaan maan tuotannon? Vuorten kehitys tarvitsee maankuoren liikkeet, jotta lietettä kuljettava joet voisivat muodostua.

Luulen, että sivilisaation kehitykselle optimaalista olisi jos jumal -uskovaiset jäisivät kehittymättä kehityksen jarruksi.

Toki näin on jos kehittyvä kulttuuri arvostaisi ennenkaikkea älyä ja ajattelua, eikä niinkään eläimellisten viettien tyydytystä.
Ihmisten historiassa uskonnoilla on ollut kiistaton kehitystä edistäväkin vaikutus tietyissä moraalisissa asioissa. Aika ja kulttuurin kehitys muokkaa kuitenkin uskonnon merkitystä ja nykyään, kun monet kristinuskon moraaliset seikat on integroitu länsimaiseen yhteiskuntaan on sekulaarisuus saanut vallan, uskonnolisten sanomien muututtua osin merkityksettömiksi.

Pyydän rohkeita ehdotuksia mahdollisen planeetan oloista. Mielikuvitus laukkamaan ja sitten hyvin perusteltuja ajatuksia esiin, kiitos

Miten tähtijärjestelmän muut planeetat? Onko meidän aurinkokunnan olemus jo perusteltu niin 'täydelliseksi' että muidenkin ihanteellisten systeemien on rakennuttava samanlaisiksi? Tarvitaanko suurimassainen 'meteorisyöppö' kuten Jupiter?

Punainen kääpiö on ehdokkaani elämää ylläpitävän planeetan tähdeksi...jo todennäköisyyslaskennankin perusteella.Ongelmana punaista kääpiötä kiertävällä planeetalla joka on "elovyöhykkeellä" on tietysti vuorovesilukkiutuminen,mutta planeettaa kiertävä kuu saattaa poistaa tämän ongelman.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Punainen_k ... A4pi%C3%B6

Pitää olla kunnollinen siisti planeetta, jolla on runsas neitsytkasvusto. Vanhat ämmät eivät kitise ja kaljaa ja kossua riittää hamaan ikuisuuteen. Uutta Viiviä ja wagneria tulee viiden minuutin välein ja siinä välissä ehtii vaikka mitä. Hesarissa ei ole ilmastonmuutossekoiluja eikä muitakaan femakoiden idioottimaisuuksia.
Possunpunaisen Auringon paisteessa kaikki tuntuu AAHH niin ihanalta.

Itseasiassa. Ihmisen kehityksessä jumal-uskovaisuus on eräänlainen tärkeä vaihe abstraktien ilmiöiden ymmärtämiseen. Aurinkoa palvottiin Jumalana ainakin Egyptissä, kenties myös muissa vanhoissa ihmisyhteisöissä ennen kirjoitettua historiaa. Kuu on ollut toinen palvonnan kohde. Nuo näkyvät taivaalla eivätkä ole kovin abstrakteja, vaan konkreettisia palvonnan kohteita. Vähitellen Jumala siirtyi abstraktimpaan muotoon... Katsomalla tähtiin ihminen on oppinut vuoden ajan kulumisen ja näin oppinut ajattelemaan tulevaisuuteen. Tähdissähän ne Jumalat ovat.. ainakin tähtikuvioiden nimien perusteella. Ennenkuin voi alkaa laskeskelemaan tai pohdiskelemaan olemattomia ilmiöitä, täytyy tuo abstraktiuden ymmärrys olla olemassa. Ilmeisesti ihmisen kyky tuottaa informaatiota on tulosta kehityksen siitä vaiheesta, kun piti opettaa jälkikasvulle selviytymisen alkeita. Kenties kaikki alkoi tulenteosta. Muisti kehittyi, koska oli pakko. Ne, jotka eivät muistaneet, kuolivat pois. Kenties luolamaalauksetkin, jotka on tulkittu Jumal-palvonnaksi, ovat vain tavattoman vanhoja oppikirjoja, joiden avulla nuorisolle opetettiin metsästystaktiikoita tms. Ja tämä ei olisi mahdollista ilman kykyä suunnitella ja ajatella abstraktisti... Ja tämä on ehkä vaatinut jonkinsortin Jumal-uskovaisuutta.

Tätä on helppo lähteä ratkomaan vertailemalla maata aurinkokunnan muihin planeettoihin.

Riittävä massa kaasukehän ylläpitämiseen, mutta riittävän pieni ettei vetovoima kasva murskaavaksi. Pienempi massa myös helpottaa avaruuden valloitusta.

Sopiva etäisyys tähdestä lämpötilaa ajatellen. Suurikin vaihtelu on sallittua, mutta jatkuva lämmin vyöhyke lienee monimutkaisen elämän kehittymiselle välttämätön. Lämpötilan pitäisi olla 1-41 Celsius asteen välissä.

Vuosi- ja vuorokausi kierto lisää ekologisia lokeroita, vaikka ei teoriassa välttämätön suurempi määrä lokeroita kasvattaa todennäköisyyksiä korkealaatuisen elämän esiintymiselle. Evoluution näkökulmasta asiaa on vaikea määritellä koska se planeetta joka on korkealle kehittyneelle sivilisaatiolle ihanteellinen ei välttämättä ole ihanteellinen ympäristö elämän kehittymisen kannalta. Tuossa pitää tasapainoilla jonkinlaisen kompromissin kanssa.

Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkälle, mutta jatkan tästä eteenpäin ranskalaisilla viivoilla.

- Helposti hyödynnettävää kemiallista energiaa alkuun pääsemiseksi.
- Paljon lisää energiaa muissa muodoissa.
- laaja ja riittoisa kirjo metalleja.

Siinä lähtökohdat. Tuosta voinee jatkaa.

Tilastollisesti punainen käpiö voisi olla hyvä ehdokas.
Sen lähettämä valon infrapunataajuus ja röntgensäteily taasen ovat ainakin meidän tuntemalle elämälle aikamoisia haasteita.

Tajusinpa tuossa juuri, että tämän kaltaisia kysymyksiä pohtii myös tiedekunta nimeltä astrobiologia!!
Mennäpä Turkuun sitä opiskelemaan: http://www.sci.utu.fi/astrobiologia/

Tässä varmaan tulee helposti sellainen harha, että etsitään meidän elämällemme otollisia asioita. Tällöin unelmaplaneetta alkaa olla hyvin nopeasti juuri sama kuin meillä.
Toki maapallolla on hienoja ominaisuuksia jotka ovat varmaan universaaleja "älykkään elämän" kehityksen moottoreita. Yksi on "suojeleva isoveli" nimeltä Jupiter, isompi planeetta poistaa häiriköt lähistöltä käsittääkseni kohtuullisella teholla. Avaruudesta tippuvat lohkareet tuskin edesauttavat älyn kehitystä ainakaan jos niitä tulee runsain mitoin.
Nestemäinen vesi tuntuu olevan aineista ehkä paras elämän moottori, meidän tietämyksemme mukaan. Tämän vuoksi planeetan lämpötilojen olisi hyvä huidella alle sadan asteen, mutta miinuksellekaan ei kestäisi mennä kauheasti.
Veikkaisin että maapallon monipuoliset olosuhteet auttoivat paljon siinä, että älykkyys valikoitui "voittavaksi" pelikortiksi. Yksi laji (me) oppi saalistamaan lämpimässä, kylmässä (vaatteet), maalla, merellä ja ilmassa. Monipuolisilla olosuhteilla tarkoitan monia ilmastoja, sulaa vettä, kuivia tasankoja, vuoria, lunta, vuorokaudenajat (pyörivä pallo), vuorovesi (erittäin iso kuu) jne. Monet nämä ovat vielä syklisiä, joka antaa tähän ehkä lisämausteensa.

Tämmöistä tajunnanvirtaa nopeasti tuli mieleen.

Toistaiseksi on aika turha lähteä spekuloimaan tuntemattomaan rakenteeseen perustuvulla elämällä. Se voi olla mahdollista, mutta toisaalta mahdollisesti taas ei.

Ei kai se ihan turhaa ole, tai siis mua ainakin kiinnostais jos tännekin joku vähän selkokielellä selittäis suurella faktatiedollaan fantasioitaan sellasesta, siis mahdollisimman sillee tarkkaan kuitenkin ja tollee.

Kuitenkin palatakseni vanhaan aihioon, niin sellainen kiinnostais, että minkälaisissa kaasupalloissa tai enemmän maapalloisissakin olosuhteissa voisi kehittyä planeetallinen "aivo" tai "tietokone" tyyppinen järjestelmä, vaikka siis nimenomaan ilman ihmismäisiä välietappeja, vaan jotenkin sellasta jotain synapsiatyyppistä verkostoa jne. kohtalaisen suoraan? Tai siis kuinka mahdollista esim. sellainen olisi, vai onko siinä siis pakko olla jokin sellainen tietynlainen olento tai joku niiku sillee messissä, eiku en mä osaa kysyy taas mitää?

edit. harvinaisen älyvapaata taas tää mun haahuilu

Punaisen kääpiön asukkaat näkisivät infrapunavalossa maailman vaikkapa näin...




Ja tässä planeetan asukas itse..