KESKUSTELU

Ajan tasainen tutkimustieto asiasta löytyy sivulta
http://dvsun3.gkss.de/bacc/

Yhteenvedot Itämeren alueen ilmaston menneestä historiasta kuin myös se mitä voidaan päätellä tulevasta kehityksestä noin 20 erilaisen ilmastomallin tulosten perusteella.

Tutkijoiden kokous Göteborissa 21-23 toukokuuta, 2006. Laajan selvityksen manitaan olevan ensimmäinen Euroopan alueelta koska se kattaa sekä fysikaalisen illmaston piirteet että sen vaikutukset muuhun ympäristöön.

Hyvä näin, tuleepa ainakin lämmintä.

Eräs usein esiin tuleva ilmaston muutoksen indikaattori on lajien levinneisyys. Vakiintuneiden lajien luonnolliset kannanvaihtelut tapaavat olla suuria ja niiden syyt monimutkaisia, joten niiden seurannannasta saadaan hitaanlaisesti hyötyä.

Tulokaslajit sensijaan ovat tehokkaita ilmaston muutoksen mittareita. Näistä varsinkin lentävät hyönteiset ovat kiinnostavia tehokkaan leviämistapansa vuoksi. Niiden elinpiirien rajat testataan käytännössä joka vuosi. Kanta vakiintuu kun ilmasto muuttuu lajin kannalta siedettäväksi.

Tosin kyseessä ei ole yksinomaan ilman lämpötilan tuoma rajoitus. Esimerkiksi viimetalvi oli lämpötiloiltaan suunnilleen keskimääräinen (useat aikaisemmat olivat poikkeavan lämpimiä) ja lumensyvyys oli normaalina pidettävä. Hyönteismaailmassa talvi oli kuitenkin varsin leuto siksi että lumipeitteen lämmöneristyskyky oli erinomainen. Kastelevaa ja peitettä tiivistävää suojasäätä ei esiintynyt.

Joissakin tapauksissa ihminenkin yrittää puuttua peliin estääkseen kannaltaan vahingollisen kehityksen. Perunasatoa tuhoava koloradonkuoriainen on alkanut esiintyä säännöllisesti Suomessakin, ja sen torjumiseksi on perustettu laaja organisaatio. Sen levinneisyyttä rajoittaa tunnetusti talven ankaruus joka ei aiemmin ole sallinut kannan talvehtimista.

Neitoperhonen esiintyy jo Oulun korkeudelle saakka. Etelämmässä se on nykyään eräs kaikkein yleisimmistä perhoslajeista. Muutama vuosikymmen sitten se oli harvinainen etelärannikon laji.

Hirvikärpänen on vähitellen vallannut Suomen Rovaniemen korkeudelle saakka. Parikymmentä vuotta sitten kaakon suunnalta levinnyt riesa on vakiintunut runsaslukuiseksi kaikkialla maan eteläosissa parissa kymmenessä vuodessa.

Ei-lentävistä hyönteisistä vastaava eteneminen havaitaan tauteja levittävillä punkeilla. Niidenkin leviäminen on tehokasta koska ne liikkuvat vaeltelevien lämminveristen eläinten mukana. Turun saariston "Kumlingen tauti" on näin tullut kiusaksi koko Pohjanlahden rannikkoalueelle, samoin borrelioosiin on nykyisin varauduttava suurimmassa osassa Suomea.

Esimerkkejä löytynee huomattavasti enemmänkin.

Rovaniemen kaupungin ylipuutarhuri rauhoitteli huolestuneita kansalaisia paikkakunnan lehdessä.

Viime vuonna Rovaniemen alueella ensikerran esiintynyt tuomenkäärijä on kyllä tänä vuonna verhonnut kaikki kaupungin tuomet hopeanhohtoisiksi luurangoiksi, mutta ei se puita tapa.

Lämpimämpi ilmasto tuo uusia hyönteisiä.

Hirvikärpäset ovat todellinen riesa. Niitä voisi rajoittaa metsästämällä niiden isäntäeläimet alueittain kokonaan pois. Niiden elinkierto katkeaisi ja kanta vähenisi. Muutenkin hirvien kantaa voisi rajoittaa tuntuvasti.

Hirvikärpänen on parhaillaan kohtaamassa porotokan.

Mm. USA:ssa hirven sijasta isäntänä toimivat erilaiset kauriit, joten Lappi saa uuden turistivaltin.

Kuukkelit kuolevat nälkään kun niiden pakastin lakkaa toimimasta. Talviset ruokavaratot kuulemma mätänevät.

Historiankirjoista tuttu rutto on edelleen hengissä ja voi hyvin villien jyrsijöiden keskuudessa, muun muassa Keski-Aasian. Niistä se aika-ajoin kirppujen välityksellä leviää ihmisiinkin.

2000-luvulla ruttoon sairastuu vuosittain noin 3000 ihmistä Aasiassa, eräillä Afrikan alueilla sekä Etelä-Amerikassa ja USA:ssa.

Oslon yliopistossa työskentelevä Nils Stenseth tutkijaryhmineen on selvittänyt ruton tarttumismekanismia Kazakstanin olosuhteissa. Havaintoaineisto kattaa vuodet 1945 - 1995. Havaintojen mukaan kirput aktivoituvat keväisin lämpötilan noustessa yli 10 asteen. Sateisina kesinä kirppukanta kasvaa koko kesän. Yhden asteen lämpötilan nousu keväällä aiheuttaa tartuntojen määrän 59 % lisääntymisen.

Rutto aiheutti ns. "mustan surman" vuosina 1280 - 1350. Toinen tunnettu pandemia levisi Aasiassa vuosina 1855 - 1870. Ne aiheuttivat kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman. Stensethin selvitysten mukaan nämä olivat tavallista lämpimämpiä ja kosteampia ajanjaksoja.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/5271502.stm

("Musta surma" vaikutti myös Euroopassa ja Suomessa, siksi se mainitaan kaikissa historiankirjoissakin. Oletan että bakteeriperäinen rutto voidaan nykyaikoina pitää kurissa antibiooteilla, ainakin maissa joissa jonkinlainen terveydenhoitojärjestelmä on toiminnassa. Esiintyminen USA:ssa on aika yllättävää.)

tietää kirjoitti :Hirvikärpäset ovat todellinen riesa. Niitä voisi rajoittaa metsästämällä niiden isäntäeläimet alueittain kokonaan pois. Niiden elinkierto katkeaisi ja kanta vähenisi. Muutenkin hirvien kantaa voisi rajoittaa tuntuvasti.

Varsinki tuota viimisen laushen ajatusta Aslakki on vuosikausija koittanu
vaalia ja toiminu sen mukhan.
Son vain poliisit ja vallesmannit toivottomia tolikoita, ei ne mithän kokonaisuuvesta ymmärrä. Riistapoliisista puhumattakhan.
No naapurit ei ole siinämielessä täällä kathellisija.
Mie olen aina vieny väärtille hirvenpuolikhan, silläku on sitä kolmesti
kirkastettua eikä sitä heru jos ei hirvanlihhaaki heru.
Niin että vaihtokauppa " se mikäriivatun filaterikauppa senyt onkhan "
on meillä aina pelannu, ja molemmat on tyytyväisijä.

Joo, onpa kumma jos tuosta 1 asteen lämpötilan noususta ihan pandemia (pohjoismaihin) syntyy. Luulisi silloin olleen koko keski-euroopan ruton kynsissä pysyvästi sitten "pikkujääkauden" ja täällä missä asun, espanjassa ei varmaankaan olisi enää yhtään ihmistä hengissä vuosituhantisen ruton raivottua.

Olisikohan nyt kuitenkin niin että lämpötilalla ei ole juurikaan merkitystä ruton leviämisessä (kirppujen lisääntymisessä toki on). Sen sijaan puhtaudella (siis sen puuttumisella) on vaikutuksensa ruttoon, jota epäilen syyksi myös Kazakstanissa!

Miten ilmaston lämpeneminen mahtaa vaikuttaa kanadanmajavien menestymiseen

http://epaedia.eea.europa.eu/page.php?p ... alleryhere

Ilmastoennusteiden mukaan Itämeren alueen jokien virtaamat kasvavat noin 50%. Vastaavasti Välimeren alueen jokien virtaamissa tapahtuu saman tasoinen vähentyminen.

Toisaalla siis tulvaongelmat lisääntyvät, toisaalla kuivuuden aiheuttamat katovuodet kasaantuvat.

Missäs tässä olisi bisneksen mahdollisuus? Kauppaa käydään ja voitolla eletään.

Eräs epärealistisimpia olettamuksia on että nykyinen tilanne (mukaanlukien hygienia Suomesa) on pysyvä olosuhde. Tarkastelepa vaikka muutostamme vuosina 1940 - 2000. Miksi olisimme saavuttaneet jonkin "pysyvän" olotilan?

Maailma muuttuu. On kova työ pysyä muutoksesssa mukana. Kaikki muutokset eivät ole positiivisia.

Viime aikoina on ollutn esillä parikin mekanismia jotka tässä yhteydessä ovat kiinnostavia, ei tosin yksinomaan Itämeren olosuhteissa.

Sopeutumista muuttuvaan ilmastoon on alettu havaita eliöissä joiden lisääntyminen on nopeaa (ja tehotonta). Nämä tuottavat useita sukupolvia vuodessa ja suurena volyyminä joten luonnonvalinta on moninkertaisesti tehokkaampaa kuin esimerkiksi vuotuisen tai hitaamman syklin omaavilla eliöillä. Ilmiö pätee luonnollisesti bakteereihin, sieniin, viruksiin ja ehkä joihinkin hyönteisiinkin ja jopa nisäkkäisiin jotka lisääntyvät kesäaikaan.

Toinen mekanismi aiheutuu lisääntymisprosessien joutumisesta epätahtiin. Esimerkiksi perhostoukkien kehitys alkaa keväällä ilman lämpötilan noustua tietylle tasolle. Toukkia syövien lintujen pesintä puolestaan on päivän pituuden liipaisema. Tästä seuraa että lihavien toukkien rohkaisemat linnut tuottavat suuria poikueita, mutta joutuvat pahoihin vaikeuksiin pesinnän loppuvaiheessa. Perhostoukat kun pudottautuvat maahan ja koteloituvat, joten lintujen ravinnon saanti vähenee jyrkästi.

Tästä johtunee se omakohtainen havainto että parissa kesämökkini linnunpöntöstä löytyi lähes täysikasvuiset kuolleet poikueet sekä vv. 2005 että 2006. Poikasia oli useita ja niillä oli täysinkehittyneen näköinen höyhen- ja sulkapeite. Molempina vuosina havaitsimme että vanhempien "trafiikki" pöntöille kävi kovin harvaksi pesinnän loppuvaiheessa. V. 2005 kyseessä oli sinitiaisen pesintä, tänä vuonna kirjosieppo.

Tämäntyyppiset kehityskulut taitavat ovat seurauksiltaan aika lailla epäselvät, mutta mahdollisesti hyvinkin merkittävät.